Tämä on paikka, johon naiset eivät pääse. Mystinen hien ja halvan deodorantin tuoksuinen koppi, jossa mies saa olla mies. Se on rauhallisuuden temppeli, ilman uskontoa. Se on jotain aitoa.
Puhun siis huoneesta, joissa uroslaumat harrastaessaan kokoontuvat. Tervetuloa miesten pukukoppiin.
Mitä siellä puhutaan?
Tämä teksti on varsinkin naisille. He kun eivät pääse kokemaan huoneen tunnelmaa. Lisäksi suurin osa lukijoistani on naisia, joten kiva kirjoittaa jostain, mitä he eivät tiedä.
(Joku kyllä kertoi, että naiset väittävät tietävänsä kaikesta kaiken, mutta ei mennä tällä kertaa siihen aiheeseen).
Moni nainen luultavasti luulee, että miehet keskustelevat keskenään paljon naisista ja seksistä. Saattaa siis yllättää kun kerron, ettei näitä asioita juurikaan mainita koko paikassa. Kai jokainen mies tuntee sisimmässään olevan turvapaikassa, johon ei naisia huolita?
Tämä on pieni hetki turvassa oloa, ei naisystävistä tai vaimosta, vaan arjesta. Nyt ollaan tultu rehdisti harrastamaan ja valuttamaan hien mukana elämänmurheet pois.
En siis tarkoita murheilla naisia, vaan kaikkea sitä, mitä vähemmän ihana arki tuo tullessaan. Innokkaimmat feministit voivat siis sammuttaa soihtunsa ja palata kotiinsa. Minua ei viedä tänään roviolle.
Ainoa poikkeus saa olla vastarakastunut kaveri, joka voi jatkuvasti mainita kumppaninsa. Ei se raukka osaa kuitenkaan pitää aiheesta suutaan kiinni, joten armahdan hänet.
Hyvät naiset. Olette siis ihania, mutta ei teitäkään ihan koko aikaa jaksa ajatella. Antaa miesten hetken leikkiä harrastuksissaan, sillä meillä leikki-ikä on koko ikä.
Puheenaiheet tuppaavat siis olemaan yllättävän arkisia ja henki on hyvä. Ainoa kiusankappale onkin kohdallani kaveri, joka jauhaa tekniikkaan liittyvistä aiheista.
Sitä jaksan aina kärsien ihmetellä, kuinka taloon ja autoon ostetusta putkenpätkästä saakin kerrottua niin pitkiä juttuja? Tässä vedän rajan siihen, että samana päivänä tehty ostos kelpaa vielä tarinaksi, mutta sen jälkeen sitä ei mainita. Paitsi tämä kaverihan kertoo, ja kertoo, ja kertoo…Apua!
Katson ja kuuntelen mielummin vaikka, kun Seppo tutisee kolmatta viikkoa pukuhuoneen nurkassa. Joku meni lyömään häntä rehdisti selkään, joten siellä se isäkroppa nyt tutisee.
Ei ne läskit meinaa pysähtyäkkään. Ne kun ovat, kuin voimakas tsunami, joka poukkoilee kyljestä kylkeen. Kerran liikkeelle lähtenyt luonnonvoima, joka ei ihan helpolla pysähdy.
Se vanhempi mies
Aina silloin tällöin mukaan mahtuu se yksi kaveri, joka kovaan ääneen kertoo alapään juttuja. Muista mies, että mitä vain teetkin, niin älä naura tämän miehen tarinoille. Tämä yksilö saa vain lisää virtaa hyväksynnästä, jolloin naisten sukupuolielimet ja muut vehkeet saavat verbaalista kyytiä.
Syytön tämä mies on kertomustensa tasolle, hän on nauranut niille koko ikänsä. Ei raukka kai enää muutakaan osaa kertoa?
Ikä näillä kavereilla lähenee viittäkymmentä tai on jo ylittänyt sen. Tästä syystä voinkin olla varma juttujen jatkumisesta siihen asti, kunnes hänellä on multaa suussaan.Voin kuvitella hautajaiset, jossa pappi on sanonut jo viimeisen aamenen, mutta vielä mies karjuu kuopan pohjalta
– Hei kaikki muut, paitsi sinä naispappi kaapuinesi! Älkää siellä kuopan reunalla nyyhkyttäkö. Tulkaa tänne alas paremmille paikoille. Täältä alhaalta näkee vitun hyvin!
Ujoa aloittelijaa ahdistaa
Voivat pukukopit olla myös ahdistavia, varsinkin jos joutuu samaan tilaan lihaksikkaitten miesten kanssa. Nuo täydelliset kropat, kun eivät nosta tällaisen kaljamahaisen ukon itsetuntoa yhtään.
Alastomat kropat saavat lähinnä hermoilemaan omaa olemassaoloaan niin paljon, että heikompi onnistuu jäämään vahingossa munasuojiinsa solmuun. Kaikkeen tietysti tottuu, joten eivät ne lihakset ja paljaana heiluvat kikkelit, jaksa kovinkaan pitkään heikompaa stressata..
Sitä vain mietin, että kuka hitto keksi laittaa munasuojiin niin pitkät narut, jotka kiertävät kaiken lisäksi kankkujen välistä? Siinä on neitsyys mennyt silläkin osastolla, kun nuo kidutusvälineet vetää kunnon tiukkaan solmuun.
Nämä Thaimaalaiset stringit ovat joku sairas pila, jolle varmasti nauretaan toisella puolella maapalloa. Sielä ne suomalaiset kulkevat munasuojissaan narut perseessä ja ovat niin soturia.
Jotta varmasti saadaan viikingit ahdistumaan, niin tehdään suoja metallista. Se täytyy tuntua hyvältä, kun talvipakkasessa kuljetun treenimatkan jälkeen pukee ne päällensä.
Kiitos nyt tästäkin elämyksestä!
Nyt harmittaa
Tietysti paikassa on myös se yksi iloinen poikamies, josta kyllä pidetään. Ainakin siihen asti, kunnes hän kertoo ulkomaanmatkoistaan. Kuinka yksi kaveri tuntuukaan kerkeävän olemaan tiistaina Belgiassa, keskiviikkona Japanissa ja torstaina jossain päin Afrikkaan?
Hienoa matkustaminen on ja kokemusten saaminen on vielä hienompaa. Se vain alkaa köyhempää vituttamaan, kun oma matkaaminen on samalla viikolla ollut, tiistaina bussilla Kelaan, keskiviikkona kävellen Prismaan ja torstaina polkupyörällä kirjastoon.
Reilu tuo paikka on, joten omalle kateudelle siellä ei ole sijaa. Ollaan onnellisia toistemme puolesta, joten olisi raukkamaista käydä pilaamaan toisten, ja omaa päiväänsä kateudella. (Jos kaveri kuitenkin saa turistiripulin seuraavalla reissulla, niin lupaa hymyillä vähän aikaa pirullisesti).
Turvapaikka
Pukukopit ovat tiloja, joissa ujokin pääsee ryhmään mukaan. Kuinka maailma olisikaan parempi paikka, jos toimisimme joka tilanteessa samalla tavalla.
Tämä on myös syy, miksi pienin poikani käy tatamilla. Jos hän oppii kamppailemaan, niin hyvä. Oikea syy paikalla oloon on kuitenkin se pukukoppi ja sen sisältämä elämä.
Onneksi rehti suomalaisuus elää vielä, vaikka edes siellä pukukopissa.