Helvetti on keskuudessamme. Niin sen täytyy olla, mikäli on uskominen iltapäivälehtiä.
Jos lieskat eivät vielä nuole ihoasi, herra ja rouva toimittaja tulevat korjaamaan asian. Käykin sääliksi ihmisiä, jotka lukevat noita irvokkaita tekstejä tästä maailmasta.
Teen toki myös itse niin ja häpeän sitä. Ei siksi, ettei minulla olisi oikeus lukea jotain kevyempää, vaan siksi että uppoan ansoihin myös itse.
Kaikki perustuu siihen, että jos valehdellaan ja kirjoitetaan yliampuvia juttuja, uppoaa niistä edes jokin tajuntaasi. Vielä pahempaa jälkeä artikkelit tekevät niiden joukossa, jotka eivät lue totuuksia myös muista lähteistä. Vastaani on tullut tapauksia, joissa ihminen on peloteltu koronan takia siihen kuntoon, että viimeiset vuodet ovat sujuneet mukavasti kotibunkkerin nurkassa. Samoihin ihmisiin uponnee nyt myös sodalla pelottelu, joten bunkkerielämä senkus jatkuu.
Kyllä me rahan takia sinulle kerromme
Hysteriaa tuodaan lähemmäksi ihmisiä, haastattelemalla niin asiantuntijoita, kuin tavallista kansaa. Ensimmäisellä hämätään lehti näyttämään siltä, että sisältö olisi kunnollista luettavaa, kun jälkimmäisellä isketään tunteisiin. Aina löytyy jostain mummo Imatralta haastateltavaksi, joka kiikaroi rintamamiestalonsa ikkunasta Venäjän suuntaan, peläten samalla evakkoon lähtöä.
Tällä saadaan luotua mielikuva lehtiin, kuinka osa kansasta istuu jo löysät housussa. Tätä sitten toistetaan useamman kerran viikossa nopealla tahdilla, kun otetaan verkon voima käyttöön.
Yhtäkkiä mummoja ja muuta tavallista kansaa on lehden sivut täynnä ja pelkääjien määrä näyttää massiiviselta. Tämä kaikki siksi, ettet unohda valloillaan olevaa tilannetta hetkeksikään ja muistat lukea lehtesi myös huomenna.
Vaihe 2
Nyt on vedottu tunteisiin ja tiedonjanoon. On siis aika levittää pelottavia sanoja ja kuvia
Ydinpommi, kulkutauti, massamurha, natsi, ruumiskasa. Siinä muutama esimerkiksi.
Muistatko kun koronan ensimmäiset oireet lähentyivät Suomea, lehdet näyttivät kuolleita ihmisiä Kiinan kaduilla? Johonkin tuo ruumistsunami hävisi matkan varrella, sillä ei niitä taidettu täällä asti kokea? Jos nyt nähtiin missään muuallakaan.
Pelkoa saatiin lietsottua, joko tahallaan tai tahattomasti. Miksi, voisi joku kysyä? Ensimmäinen voittaja on tietysti itse lehti, joten syytä ei tarvitse sen enempää pohtia.
Osa saattaa muistaa myös MV-lehden muutaman vuoden takaa. Tämä taideteos toimi täysin samalla tavalla, kuin iltapäivälehdet. Laitetaan esille muutama oikea uutinen, jossa faktat pitävät paikkansa. Tämän jälkeen voidaan syöttää ihan mitä tahansa kansalle, joka kuvittelee lukevansa oikeita uutisia. Jos eivät usko, valehdellaan vielä törkeämmin niin kauan, että alkaa uskomaan. Tuossa valehtelun ilmapiirissä on vain yksi häviäjä, nimittäin aito keskustelu.
Kun kerta MV-lehdestä puhuttiin, otetaan esimerkiksi se surullisen kuuluisa maahanmuutto. Kuinka alas taso tuossa tippuikaan, kun saastaiset faktat tarttuivat jopa asiantuntijoihin saakka. Tämän jälkeen saimme kuulla, kuinka viisaat ihmiset keskustelivat kuin lapset.
-Sinä olet ihan tyhmä
-Sinäpäs, senkin kakkapää.
-Hei! Et sinä voi omia valkoisena ruskeaa väriä!!
Jne..
