Aikuisuuden suurin huijaus

Aikuisuus on täynnä huijauksia. Osa liittyy siihen, mitä kuvittelit lapsena aikuisuuden olevan, ja osa siihen mitä elämän aikana tapahtuu.
Tässä on pientä listaa aiheesta, jonka sain aikaan, kun pohdin elämän murheita ja pettymyksiä.

Tämä on useamman bloggaajan yhteinen aihe, joten tekstin lopusta voit katsoa, kuinka heitä on huijattu 🙂

LISTANI:

Loputon karkin syöminen ei ollutkaan niin kivaa, mitä lapsena luulin. Ei myöskään keskioluen juonti, vaikka se oli aikoinaan parasta ikinä.

Sillä ei sitten ollutkaan mitään väliä, etten erota sahaa ja vasaraa toisistaan. Tämä tressasi nuorta Anttia, sillä kyllähän miehen pitää vähintään talo osata rakentaa.

En osaa kuukausia ulkoa ilman, että käyn niitä päässäni järjestyksessä lävitse. Tämänkin piti olla maailmanloppu, niin ainakin ala-asteen opettaja minulle väitti.

Edellinen koskee myös aakkosia.

Vapaus. Sitä sai aikuisena, mutta onko se sittenkin näennäistä?

Ikääntyminen vie paljon aikaa. Tai no, ei se sitten vienytkään.

Olemalla aina kiltti kaikki järjestyy. Oikeasti saat näin kuvainnollisesti perseesi kipeäksi, kun kumartelet ja pyllistelet nöyränä muille ihmisille.

Vanhempana saisin naamalleni kasvatettua muutakin, kuin amisviikset.En saanut,.olen kuin ruttuinen teini. Ei miehisyys näy kasvoiltani.

Ahkeruus kannattaa aina. Sillä saa omakotitalon ja auton palkaksi.
Niin saa, tässä olin oikeassa. Nimittäin firmanjohtalla on pirun hieno Bemari ja iso talo. Itsellä ne jäi haaveeksi.

Nenäkarvat. Yrittääkö elämä todella kaikin keinoin tehdä vanhemmasta miehestä epämiellyttävän?

Kaikki lihottaa. Toisaalta tarvitseeko naamaan työntää sapuskaa viiden kilon edestä?

Usko siihen, että on joskus jossain täydellinen.
Ei onneksi tarvitse olla ja hyvä niin.

Ananas pitsassa. Tämän täytyy olla joku sairas ihmiskoe!

Omat mielipiteet, haaveet ja näkemykset.
Oho!..Ne eivät olleetkaan kiveen hakattuja.

Suomessa uskotaan tasa-arvoon, mitä tulee asumiseen. Jostain syystä tänne vain alkaa muodostumaan slummin kaltaisia alueita. Onnea Helsinki, Turku ja pian Tampere!

Tiernapojissa, suvivirrestä ja toisillemme nauramisesta, ei vain voi saada pahaa asiaa aikaan.
Näköjään voi, joten… Nunnuka Nunnuka, lai lai lai laa.

Viisastun, kun saan ikää.
En tehnyt niin. En vaikka kuinka olen tuijottanut Netflixin leffoja tai lukenut Aku Ankkaa.


Kiva kun kävit lukemassa!

Tästä vielä lupaamani toisten kirjoittajien ajatukset aiheesta:

www.unelma5.com

https://www.tulivaanmieleen.fi

13 thoughts on “Aikuisuuden suurin huijaus

  1. Mulla on myös ongelma kuukausien kanssa, voit varmaan kuvitella mikä on tilanne kun joudun puhumaan ja hahmottamaan kuukaudet englanniksi, saati espanjaksi!

    P.s Ananas kuuluu pitsaan. Sehän on ihan fakta.

  2. Hyviä huijauksia hauskasti esiin nostettuna pitkällä listalla 🙂

    Antti, mikä olisi se suurin huijaus?
    Ehkä aikuisuus itsessään, kuva siitä millaisia olemme aikuisena ja sitten emme olekaan. Huijauskuva siitä millaista on olla aikuinen.

    • Aikuisuus on kivempaa ja tylsempää, mitä sitä kuvitteli. Ihmisenä en ainakaa ole sitä, mitä oletin.

  3. On se ikävä kyllä niin että aikuissus ei ollutkaan niin kivaa mitä kuvitellaan. Sen vastuun määrä on kohtuuuton, eikös niin ?
    Voin allekirjoittaa miltei jokaisen pykälän. Paitsi ehkä ne karkit, joita inhoan.

    • Minä olen onnellisessa tilanteessa, sillä saan elää suhteellisen vastuusta vapaata elämää. On siinäkin tosin huonot puolensa. Tuolla tyylillä ei hirveitä saavuteta.

      Karkeista en taas luovu. Syytä toisaalta olisi 😂

  4. Eikös sanonta kuulu että ’ Never grow up, it’s a trap’ .
    Ihan Peter Paninakaan en ehkä tahtoisi tötöillä menemään, mikä lie olisi se kultainen keskitie tai edes aikuisuuden aavistus..

    • Veikkaan, että se oikea aavistus on se, että oikeaa aikuisuutta ei ole olemassakaan. No ehkä hetkittäin jossain työelämässä, mutta siihen se sitten loppuukin.

  5. Minusta aikuisuuden suurin huijaus on se, että aikuiset ovat vastuullisia ja hoitavat asiansa. Siltähän se lapsen silmin näytti: aikuiset käyvät töissä, hoitavat paljon kaikkia vaikeita ja monimutkaisia asioita ja ovat päteviä saarnaamaan lapsille siitä, että läksyt pitää tehdä ja jälkensä siivota. Toki lapsenakin oivalsi, että ihan kaikki aikuiset eivät näin tee, mutta sitä myös ajatteli, että sellaisissa aikuisissa on jokin leima otsassa.

    Sitten sitä kasvoi itse aikuiseksi ja huomasi, että aikuiset ihan iloisesti jättävät hommansa hoitamatta ja ovat epäluotettavia. Eikä koske vain sellaisia elämän syrjäpoluille harhautuneita henkilöitä, joista näkee otsallaankin, ettei elämänhallinta ole priimaa. Tämä koskee monia ihan ”normaaleja” työssäkäyviä perheenäitejä ja -isiä. (Miten ne työt ja lapset kaikesta huolimatta heiltä hoituvat, se ei ole vieläkään täysin selvinnyt.)

    Kyllä on välillä huijattu olo. 😀

    • Tuo oli parempi vastaus, kuin minun teksti 👍🏻

      Noin se asia juuri on.

      Ajat ovat tietysti muuttuneet minun lapsuudesta, mutta se kuuluu asiaan. Ehkä sekin tekee tämän aikuisuuden pohtimisen vaikeaksi? Ihmisillä on mahdollisuus olla paljon monimuotoisempia mitä ennen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *