Naiset voimaantuvat, näin muistelen lukeneeni. En uskonut somen kirjoitusten vaikuttavan ajatteluuni, joten tässä lienee asuu mielipiteisiin ryömivä matonen? Kun tarpeeksi hoetaan, alkaa oppimaansa pitämään totena. Enkä puhu vain itsestäni, sillä moni toista sukupuolta oleva verhoaa kusipäisyyden vahvana olemiseen.
Eli eläköön tasa-arvo. tämä ei ole ongelma. Muutos on tuonut paljon hyvää mukanaan, mutta myös oudon ilmapiirin. Hitaasti ryömien, se on vaikuttanut tymppiintymisenä ja pelkona naisia kohtaa. Tämän sai huomata ohimennen kuntosalilla, jossa asia tuli ilmi sivulauseessa. Useampi mies oli nähnyt edellisellä viikolla nuoren naisen treenaamassa vaarallisen väärin. Kukaan ei tahtonut auttaa, olishan se ollut voimaantuvan naisen häiriköintiä.
Emmekö ole samaa porukkaa, mitä yhdessäolo ennen tarkoitti? Onko tämä ikävä maksu, pienen porukan muuttaessa kaiken hajuttomaksi ja mauttomaksi? Onnea cancel-kultuuri saavutuksestasi.
Ei naista sovi nykyään salilla katsoa. On aivan sama, vaikka hän treenaisi puolialastomana, housut työnnettynä somekuvia varten kankkujen väliin. Vika on katsojassa, näin nykyinen ”suvaitsevainen” tasa-arvo opettaa.
Sikamainen käytös on tietysti erikseen, mutta kyllä kaunis on aina ollut kaunista. Palkintona nöyryydestä on ainoastaan niskavamma, jonka me miehet saamme yrittäessämme katsella kuntosalin betonista lattiaa. On kuin paikalla olisi korkea arvoinen sulttaani, johon ei sovi katsekontaktia luoda.
Asia on yhtä hullunkurinen, kuin kehopositiivuus. Jos olet läski, olet läski. Ei se asiaa kaunistelemalla sen terveellisemmäksi muutu. Joten tervetuloa pullukkaan seuraani, meitä onkin Suomessa jo aikamoinen tutiseva läjä.
Hei somen kehopositiivinen hymyilijä. Positiivisuutesi ei saa ensimmäistäkään plusmerkkiä lisää, vaikka kuinka pukeutuisit tiukkaan asuun seuraajia varten. Lähinnä se saa miettimään, peitätkö pahan olosi tuolla show´lla?
Ei lihavan tarvitse löysään jätesäkkiin pukeutua, myönnä pois se kävi mielessäsi. Eivät asiat vain niitä väistämällä muutu. Sen minkä taakseen jättää, on eilen syöty pulla jenkkakahvoihin.
Voimaantua somessa voi myös täydellisen kropan kanssa. Netti on täynnä kuvia, joissa kurvikkaita muotoja työnnetään linssiin kiinni. Voin kuvitella kamelin tuskan, jonka varpaat vääntyvät liian tiukoissa asuissa. Luulin eläinrääkkäyksen olevan kiellettyä!
En edelleenkään vaadi kauneuden piilottamista, näyttäisin sen myös itse. Se on yksi ominaisuus, joten miksi se eroaisi muiden onnistumisten kehumisesta?
Myönnettäkööt kauneuden olevan monesti taivaan lahja, joten vertaaminen johonkin aidosti vaivaa vaativaan on väärin. Mutta niin se vain menee, että somessa persaus kiinnostaa tohtorin diplomia enemmän. Olemme kansa, joka jonottaa ämpäreitä, emme kirjastoon.
En näe keikistelyä viihteenä pahana, tuota kaikkea ei pidä ottaa totena. Ikävä kyllä kansan todellisuus on muuta. Ihmiset eivät jaksa keskittyä toisen vikoihin, suhteiden päättyessä jopa väärän väriseen sukan valintaan.
Jos luulit, että teksti kertoi naisten viallisuudesta, olet väärässä. Tämä oli pieni natinani suurimmasta nykyisyyden rikkimenneestä osasta, minä-ajattelusta.
Yhtenäisyys on kuollut hetkeksi, tämän päivän ja menneisyyden taistellessa arvoistaan. Itsekkyys ajaa jopa harrastusmaksujen nousuun, me-henki on kitumassa hengityskoneessa.
Niille jotka eivät ole eläneet talkoo-Suomen aikaa, eivät varmasti ymmärrä mitä tarkoitan. Selitän sen lyhyesti, ennen Suomalainen eli yhteisölle, nykyään vain itselleen.
(Tästä linkistä voit lukea 90-luvusta. Teksti sai mukavan pyöreät tuhat lukijaa. Kiitos siitä!)
Jos ihminen on aina tarvinnut laumaa ympärilleen, miksi tämä päivä eroaisi menneisyydestä? Ole kuinka voimaantuva mies tai nainen tahansa. Kaikki uusi ei ole automaattisesti parempaa.