En minä tahallaan sitä tehnyt, kurkkua vain kutitti. Vannon, että se oli päivän ensimmäinen yskäisy.
Ikävä kyllä se pääsi syöksymään suustani juuri silloin, kun olin kävelemässä kauppakeskuksen rokotuspisteen lävitse. En ole koskaan nähnyt yli neljäkymppisten ihmisten väistelevän vaaraa niin nopeasti, mitä he tekivät silloin. Aivan kuin ilma olisi ollut täynnä luoteja, vihaisia ex-kumppaneita, sekä uuden mallisia hymypatsaita, jotka eivät osaa päättää, ollako tyttö vai poika?
Transupatsaaksi kutsui nuoriso tuota teosta. Tarkemmin katsottuna olen samaa mieltä, sillä onhan tuo aika ruma tekele. Se on kiva, että kaikkia ajatellaan ja rakastetaan, mutta kai ikä alkaa painamaan minua? Sitä kun ei aina jaksa ymmärtää maailman uusia tuulia. Ei se tarkoita, etten välittäisi ihmisestä. Se tarkoittaa, etten jaksa ymmärtää, mikä hittoa nuo innokkaimmat meuhkaavat?
Aitoa vihaa
Sääliksi käy nuorisoa muutenkin, kuin tuo patsaan takia. Ovat näet muuttuneet ääriväkivaltaiseksi porukaksi.
Hyvä toisaalta, että nuorilla on tekemistä. Onneksi nykyään saa puukottaa, raiskata, tai vaikka hyppiä ihmisen päällä, ilman että saat kunnon rangaistusta.
Muista siis hyvä raiskaaja, että jos teet tekosi niin, että kukaan ei näe sitä, se ei ole tässä maassa erityisen nöyryyttävä teko. Niin sanoo Suomen laki.
Ei pahoinpitelyistä saa sen kovempia tuomioita. Ei kai sekään nöyryyttävää ole, jos joku hieman kutittaa puukolla sisuskalujasi? Omaa tilaa siinä on lievästi loukattu, sillä ruumiimme sisältö on vielä henkilökohtainen.
En siis yhtään ihmettele, että esimerkiksi nuorten väkivaltaisuus on taas raaistumaan päin. Laita vain kaverisi pää oven väliin ja lähes murskaa se. Tuloksena on vakava puhuttelu, ehdonalaista, pieni rahallinen korvaus uhrille ja terapiaan joutuminen. Kyllä mahtaa nyt pikku Jonnea harmittaa, kun joutuu kerran viikossa kertomaan elämästään psykologille.
Tuo oli muuten tositarina.
Iloista harrastamista kaverin kanssa
Ikävä kyllä, niin nuoret ja vanhemmatkin ovat oppineet, että porukalla lyöminen on paljon kivempaa. Siinä harvoin oma nenä tulee niin kipeäksi, mitä yksin hyökätessä.
Porukassa tyhmyys on tietysti aina tiivistynyt, mutta nyt sen tekee myös aggressiivisuus.Ymmärrän hyvin, ettei poliisi kerkeä kaikkeen keskustoissa puuttumaan. Taitavat työpiirit olla sen verran isoja, että hyvä jos kerkeää työvuoronsa aikana käymään sen ääripäissä.
Joku tietysti siellä huutelee vanhempien vastuuta ja mumisee jotain vapaan kasvatuksen hedelmistä. Otappa se pääsi pois sieltä menneestä maailmasta ja katso valtakuntaa uudelleen. Jos vanhempi on lapsensa kanssa muutaman tunnin päivässä, ja muuten kaikki elävät omaa elämäänsä, tulee vaikutteita rajusti muualtakin. Puhumattakaan teinistä, jota ei kiinnosta enää vittuakaan, mitä kukaan sanoo.
Elämä on vain julma paikka, eikä se anna meille kaikille samoja mahdollisuuksia. Surullisena esimerkiksi katsoin vierestä, kun kadulla vartija repi kolmetoistavuotiasta tyttöä syrjemmälle, hänen ollessa aineissa tai humalassa. Tilanteen teki ällöttäväksi, että hän roikkui yli kolmekymppisen maahanmuuttaja poikaystävänsä kaulassa loppuun asti. Harvoin tunnen täyttä epätoivoa ihmistä kohtaan, mutta silloin sen tein. Eivät olisi kai äidin neuvot enää tuossa paljon painaneet?
Tätä aihetta sai myös miettimään vasta tapahtunut nuoren aikuisen puukotus Kuopiossa. Ensin kaveria veitsellä selkään, ja sen jälkeen naapurin kimppuun. Kaiken täydensi bussissa tapahtunut hyökkäys, jossa tuntematon meinasi saada osansa. Taisi puukko heilua tällä kertaa toistamiseen.
Kuinka paljon vihaa mahtuukaan nuoren aikuisen sydämeen, jos hän kykenee tuohon kaikkeen? Oli sitten selvä tai ei.
Ennen loppua
Väkivaltaa on aina ollut ja aina tulee olemaan. Ihminen on eläin, jolla tappaminen on mielessä. Turhaa on kieltää, sillä sinussakin asuu pieni murhaaja. No, ainakin itsepuolustukseen kykenevä hahmo, joka voi pahan päivän tullen tehdä jotain lopullista.
Onneksi asumme yhteiskunnassa, missä noilla taidoilla ei ole juuri käyttöä. Koskaan ei silti voi tietää, milloin joutuu tilanteeseen, jossa sinua lyödään. Se voi olla puolisosi, vihainen teini kadulla, tai narkkari. Oikeastaan se voi olla kuka vain…
Voi näet käydä niin, että kirjanpitäjä Sepolla menee hermot tiukan työpäivän jälkeen ja hän tirpaisee sinua tuopilla takaraivoon. Suunnitelmana se ei hänellä ollut, mutta näin pääsi käymään.