En ole sensuurin kannattaja, mutta jotain asialle olisi tehtävä. En kannusta koskaan ketään väkivaltaan, mutta iltapäivälehtien tapauksessa en pistäisi pahakseen, mikäli toimituksen kahvinkeitin menisi oikosulkuun ja polttaisi paikat paremmille lukumaille. Tuo keventäisi varmasti suomineidon oloa tehokkaammin, mitä ulostuslääke.
Mutta nähtäisiinkö tämä vain uusien iltapäivälehtien sivuilla aggressiona Venäjää kohtaan, sillä Moskovaan päin Suomen helmat heilahtaisivat ripulin sattuessa?
Hieman sotapornosta
Ukrainasta kirjoitetaan iltapäivälehdissä paljon. Osittain hyvä niin, on tapahtunut vääryys ihmisyyttä kohtaan.
Onko tässä kaikessa mitään uutta? Ikävä kyllä ei. Nyt kuitenkin huudamme kaikki yhdessä kuorossa Ukrainan puolesta ja vannomme, ettei kukaan koskaan unohda tapahtunutta.
Paskanmarjat, ihminen ei paljoa kultakalasta eroa. Muisti on yhtä lyhyt ja lopulta keskittyminen on vain omassa akvaariossa. Vai kuinka moni esimerkiksi suree ranskalaisia uhreja konserttisalin lattialla, joita muutama vuosi sitten kauhisteltiin porukalla?
Natsit ovat myös kielen päällä, joten otetaan esimerkiksi kaikkein pahin.
Heihin pätevät samat unohduksen säännöt. Väitän ettei enää monikaan tiedä tai muista, mitä noina aikoina oikeastaan tapahtui. Jos muistat, väitän sinun olevan historian harrastaja, etkä suinkaan edusta suurinta osaa kaduntallaajista.
Kaikki kyllä tietävät, että natsi on huono asia, mutta harva osaa sanoa sen enempää. Pahinkin meistä tullaan unohtamaan, kuten myös Ukraina aikanaan, kunhan lehdet ovat saaneet tarpeekseen aktistaan.
Asia on vakava, mutta iltapäivälehdet eivät. Muistathan lukea asioista myös muualta, kuin hysteriaan lietsovista lehdistä, jotka kuorruttavat kaiken paniikilla ja koristelevat ne puolialastomien bimbojen kuvilla.
Pahuutta ei saa hyväksyä, mutta vastarintaa voi tehdä myös muuten. Älä siis hysteerisenä rakenna juoksuhautoja asunnon ympärille, ihan vain koska lehti käski tekemään niin.
Tämä kaikki on mennyt sotapornon puolelle, kuten meni myös korona omalta osaltaan. Unohda näin ollen nuo lehdet, ettei myös Ukraina unohtuisi. Auta Ukrainaa, mutta älä hätäile. Iltapäivälehdet kyllä keksivät aikanaan uuden uutisen naitavaksi.
Voimia Ukrainaan, joka taistelee sivistyneen maailman puolesta.
Tuosta lehdistöstä.
Vapaa lehdistö on yksi vapaan yhteiskunnan tunnusmerkeistä. Meillä on esimerkkejä siitä, millaisia ovat ne yhteiskunnat, joissa median sisältöjä kontrolloidaan tarkasti – eivätkä ne ole kivoja esimerkkejä. Kun jokin on vapaata, se tarkoittaa, että sekaan mahtuu todellakin kaikenlaisia sisältöjä. Se on osa sitä vapautta.
Lukijalla on myös suuri vastuu. Kirjoittaja – tai lehti tai mediatalo – ei voi ottaa vastuulleen kaikkia niitä kimmokkeita, joita joku voi tekstistä saada. Ne kumpuavat niin paljon lukijan omista lähtökohdista. Tietysti esimerkiksi suoranainen yllyttäminen on asia erikseen, mutta noin muuten lukijalla on vastuu siitä, miten hän ottaa tekstin vastaan (tai lukeeko hän sitä edes).
