-Helsinki on paska paikka. Totesi maalta tullut mies.
Olisin kai ollut samaa mieltä, jollei konserttipaikan olut olisi maistunut hyvältä. Parempi sen oli myös näin tehdä, sillä joku oli päättänyt laittaa pienelle tölkille hinnaksi seitsemän euroa. Tuohon verrattuna, Helsinki todella on paska paikka.
Miehen mielipide sai miettimään matkustamista. Ei meistä jokainen ole nähnyt maailmaa, eikä koe sitä kotoisaksi. Kaikki mikä on kodin ulkopuolella, saattaa oikeasti ahdistaa ja tuntua vaikean vieraalta.
Onneksi pystyin pohtimaan ajatusta laajemmin. Seuraavana päivänä lähtisi laiva paremmille maille, joten voisin katsoa asiaa harvoin matkustavan kannalta, jota myös itse olen.
Tallinna kutsui pitkästä aikaa, ja sehän kelpaa juntille. Aina siitä saa riemun aikaan, kun ihmiset puhuvat hassusti, mutta ymmärrät kieltä edes hieman. Aivan kuin se rauhoittaisi kaikkien vähän matkaavien mieltä, kun ollaan ulkomailla, mutta ei likaa.
Merelle
Tällä kertaa olin varannut liput Viking Linen laivalle. Voi sitä jännityksen määrää, kun pääsimme joukolla tekemään lähtöselvitystä. Liekö tapahtumassa oli kaikilla junteilla ahdistusta, kun itse tapahtumasta ei ollut mitään tietoa? Siltä hermostunut ilmapiiri vaikutti, kun kukaan ei päässyt pitkien jonojen tuomaan turvaan.
Äläkä väheksy harvoin matkaavien jännitystä. Netistä ei varmasti löydy niin pientä asiaa, jota joku ei olisi googlettanut.
Parempia matkaajia seuraten, tämä oli kuitenkin helppoa. Riitti, että antoi isojen kylttien takana olevalle rouvalle varausnumeron ja henkilöllisyystodistuksen. (Tämä onnistuu myös sovelluksella automaatista). Voi sitä riemun määrää, kun tiskillä olevalla lapulla pääsi laivan puolelle.
Tai tiedä siitä riemusta. Laiva oli kyllä siisti, mutta kallis. Tämän juntin rahapussi ei ollutkaan halukas avautumaan, kuten Tallinnalaisen huoran jalat. Aamupalan nauttiminen sai jäädä odottamaan määränpäätä.
Mutta miksi tuosta kaupungista tuli mieleen syntinen ja väkivaltainen maine? Näkisinkö todella vielä ensimmäisenä ryöstäviä taksikuskeja, sekaisin olevia narkomaaneja tai mafian edustajia?
Tallinna oli maineensa ansainnut vielä 90-luvulla, mutta ei mielikuva vastaa enää nykypäivän kaupunkia. Taksikuskit kyllä tarjoavat kovaäänisesti kyytiä satamassa, mutta Tallinna on onneksi täynnä siellä liikennöiviä yrityksiä. Valintaa ei tarvitse tehdä näiden huonoa mainetta nauttivien joukosta.
Lisäksi paikallisliikenne toimii mainiosti, ja on helppo käyttää. Käteinen ei busseihin käy. Sama on luultavasti raitiovaunuissa. Maksaminen kortilla on kuitenkin helppoa, sillä lähimaksu toimii sinne asennetuissa laitteissa, joita sijaitsee ympäri bussia. Qr-koodilla maksaminen onnistuu myös kännykkäsovelluksella tai sataman automaatista saatavalla kupongilla.
Ihmettelyn aihetta
Vanha kaupunki on kai se suosituin kohde, jonne kaikki kyllä pääsevät. Tästä osa matkustajista ei nähtävästi ollut kuullut, kun ahdistunut lauma pakkautui laivan ovelle odottamaan ulospääsyä. Suomalainen ei läheisyyttä kaipaa, mutta ei myöskään sitä pelkää. Jos kyse on saunasta, jääkiekkopelistä tai jonottamisessa, on päästävä lähelle ihmisen kanssa.
Kai jokainen sekunti oli tärkeää saada maissa käytettäväksi? Vieraassa maassa on saatava viettää enemmän aikaa, kuin takana oleva kaveri.
Tällä kertaa jätimme vanhan kaupungin läpikulun varaan, suunnitelmat kun olivat muutamaan kilometriä etelämpänä. Se minkä haluaisin paikasta mainita mieleenjäävänä, oli pieni protesti Ukrainan puolesta. Lyhyelle matkalla oli jätetty valokuvia ja muistoesineitä sodasta, jotka herättivät ajattelemaan. Suomen televisio on toisaalta aina ollut hyvin siisti, mitä tulee väkivallan näyttämiseen.
Vanha kaupunki on alueena viihdyttävä. Sen huonoihin puoliin vain kuuluu turisteille suunnattu kaupallisuus. Vertaa vaikka Helsingin Kauppatoriin, joka myy ainoastaan matkailijoille suunnattuja porotuotteita ja lohta. Kyseessä on siis näyttävä ja turvallinen valinta juntin matkailuun.
Olimme varanneet ajan ampumaradalta, joka sijaitsee Tondin alueella. Liikkumavälineeksi valitsimme jalat, koska ylimääräistä aikaa riitti. Paikalle pääsee kyllä helposti myös julkisilla.
Jos siis haluat mennä perille asti. Rata sijaitsee pelottavimmassa talossa, jossa olen koskaan käynyt. Se onnistui kauhistuttamaan vielä toisellakin vierailukerralla.
