Harrastukset ja tuska. Jokainen innolla aloitettu itsensä kehittäminen jää kesken. Alkuinnostuksen hävittyä, tulee heitettyä hanskat naulaan, puikot lankakerään tai lapio kukkapenkkiin, mikä sanonta nyt vain sattuu osumaan kohdallasi.
Kärsivällisyys on hyve, mutta harva jaksaa painaa eteenpäin. Täydellinen ilon katoaa nopeasti tekemisestä, lenkkikenkien jalkaan laittamisen tuntuessa pian yhtä hilpeältä, kuin italialaiset betonisaappaat.
Onko aikuisuus ainoastaan sitä, että saat itse valita kärsimyksesi? Olet vapaa valitsemaan mielenkiinnonkohteesi. Enää äiti ei pakota tanhuamaan mummojen iloksi, tai isä melskaamaan molskille.
Yleistä häpeää tasatakseni, tunnustan harrastaneeni kumpaakin. Olen entinen esiintyvä taitelija, joka on Imatran kulttuuritalolla tanhunnut, kuin viimeistä päivää.
Olen myös nuoruudessani paininut ja pitänyt siitä. Myönnän, että nyt neljäkymmenen ylitettyäni, en näyttäisi komealta läskien pursutessa painiasusta. Olisin kuin purkkiin ängetty juustotahna, joka leviäisi hikisen hajuisena ympäriinsä.
Harrastukset aiheuttavat ihanaa huumaa. Oletko kunnolla paneutunut tekemääsi, jos harrastukset eivät pyöri mielessä 24/7?
Pian ihminen huomaa treenaavansa naama kalpeana, todeten ainoan hyödyn olevan halloween-maski. Hieman tummaa kajaalia uupuneisiin kasvoihin ja olet valmis puolikuollut.
Mikäli into ei lopu liikaan tekemiseen, kaatuu se mielikuvaan omasta itsestä. Alkeiden oppimisen jälkeen, harrastukset näyttävät totuuden. Jokainen uusi taito saa huomaamaan, kuinka surkea on tekemässään. Virheet alkavat hyppimään silmille ja huomaat soittavasi uutta bassoa vaatekomeron pimeydessä.
Olen juuri tämän kaltainen kaappibasisti. Kun toiset tulevat komeroistaan pihalle, vaivun itse sen rauhoittavaan turvaan. Se mitä vielä vähän aikaan sitten esitteli ylpeänä kanssaeläjille, piilotetaan häveten korvien aisteista.
Mitä basson soittoon tulee, olen oikeasti huono. Toki haaveilen vielä jonain päivänä soittani bändin mukana. Tahdon pitää synkkää meteliä, basson tärisyttäessä sisuskalujani. Tällä hetkellä on tyytyminen Wikiloopsin ja Soundtrapin kaltaisiin sivustoihin.
Ovatko harrastukset vain innostuksen kiimaa? Lajeja tulee lisää yhä kiihtyvällä tahdilla, nykyihmisen keskittymiskyvyn riittäessä sopivasti vain aloittamiseen. Jokainen uusi harrastus näyttää aina edellistä mielenkiintoisemmalta, jonka hankaluus on jo paljastunut. (Miksi tuo lause kuulosti nykypäivän sinkun seurustelulta?).
Toki ymmärrän kaikesta innostumisen ihanuuden, monipuolisen kehittymisen. Yhteen asiaan keskittyminen ei välttämättä ole tie onneen, näkemyksen muuttuessa alun laajasta, pikkutarkaksi nysväämiseksi.
Mutta onko parempi tietää monesta asiasta hieman, vai yhdestä paljon? En usko vastauksella olevan väliä, tarkeintä on pitää mielensä virkeänä.
Pidä hauskaa vaikka tiedon, liikunnan tai käsitöiden parissa. Mitä vain ikinä keksit!
Kaikessa ei tarvitse olla järkeä, itse ilmoittauduin lukemaan japanin kieltä. Ehkä sinä aloitat neulomaan kieroa villapaitaa, joka rumuudessaan ei kelpaa edes jouluiseen käyttöön? Ehkä pelaat muodikasta palloilulajia, ihan vain koska uusien välineiden ostaminen on hauskaa? Ehkä tunnustat olevasi myös basisti?
Harrastukset. Yksi ihmisen perustarpeista, jotka pitävät mielesi virkeänä.