Sitten tulee se ”mutta”, eikä se ole ihan pieni ”mutta”… Olen nimittäin itsekin viime aikoina miettinyt sellaista asiaa kuin journalistinen vastuu. Lukijan tunne-elämys ja sen seuraukset eivät noin yleisesti voi olla kirjoittajan vastuulla, mutta entä sitten, kun media tuntuu lähes systemaattisesti tuottavan sisältöä, joka on omiaan aiheuttamaan vahingollisia ilmiöitä kuten kohtuutonta huolestuneisuutta? Ja niin, vaikka sitten sitä hysteriaa?
Olisi sananvapauden kannalta epäilyttävä vaatimus, että median pitäisi suojella yleisöä epämiellyttäviltä ja pelottavilta asioilta, mutta eikö voitaisi odottaa, että vapaa lehdistö toisi monipuolisemmin esiin ilmiöiden kaikkia puolia? Eli ei painottaisi niin äärettömästi repäiseviä ja skandaalimaisia yksityiskohtia (joilla saa klikkauksia) vaan toisi enemmän ilmi myös niitä ns. tylsiä faktoja, jotka auttaisivat todenmukaisen kokonaiskuvan luomisessa?
Sehän on ollut melkein pelottavaa, miten hysteerisyydestä on joissakin asioissa tullut jopa se yleinen, hyväksytty toimintatapa ja muunlainen ajattelu on kohdannut vihamielisyyttä. Jos kaikkein kauhunsekaisin suhtautumistapa ei ole tuntunut omalta jutulta, vaarana on ollut, että ”vastuulliset kansalaiset” leimaavat moisen huolettoman hulivilin vastuuttomaksi ja lähes yleisvaaralliseksi. On ollut hyvin helppoa leimautua vähintään hörhöksi salaliittoteoreetikoksi, joka vähät välittää muiden terveydestä. Järjetöntä ja järkyttävää vastakkainasettelua – ja tyypillistä nimenomaan tilanteelle, jossa pelko on saanut suurimman suunvuoron.
Nämä sinun vastaukset on aina hienoja! Kiitos siitä.
Totta että iltapäivälehtien pitää saada kirjoittaa mitä ne haluavat. On vain jotenkin pelottavaa, kuinka niistä tulee helposti totuus. No sitä totuutta ei tietysti voi tavallinen kansa koskaan tietää, mutta sivistyneitä arvauksia me voidaan tehdä.
Ehkä tämä on myös tämän ajan juttuja, että jokainen voi päättää oman totuutensa. Jos olet jotain mieltä, niin netti on varmasti täynnä tekstiä, joka tukee sitä. Kannalla ei ole siis väliä, sillä aina löytyy jostain joku joka tukee vaikka kuinka mielipuolista ajatusta.
Toisaalta uskon myös, että kaikessa tässä outoudessaan, suomalainen on tällä hetkellä fiksumpi kuin koskaan. Ennen sitä oltiin informaation suhteen radion, lehden ja Esson baarin ukkojen varassa. Nyt tietoa on aivan eritavalla saatavissa.
Ps. Ei se pieni tulipalo silti haittaisi iltapäivälehden toimituksessa. Jos vaikka saataisiin päivä tai kaksi rauhaa mieliimme. Älkää nyt kuitenkaan hitossa menkö sitä sytyttämään. Luotetaan siihen, että se kahvikeitin hoitaa tarvittaessa homman, jos korkeammat voimat niin tahtovat.
Kiitos itsellesi kauniista sanoista. 🙂
Hyvää pohdintaa. Hyvä kirjoitus sekä myös RouvaR aloituskommentti.
Näinhän se pitkästi on mennyt maailman historian. Ennen ”totuuksia” on ollut rajoitetummin saatavilla sillä auktoriteettejä on ollut vähemmän, ihmiset lukutaidottomia jne. Silloin on ollut helpompi pelotella, vaikuttaa ja ohjailla. Ainakin pienemällä alueella.
Nykyisessä informaatiomaailmassa tavoitetaan helpommin koko maailma toisin kuin ”keskiajalla” vain kuningaskunta tai muu rajallinen alue. Nyt osamme lukea, mutta onko meillä taitoa kritisoida, onko meillä aikaa ja keinoja selvittää minkä verran asiassa on totta? Ei liiemmin taida olla. Meillä olisi mahdollisuus ymmärtää totuutta, mutta pelonlietsojat ja vallan voimat ovat löytäneet keinonsa päästäkseen tavoitteisiinsa.