Se on kuitenkin varmaa, ettei kukaan päätä etukäteen olla uhri.
Eivät nuoret ole pelkästään pahoja. Ihminen on vain joskus säälittävä otus. Vihaan väkivaltaa!
Väkivalta on kamalaa.Kirjoituksesi on asiallinen tästä osasta pahuutta.
Tärkeä ja kiinnostava teema!
Väkivalta on pelottavaa, ja erityisen pelottavaa ja jotenkin toivottomaksi tekevää se on silloin, kun tekijä (tai toki myös kokija) on lapsi tai nuori.
Kaikilla meillä ei ole todellakaan samoja lähtökohtia elämään, ja vaikka vanhemman vastuulle ei voi kaikkea vierittää, on lapsen elämän aikuisilla ja turvallisella tai turvattomilla kiintymyssuhteilla aivan massiivisia vaikutuksia tämän elämänkulkuun. On aika tärkeää, että niin taaperona kuin teininäkin saa rajoja ja rakkautta.
Tietenkin lapsi voi olla mieleltään sairas, jotuua huonoihin porukoihin, kokea traumaattisen tapahtuman tai vaikka mitä muuta ikävää joka muovaa hänestä väkivaltaisen nilkin, mutta suuri osa kohtaamistani väkivaltaisista aikuisista on kokenut kuritusväkivaltaa tai emotionaalista laiminlyöntiä omien huoltajiensa taholta. Minusta tätä heijastelee kuvaamasi tapaus :”- – kadulla vartija repi kolmetoistavuotiasta tyttöä syrjemmälle, hänen ollessaan aineissa tai ainakin humalassa. Tilanteen teki ällöttäväksi vielä se, että hän roikkui yli kolmekymppisen maahanmuuttaja poikaystävänsä kaulassa loppuun asti.” Olen samaa mieltä, että vastaavat kohtalot saavat aikaan epätoivoisen olon, voi jo aika varmaksi sanoa että peli on ns.menetetty kyseisen lapsen kohdalla, ja hänen tulevaisuutensa on valitettavan helppo ennustaa. Minulle herää kuitenkin kysymys, mitä ihmettä tytön kotona on tapahtunut vai eikö hänellä ole kotia lainkaan? Esimerkiksi oman ystäväni saman ikäinen tytär ei kyllä aivan helpolla kykenisi aloittamaan huumeiden käyttöä vanhempien huomaamatta, eikä ehkä ajautuisi seurustelemaan aikuisen miehen kanssa. Hän on sairastanut masennusta, mutta heidän kotonaan puhutaan kaikesta avoimesti ja lapsi on saanut saman tien asianmukaista tukea alkaessaan oireilemaan. Lapsi on lapsi, ja hänellä on kotiintuloajat ja muut rajat, ja vanhemma ovat kiinnostuneita hänen koulunkäynnistään ja ajatuksistaan. Missä ovat vanhemmat, jos yläasteikäinen tyttö pyörii aineissa kadulla aikuisen kainalossa?
Toki on olemassa niin kipeitä lapsia tai nuoria, että vanhemmat ovat yksinkertaisesti kädettömiä heidän kanssaan. En ole aivan vakuuttunut siitä, osaavatko vanhemmat hakea ajoissa apua, saavatko lapset tarvtittavaa apua tarvtittavan pian, kulkeeko informaatio eri toimijoiden välillä ja millä tasolla esimerkiksi käytöshäiriöisten lasten psykiatrinen osastohoito…. Onko raivarin hetkellä kiinnipitäminen ja veitsien takavarikointi viikoksi riittävä toimenpide? Nykyään puhutaan paljon siitä, ettei lapsen/nuoren vapauksia saa liikaa rajoittaa, mutta onko tosiaan liiallista, jos työntekijä tarkastaa nuoren taskut tyhjentäen sieltä lääkkeet ja huumeet, tai ottaa pois puhelimen teiniltä joka viestittelee seksiä vonkaavien aikuisten kanssa..?
Suomen lainsäädäntö on varsinkin väkivaltarikoksien osalta aikamoinen vitsi, ja antaa aika lepsun kuvan nuorille, sekä esimerkiksi maahanmuuttajille. Minusta toisen koskemattomuuden loukkaaminen saati suora väkivalta ovat tekoja, joista tulisi saada huomattavasti suuremmat sanktiot kuin jostain rahanpesusta. En ymmärä, miksi esimerkiksi toistuvasti seksuaalirikoksiin syyllistyneitä henkilöitä ei voi tuomita asianmukaisesti ehdotonta kakkua istumaan tai jos eivät ole kantasuomalaisia, palauttaa paluupostina kotimaansa vankilaan.
Nyt en tiedä mitä sanoa. Blogi taisi todella herättää ajatuksia, kun sait aikaan noin pitkän vastauksen. Tämä oli minulle päivän piristys.
Juuri eilen harmittelin, kun tämä teksti ei juurikaan kerännyt huomiota. Välillä iskeekin epätoivo, kun mikään aihe ei tunnu enää kelpaavan.
Nyt ei harmita enää yhtään, sillä muutama innostunut ihminen riittää minulle mainiosti.
Iso kiitos sinulle vastauksesta!
Kiva kuulla ,ilo on siis molemminpuolinen!
Verbaalisesti viihdyttävää juttua vaikeasta aiheesta oli kiinnostava lukea ja taisihan
tuo jokusen ajatuksen tosiaan herättää.. 😉
Keep up the good work!