1500 tai 30. Luvuilla on eroa, ja se saa minut joskus pohtimaan kirjoittamisen järkevyyttä.
Puhun nyt kirjoitusten lukijamääristä.
Joskus tuntuu siltä, että bloggaamisessa ei ole työmäärään nähden mitään järkeä. Käytän näet tekstin tekemiseen keskimäärin 6-8 tuntia. Silti jokainen kerta käy niin, että kun saan kommentin kirjoituksista ja huomaan piristäneeni jonkun päivää, työmäärä unohtuu.
Onko silti fiksua käyttää noin paljon aikaa harrastukseen?
Moni kirjoittaa varmasti nopeammin ja näin harrastaminen helpottuu. Olen toisaalta huomannut, että mielipiteitä sisältävää tekstiä on nopeampi tehdä, mitä huumoripitoista tekstiä. En minäkään tietysti aina vitsiä väännä, mutta sellaista sattuu tapahtumaan silloin tällöin
Pientä pohdintaa
Tein huvikseni testin blogini kanssa. Muutin ennätysmäärän lukijoita saanutta otsikkoa yhdellä sanalla ja tein uuden tekstin.
Tulos oli tämä:
Ennätysteksti oli saanut 1600 lukijaa, mutta muutettu otsikko sai vain 150. Tässä kohtaa törmäsinkin mielenkiintoiseen pulmaan.
”Miten ero voi muodostua noin suureksi yhden sanan takia?”
”Kuinka noin suuri määrä ihmisiä, tekee eri päätöksen klikata otsikkoa, noin pienellä erolla?”
Elämää päivystyksen sairaanhoitajana
Elämää päivystyksen sairaanhoitajana: Elvytys
Myönnän kyllä, että en ole hyvä otsikoissa. Toisaalta tuskin kukaan on koskaan valmis kirjoittajana.
Pienet asiat ratkaisee
Erot ovat pieniä. Tekstejä on tarjolla eri kirjoittajilta enemmän, mitä kukaan jaksaa tai haluaa lukea. Jos peräkkäin on esimerkiksi kymmenen tekstiä uudesta huulipunasta, tuskin kukaan lukee niitä kaikkia. Ratkaisu tehdäänkin, kuvan ja otsikon perusteella. Nämä ovat kaksi ensimmäistä kamppailua lukijan saamiseksi.
Kirjoittajalla on tietysti edessä vielä kolmas taistelu, kun lukija silmäilee tekstiä ensin läpi, ennen lukupäätöstä.
Jos voitat nuo vaiheet, saat tekstisi viestin läpi.
Neljäs vaihe on se, saatko lukijan jättämään palautteen tekstiisi.
Tässä vaiheessa olet jo kirjoittajana voittaja, koska tekstisi on luettu. Silti minua jää aina mietityttämään, istuuko joku jossain hymy huulilla blogini jälkeen? Sainko tehtyä hänen päivästään hieman paremman?
Ikävä kyllä tuntuu siltä, että itse sokeutuu oman bloginsa pieniä asioita kohtaan. On vaikea korjata sellaista, mitä ei näe. Kuinka voittaa kolme ensimmäistä vaihetta, on minulle mysteeri?
Kuinka kirjoitan tekstini
Voisin avata hieman sitä, kuinka teen tekstini. Ehkä joku saa siitä jotain omaan tekemiseensä tai ehkä hän keksii jotain minulle kommentoitavaa?
Ensimmäinen tunti
Kirjoitan pohjan, joka muistuttaa etäisesti valmista tekstiä.
Toinen tunti
Muokkaan tarinaani ja kirjoitan sitä uudestaan. Tässä kohtaa ensimmäisen tunnin työstä katoaa 10-90 prosenttia
Kolmas tunti
Tämän tunnin työskentely riippuu paljolti siitä, kuinka paljon olen alkuperäisestä tekstistä tuhonnut. Tämä tunti myös ratkaisee sen, tulee kirjoituksesta koskaan valmista, vai heitänkö sen tietokoneen roskakoriin?