Kolmas muuten tulee takuuvarmasti, sillä asiakaspalvelu on huippuluokkaa. Ja onhan ampuminen jotain sellaista, jota ei joka päivä pääse tekemään.
Palvelu pelaa monella kielellä. Englanti, viro ja suomi olivat valikoimassa, mutta olen valinnut kummallakin kerralla englannin sujuvuuden vuoksi. Paikalla saattaa näet olla myös muita ampujia.
Kielitaito oli muuten paikan ensimmäisellä työntekijällä erinomaisella tasolla. Jopa itse englantilaiset voisivat käydä paikanpäällä kuuntelemassa, miten kieltä kuuluisi puhua.
Patarei ja ahdistusta
Oli aika suorittaa matkan pakollinen osuus. Nimittäin kevyt eksyminen. Tapoihini nimittäin kuuluu, että ”oikaisen” kävellessäni. Lapseni ovatkin oppineet protestoimaan vahvasti, mikäli ehdotan vaihtoehtoisia reittejä.
Tällä kertaa eksyin etsiessäni raitiovaunua, joka myöhemmin paljastui bussiksi. Tästä selvittiin hyvin pienellä lenkillä. Onneksi matkan varrella sattui lisäksi sijaitsemaan pieni Super alko, jostain sain ostettua itselleni kylmän oluen. Itse asiassa hommasin myös vitamiinivettä, jotka ovat Tallinnan puolella fiksun hintaisia. Reilun puolen litran pullosta maksoin 1,10 Euroa. (Oluet ja limsat olivat muuten oikeasti kylmiä)
Bussi kuljetti meidät Patarein vankilalle, joka oli matkan ainoa kevyt pettymys. Näyttely oli näkemisen arvoinen, mutta kaukana lukemistani arvosteluista. Vanhat tekstit kertoivat vierailun vievän 1,5 tuntia, nyt elämys oli kutistunut puolen tunnin visiitiksi. Tästä olin kyllä osittain tietoinen, sillä tiloja remontoidaan uuteen käyttöön. Hintaa toisaalta ei ollut kuin 8 euroa per aikuinen, joten käytän jatkuvasti vastaavan summan turhempaankin.
SuperAlko. On se ihana.
Ruokailun suorittaminen jäi matkalla surkeaan jamaan. Heitimme vain nopeasti naamaan grilliltä ostetut sapuskat, joihin olimme tyytyväisiä. Pienessä kioskissa kun pyöri aito kebabvarras, joka alkaa olemaa harvinainen näky Suomessa. Täällä kun kebabannoksilla kilpaillaan sillä, kuka lämmittää valmistuotteen parhaiten mikrossa.
Vatsat täynnä oli hyvä jatkaa matkaa satamaan. Tätä myös muut laivajuntit olivat odottaneet, silmien eteen kun avautui legendaarinen sataman SuperAlko ruuhkineen. Taisi vain tätä junttia jo alkaa väsy painamaan, sillä viinan määrä ei tehnyt samaa vaikutusta, kuin muilla kerroilla.
Syy saattoi olla myös Viron kohonneissa hinnoissa. Alkon tuotteet eivät suurta alennusta tarjonneet. Todellinen säästö olisi näkynyt vasta suuria määriä ostaessa. Poikkeuksena paikalliset tuotteet, joita ei ollut hinnalla pilattu.
Mukaan lähtikin vain muutama pullo ja hieman olutta. Kaikki merkkejä, joita ei Suomessa myydä.
Takaisin tulo ei suurta ohjelmaa satamassa tarjoa. Pääset samalla lipulla laivaan, joka sinulle ojennettiin Helsingissä. Ainoa taistelu on enää jonottaminen, sillä kaikki haluavat olla ensimmäisenä laivassa, ensimmäisenä syömässä ja ensimmäisenä tax-free myymälässä. Tuo jälkimmäinen on muuten hintava.
Tyydyin vain juomaan SuperAlkosta ostamaani vitamiinivettä, jota ostin lisää. (Vaaleanpunaista. Sehän on se miehekkäin väri).
Myönnetään nyt, että join myös muutaman oluen (5 euroa tuoppi), sillä aurinko paistoi laivan kannelle. Tämä oli varmasti alkusyksyn viimeinen päivä, joka todella vielä lämmitti. Oli oikeuteni saada siitä kaikki irti.
PS. Muistat varmaan ne sivistyneet matkaajat aamun lähtöselvityksessä. Nyt he olivat muuttuneet laumaksi humalaisia. He tulivat sivistyneesti laivaa, me taas poistuimme sieltä niin.
Ajatuksia Tallinnasta ystäväni kirjoittamana:
Olipa teillä mukavan täyteläinen reissu! Tuli myös mukavasti kulutettua jalkoja ja kaljaa. Harmi, etten päässyt seuraan 😉. Seuraava kertaa sitten.
Ja kiitos linkityksestä!
Kävelen aina aika reilusti, jos olen liikenteessä. Tykkään katsella paikkoja hitaalla tyylillä.
Mitä kaljan juontiin tulee, niin aika vähän sitä kului. Päivä nyt sattui olemaan vaan niin kaunis, että muutamasta oli ilo nauttia. Samalla muuttui mielikuvani myös Tallinnasta. Tosin viime reissun aikaan oli harmaa helmikuun päivä, joten ei silloin mikään näytä kauniilta.
Oli kyllä hyvä reissu, vaikka oli aika synkkä aiheinen. Murhalauluja, ampumista ja vankila.