Vinkkejä uusille bloggaajille

Teksti on osa Facebookin #blogiperjantai22 tapahtumaa. Tällä kertaa jaamme vinkkejä uusille bloggaajille.

Olet aloittamassa uutta blogia, mutta mielesi on täynnä kysymyksiä. En käy kuitenkaan tässä tekstissä puuttumaan blogin perustamisen tekniseen puoleen. Puutun ennemmin asioihin, jotka ovat mielestäni usealla kirjoittajalla pielessä. Onnea siis uudesta harrastuksesta ja tervetuloa joukkoon!

Yleisimmät virheet

Intosi meinaa läikkyä jo ylitse. Tietokoneen näytöllä olisi tekstiä tehtynä ja on julkaisun aika. Älä tee näin, vaikka luomisen kiima on kovimmillaan. Pidä tauko, hengähdä ja palaa asiaan huomenna uudestaan. Tällä tavalla saat korjattua vähintään kaksi suurta virhettä.

Virhe 1

Moni blogi kaatuu silmissäni siihen, että ne yrittävät olla todella syvällisiä. Päässäsi lauseet ovat varmasti kuulostaneet hienoilta. Voin vain luvata, että blogisi lukeminen on tuolla työmäärällä yhtä hauskaa, kuin lapsena kuivan kaurapuuron syöminen.

Anna siis ajatustesi tuulettua rauhassa. Ketään ei kiinnosta julkaisetko tänään, huomenna tai joskus myöhemmin. Kukaan ei myöskään kysy, kuinka kauan teit tekstiäsi? Lopputulos ratkaisee.

Virhe 2

Tekstisi sisältää myös niitä hemmetin välimerkkejä, jotka pitäisi saada paikalleen. Tuosta olen vain täysin eri mieltä. Muutama pilkku kyllä tekee hyvää, mutta laita ne kohdilleen taitojesi mukaan. Älä siis jätä kirjoittamatta sen takia, että et osaa. Tuskin Kimi Räikkönenkään pystyi ajamaan alusta asti täydellisesti.

Suurempana virheenä pidän sitä, että teksti kirjoitetaan liian pitkissä kappaleissa. Sitä yhteen kirjoitettujen lauseiden putkea, ei pysty kukaan nauttimaan viihteenä.
Älä ole siis inhottava leikkikentänrakentaja, jonka putkiliukumäkiin lihavat lapset jäävät jumiin. Ei kukaan palaa blogiisi pitämään hauskaa, jos kokemus on tuota luokkaa.

Välejä, rytmitystä, kuvia…Siitä se lähtee.

Esiintymisen tuskaa

Bloggaaminen vaatii somessa oloa. Tämä on toisille se hauskin puoli, mutta itse en pidä sen teennäisyydestä.

Älä käsitä väärin, sillä rakastan julkaista Facebookissa ja Instagramissa blogiin liittyviä juttuja. Tekoseuraajien hankkimisesta en taas pidä. Tästä syystä en myöskään nauti suurta suosiota tykkääjien määrissä.
Jos blogisi on kuitenkin perinteinen mammablogi, tai ehkä kokkaat ja kasvatat kukkia, homma muuttuu jo paljon yksinkertaisemmaksi. Näitä tekstejä on paljon helpompi jakaa laajalle yleisölle.

Ole aktiivinen somessa. Jos kukaan ei näe tekstiisi tai blogiisi liittyviä päivityksiä, niin ei niitä myöskään kukaan lue.

Tunteiden kestäminen

Jakaminen ja tekstien julkaisu, on tärkeä osa kirjoittamista. Tästä päästään lempiosaani bloggaamisessa, häpeään. Oletko oikeasti antanut kaikkesi tekstille, jos sen julkaiseminen ei ahdista edes hieman? Sisältääkö se silloin yhtään omaa mielipidettä, tai ehkä omituista vitsiä?

Voivat kirjoituksesi olla ilman niitä, mutta lupaan tekstien hukkuvan muiden blogien sekaan. Ehkä tämä ei ole harrastuksena suosittu, mutta kilpailu naistenlehti tyyppisten blogien kesken on kovaa.

Jokainen varmasti miettii myös mahdollisia lukijamääriä. Noita ihania numeroita, jotka taitavat olla se yleisin innostuksen tappaja bloggaajalle. Suurin osa meistä näet kirjoittaa todella pienille ihmismäärille. Kyllähän kirjoittaja haluaa, että blogia lukisi joku muukin, kuin oma äiti. Älä kuitenkaan pety, jos näin ei käy.

Myönnän, että olen nähnyt myös poikkeuksia uusien kirjoittajien joukossa. He ovat saavuttaneet reilut tuhat lukijaa ensimmäisistä teksteistä lähtien. Jos sinulla ei kuitenkaan ole valmiiksi suurta seuraajajoukkoa, näin tuskin tulee käymään. Pettyminen on kuitenkin sallittua vasta sitten, kun blogisi täyttää kaksi vuotta.

Voisin jatkaa aiheesta vaikka kuinka pitkään, mutta olkoon tämä kirjoitus tässä. Yhden ohjeen kerkeäisin vielä antamaan. Sopiva tekstinpituus blogissa on 2000-4000 kirjainta. Tämä teksti sisältää n.4000 merkkiä.

Jos tulee kysyttävää, niin ota ihmeessä yhteyttä.

https://www.instagram.com/aitoajatus/