Nykyään pelonlietsonnalle on hyvä, jotta ihmiset osaa lukea ja pääsevät käsiksi netin videomateriaaleihin, joiden näkyvyyttä voidaan ohjailla. Olemme yhä ”keskiajalla”, yhä uskomme lähes sokeasti auktoriteettejä. Kuuntelemme, luemme ja uskomme mitä ”asiantuntija”, merkittävässä poliittisessa asemassa oleva tai muu vaikuttaja ilmaisee. ”Sehän on täysi totuus, koska Marinbuutinbidee niin sanoo”, ja joku vielä kertoo sen tapahtuneen.
Ihmistä voidaan ohjailla tunteilla ja pelko on vahva tunne. Ei siis ihme, että sillä on kansoja ohjailtu historiessa tekemään ihan vaikka mitä. Uskoen vilpittömästi omaan oikeuteensa tehdä niin. Viimeisenä parina vuotena olemme kokeneet tätä ohjailua vahvemmin sillä se on ollut niin näkyvää ja laajaa.
Liike-elämässähän se menee monesti niin, että mitä ostetaan sitä kannattaa tuottaa. Materiaalia tuotetaan niin kauan, kun yleisö ahmii koronaa ja sotaa. Pelkoa lietsotaan niin kauan, kun se jotain ryhmää hyödyttää rahallisesti, vallallisesti tai muutoin.
En muista elämäni aikana jaksoja, jotta uutiset olisivat pääosin olleet positiivisia tapahtumia maailmalla. Kymppiuutisissa oli joskus jokin kevennys loppuun. Muutenhan uutiset mediasta riippumatta ovat valtaosin negatiivista, ”Vietnamin, Irakin, Baltian” sotaa, katastrofeja, ampumisia jne.
Jäisikö uutiset katsomatta ja lukematta mikäli ne olisivat 90%:sti positiivisia? Kuihtuisiko media?
Olemmeko ihmiskuntana niin ”katastrofihakuisia”, että haluamme nähdä onnettomuuksia? Menemmekö Neste Ralliin juuri siihen jyrkkään kurviin tai hyppyriin nähdäksemme ulosajon?
Positiivisuudelle ei välttämättä ole tarvetta uutisissa. Toki sitäkin tarvitaan, sillä ei elämä niin kauheaa kokonaisuudessaan ole. Ei ainakaan Suomessa.
Negatiivisuudessa pyöriminen on vain vaarallista, jos sillä käydään leikkimään. Asiallinen ja hyvin selitetty uutinen on aina paikallaan, mutta turha paniikin lietsominen ei.
Oikeassa olet, että elämme osittain edelleen keskiajassa. Tällä kertaa on vain onnistuttu luomaan illuusio, jossa tavallinen kansa luulee ajattelevansa itse. Niinhän se ei mene, sillä ei kukaan hahmota kokonaisuutta arkensa keskellä. Meille vain heitellään tarkoin valittuja tiedonmuruja, joista sitten teemme pikaisia päätelmiä. Toki tietoa on muutenkin tarjolla, koska kaikkea ei voi estää, mutta ihminen on luonteeltaan yksinkertainen ja valitsee useammin sen helpon vaihtoehdon.
Tieto lisää tuskaa, mutta nyt sen tekee myös tietämättömyys.
Tuo oli erittäin tärkeä huomio, että ihmisiä hallitaan pelolla. Se on ollut viime vuosina nähtävillä selvästi ja havainnollisesti. Eikä riitä, että ihmisiä hallitaan pelolla, vaan lisäksi pelko saa ihmiset kääntymään toisiaan vastaan ja synnyttää vaarallisen jyrkkiä vastakkainasetteluja. Henkilö, johon pelko on päässyt kunnolla puremaan, ei ainoastaan itse toimi pelon ohjaamana vaan myös herkästi uskoo, että jos joku muu ei toimi saman pelon ohjaamana, tämä on vakava uhka ja ehkä juuri se taho, joka tekee omat pelot todeksi.
Jos pelon ohjaama henkilö pystyisi katsomaan itseään ja omaa toimintaansa sellaisen suodattimen läpi, joka seuloisi pois suhteettoman pelon, väitän, että moni itsekin kauhistuisi tai ainakin nolostuisi omasta käytöksestään.