Neljäs tunti
Siirrän tekstin Lilyyn muokattavaksi. Viilaan lauseita ja sanojen järjestystä
Viides tunti
Viimeinen tarkistus tarinaan ja uudelleen kirjoittamista. Tekstiin ilmestyy myös paljon huumoria ja yksityiskohtia lisää.
Kuudes tunti
Teksti saa kuvat ja otsikot. Tunti sisältää myös viimeiset lauseiden muokkaukset ja lopuksi tekstin jakamisen netin eri kohteisiin.
Kuvien suhteen vaihtelee kuinka toimin. Joskus käytän itse ottamia kuvia, mutta yleensä en. Työaikaan voidaankin lisätä vielä lisää, jos kuvat ovat itse otettuja ja muokattuja.
Olen piilossa ja näkymätön
Blogin leviämään saaminen tuntuu olevan vaikein osa bloggaamisessa. En väitä, että olisin ansainnut hurjan määrän lukijoita, mutta tiedän paljon blogiini tyytyväisiä ihmisiä, joten potentiaalisia lukijoita täytyy vielä olla ja paljon. Kuinka vain tavoittaisin heidät?
Facebookin bloggaajien ryhmät ovat helppo tapa levittää tekstiään. Tämä on vain aika heikko tapa saada itseään esille. Muut ryhmät kyllä toimivat mainiosti, mikäli niihin ei jatkuvasti mainosta.
Instagramissa on paljon potentiaalia, mutta tämän kanssa olen laiska. Silloin tällöin julkaisen siellä kuvia ja muuta epämääräistä, mutta pienillä seuraajamäärilläni tuosta ei ole juurikaan iloa.
Facebookin kautta verkostuminen toimii hyvin, mutta kärsin tuossa samasta ongelmasta, mitä Instagramin kanssa. Olen liian laiska sen suhteen.
Blogit.fi toimii myös mukavasti…kaikki kolme sekuntia. Tekstisi saa näkyvyyttä vähäksi aikaa etusivulla, mutta sille käy hyvin nopeasti, kuin pierulle Saharassa. Se vain katoaa.
Lisää ongelmia
Onko ongelma siinä, että olen erilainen lapsi blogimaailmassa, mitä tulee joihinkin teksteihini?
En usko, mutta on siinäkin ongelmansa.. Tuntuu siltä, että kukaan ei halua leikkiä blogini kanssa, joten jään yksin pihalle murjottamaan. Olen se innokas kakara kentän reunalla, joka haluaisi tulla leikkii mukaan, mutta jään arkana, hiljaisena ja yksinäisenä kaivamaan nenääni yksinään, kun en oikein uskalla mukaankaan tulla.
Ei minusta olisi toisaalta mamma-, meikki- tai ruokablogeja kirjoittamaankaan, jotta olisin mukana porukassa. Kaikki kunnia edellä mainituille, mutta ei ole oikein minun juttu.
Oli miten oli..
Blogini kasvaa koko ajan. Hitaasti toki, mutta kasvaa silti. Tästä tulee vielä iso tyttö, liian kireissä saparoissa ja rikkinäisissä vaatteissa. Ei hän tule koskaan olemaan se tarhan kaunein ruusu.
Rakastan tätä harrastusta!
Ps. Tämän tekstin valmistuminen vei 4 tuntia ja 40 minuutti.
Kyllä sille blogimaailman ”erilaiselle lapsellekin” löytyy ne kaverit! Ja toisin kuin Kauniiden ja Rohkeiden Meikkiblogien seuraajat, ne erilaisen lapsen erilaiset seuraajat lukevat aina kaikki julkaisut uskollisesti. Meikkijuttuja tulee ja menee, mutta ne erilaiset haluavat jotain ihan muuta. 🙂
Pää pystyyn siis! Kyllä meitä lukijoita on ja aina tekstisi herättävät tunteita: iloa, naurua, liikutusta, villiä äimistystä ja muuta hyvää, joka saa meidät palaamaan heti uuden postauksen ilmestyttyä. Että mitähän sieltä nyt tulee! Arvaamattomuus on ihanaa! Meikkiblogeissa (yms.) se on sitä yhtä ja samaa…
En minä leukaa rintaan laitakkaan. 🙂
Välillä kyllä kyseenalaistan tämän homman järkevyyden, kun aikaa tosissaan palaa tähän hurjat määrät. Silti kommentit, käydyt keskustelut ja se, että huomaa saanneensa kivan tekstin aikaan, tekee tästä ihanaa hommaa.
