Mitä jos elämästä ei kerrottavaa?

Mitä esitettävää on päivistä, jotka kulkevat samaa rataa? Olen lihava dieseljuna, joka ei turhia mutkia tee. Olen mömmeli, mikä se sitten onkaan.
Mitä esitettävää on päivistä, jotka kulkevat samaa rataa? Olen lihava dieseljuna, joka ei turhia mutkia tee. Olen mömmeli, mikä se sitten onkaan.
Uudet sivut, uusi ihana alku. Oliko tarpeeksi kliseinen aloitus? Voisin kai myös kirjoittaa, kuinka olen voimaantunut levostani. Mitä se ikinä tarkoittaakaan? Unohdetaan
Miltä kirjan kirjoittaminen tuntuu? Se tuntuu.. -Paineena päässä, kun olet luonut likaa tekstiä. Varo siis kirjoittamasta liikaa, pääsi voi räjähtää. -Ahdistuksena, kun
Teksti on osa Facebookin #blogiperjantai22 tapahtumaa, jossa tällä kertaa jaamme vinkkejä uusille bloggaajille. Olet aloittamassa uutta blogia, mutta mielesi on täynnä kysymyksiä.
Ystävä vai ei? Kuinka paljon olenkaan saanut kirjoittamalla. Se on hoitanut kohdallani jännitystä, esillä olemisen pelkoa ja kykyä tuottaa tekstiä. Suurin voitto
Viikko on taas takana, vaikka eihän siitä paljoa kirjoitettavaa jäänyt. Tämä oli vain taas yksi ajanjakso, josta voi tehdä tekstiä yhtä paljon,
Kirjoittaminen on asia, josta en itselleni esikuvia löydä. Tyhjästä on tietysti vaikea nyhjäistä, koska tuon aukon täyttäminen vaatisi lukemisen harrastamista. Jos lukisin
1500 tai 30. Luvuilla on eroa ja se saa minut joskus pohtimaan kirjoittamisen järkevyyttä. Puhun tietenkin nyt kirjoitusten lukijamääristä. Joskus tuntuu siltä,
Köyhän unelmia Harrastuskausi lähenee ja rahapussi ammottaa tyhjyyttään. Nämä ovat niitä hetkiä, kun tympii olla köyhä. Söisinkin mielelläni vaikka kuukauden vain
Kirjoittamisen tuskaa Tahdon tähän tekstiin kolmetuhatta kirjainta ja tahdon ne nopeasti. Mieli haluaa kirjoittaa, mutta jostain syystä tarinaa ei näytä vain