”Tästä tulee vielä iso tyttö, liian kireissä saparoissa ja rikkinäisissä vaatteissa”- eli Peppi Pitkätossu 😁
Mulla blogin kirjoittamiseen menee törkeästi aikaa. Olen joskus kellottanut yhden postauksen teon: https://viaperasperaadastra.com/2020/02/03/postaus-kellokortilla/
Kuvineen kaikkineneen onkin mennyt 5 tuntia ja risat. Senkin lisäksi, että kuvamateriaalia mulla oli jo valmiiksi kuvattuna. Jos teen erilliset kuvitukset, sitten vasta aikaa siihen meneekin.
Kuviin pitäisi minunkin panostaa. Tuo aika on vai se, minkä takia olen siitä luopunut.
Paitsi nyt iski inspiraatio tehdä kuviin perustuva postaus, jossa olisi paljon kuvitusta ja vähän tekstiä. 🙂👍🏻
Itse olen ehkä siltä osin erilainen bloggaaja, etten seuraa kävijämääriä blogistani, en omista Facebook enkä Instagram – tiliä, joten näillä foorumeilla en blogitekstejäni jaa. Mun mielestä sun blogi eroaa joukosta juuri erilaisilla teksteillä ja se on sun valttikortti.😊 Kommentit ovat toki se blogin hedelmä, ja niistä saa innostusta ja motivaatiota jatkaa tätä harrastusta. Tsemppiä sinne!
Itse rakastan tilastoja, on asia lähes mikä tahansa. Esimerkiksi pitkävedon tekemisessä tilastojen tutkiminen on kivempaa, mitä pelin seuraaminen 🙂
Tämä blogi pysyy erilaisena niin kauan kun kirjoitan tätä. Suunnitteleilla on vielä teksti, josta tullaan toivon mukaan puhumaan laajemmin. Sen toteutuminen on tosin vielä epävarmaan.
Moi!
Olipa mielenkiintoinen postaus. Olen samaa mieltä edellisten kanssa: blogisi erottuu mukavalla tavalla valtamassasta. Otsikolla on väliä, kuten kirjoitit, mutta myös SEO-otsikoinnilla on väliä. Siihen kannattaa panostaa, jos mielii blogille lukijoita. Olen täysin amaa mieltä kuva-asiasta. Hyvä kuva saa klikkaamaan etenkin hyvän otsakkeen kanssa!
Jäin pohtimaan, paljonko itse kulutan aikaa per blogiteksti (olen nopea kirjoittaja) tuon kaavan mukaan, jossa ensin teksti työstetään wordille, sitten viilataan ja sitten isketään Lily-pohjaan. Päädyin tulokseen 1-4 tuntia. Kun alan kirjoittaa, syntyy usein monta kirjoitusta tai kirjotuksen hahmoa. Eniten aikaa menee tekstin liittämiseen Lilyyn, joskus mys kuvan etsimiseen/ottamiseen tms. Seuraan blogini kävijä- ja lukijamääriä kerran kuussa. Välillä on mielenkiintoista katsoa top 10 lista – mitkä kaikki saivatkaan eniten lukijoita?
Minna
Olen niin koukussa tilastoihin, että minulla on yleensä monta kertaa päivässä ne auki. On vain kiva seurata mistä päin lukijat tulevat.
En sinällään tarvitse tuota tietoa, mutta jos en muutakaan tietokoneella tee, niin tilastosivu toimii hyvin taustakuvana 🙂
Pikkaisen ocd tekee raskasta tästä kirjoittamisesta, koska keksin itselleni ihme sääntöjä bloggaamisen suhteen. Siinä eroan monesta kirjoittajasta.
En silti lopeta kirjoittamista, koska tämä on ollut mahtava tapa taistella pakkomielteiltä vastaan. 💪
Tuo ocd vaikuttaa myös sillä tavalla teksteihin, että otan toisinaan tahalleen pieniä riskekejä sen suhteen, että joku saattaa hermostua blogistani. Olen menettänyt paineensietokykyni, joten tämä kasvattaa sitä pikku hiljaa takaisin.
Taidan vain olla vieläkin liian kiltti, kun en ole blogin aikana saanut, kuin kaksi vihaista kommenttia 😂
Ps. Mietimme tuossa pienen kirjoitusryhmäni kanssa, että minkälaisia lukijamääriä tarvitsee, että pääsee Lilyssä nousevien blogien-listalle?
Minusta olisi hyvä pohtia, millaisia tavoitteita omalla blogin kirjoittamisella on. Jokainen, joka pitää julkista blogia, on varmaankin jossakin määrin kiinnostunut blogin vastaanotosta (koska miksi sitä muuten edes julkaisisi). Tämän ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa, että tavoittelee mahdollisimman suurta suosiota. Tavoite voi olla esimerkiksi se, että pääsee tuomaan omat rehelliset ajatuksensa julki ja kenties puhuttelemaan niitä lukijoita, joita sentyyppiset ajatukset kiinnostavat.
Lisäksi luvut ja numerot eivät kerro koko totuutta blogin vastaanotosta. Ne eivät välttämättä kerro esimerkiksi sitä, jos joku on ollut erityisen vaikuttunut lukemastaan postauksesta ja kokenut sen hyvin merkitykselliseksi.
Erilaisuudesta ei tarvitse olla huolissaan, erilaiset lapset ovat symppiksiä. 🙂
Tuo on ikävää, kun ei oikeasti saa tietää, onko joku saanut blogista jotain irti? 🤔
Ihmisille tätä kuitenkin teen. En oikeassa elämässä ole mikään vitsin kertoja, enkä edes kauhean sosiaalinen. Tämä kirjoittaminen sopii minulle paremmin, kun sanomaansa kerkeää miettimään ajan kanssa.
En tietenkään pelkkiä lukuja tuijota. Enemmän pohdituttaa se, kuinka saada teksti leviämään?
Tiedän, että on paljon ihmisiä, jotka nauttisivat tästä blogista, mutta he eivät ole tietoisia sen olemassa olosta. Tästä päästäkin siihen ongelmaan, että veikkaan ettei blogini juurikaan leviä bloggaajien ulkopuolelle.
Blogiskene on muuttunut aika paljon siitä, mitä se alun alkujaan oli. Aika moni menestyneimmistä blogeista on lopetettu ja niiden kirjoittajat siirtyneet yksinomaan instagram-viestintään – siellä seuraajamäärät ovat suurempia ja sykli nopeampi. Jos jonkunlainen suurempi ”menestys” tai huomio kiinnostaa, on ehkä syytä harkita muitakin foorumeita.
Kirjoitustyylisi on omalaatuinen ja sukupuolesikin erottaa sinut suuresta osasta bloggaajia, heh. Ehkä kohderyhmän määrittäminen tavoittaminen on kuitenkin haastavampaa kuin vaikkapa jollain meikkiblogilla, jonka konsepti on selkeä ja postaukset menevät tietyn teeman alle.
Varmaan on hyvä pohtia mitä tavoittelee; korvaako määrä laadun vai toisin päin? Kaipaako isoja lukijamääriä, enemmän keskustelua vai vain mieltä lämmittävää ykkössijaa luetuimpien listalla.
Tilastojen tarkastelu kuulostaa itselleni ihan vieraalta, kiinnostavaa kuulla että sinä taas klikkailet niitä monta kertaa päivässä 😀
Keep on writing!
Minulle on selkeää se, että tavoitteena on elämä blogin ympärillä. Tällä tarkoitan sitä, että se aiheuttaa keskustelua ja hyvää mieltä. Se taas vaatii lukijoita.
Jos se aiheuttaa jollain listalla ykkössijan, niin sitten se tekee sen. Se on sitten minulle vain tilastokikkailua ja nautin siitä sivutuotteena.
Parasta kirjoittamisessa on siis se, että saa hienon ajatuksen ja pystyy siirtämään sen toisen ihmisen päähän.