Seksiä naisen silmin

Minua pyydettiin kirjoittamaan naisen näkökulmasta ja mielellään seksistä. Itseppä olin pyytänyt ideoita, mutta nyt täytyy myöntää, että tämä aihe oli hieman liikaa minun taidoilleni. En vain pysty kuvittelemaan itseäni kiihkeänä naisena sänkyyn, samalla kun kasvojeni edessä heiluisi kaljamaha ja karvaiset kivekset.
Tai oikeastaan pystyn ja siinä se ongelma onkin. En saa miehen kroppaa kuvitelluksi niin, että se olisi vähänkään seksikäs.

Jos miestä katsoo oikein tarkkaa, niin hänen ruumiinsa muistuttaa jotain outoa olentoa merenpohjasta. Varsinkin, jos näkymästä otetaan huomioimatta jalat, voisi hautautua hiekkaan muutaman kilometrin syvyyteen.
Paitsi suomalainen mies, jonka kalpea iho loistaisi meren pohjassakin. Syödyksi siinä vain tulisi.

 

En suostu luovuttamaan

Yritin kyllä parhaani olla nainen, ihan vain taiteen takia. Asetin päähäni ajatuksen miehestä ja kuvittelin hänestä vielä komean. Sellaisen hieman lihaksikkaan, joka saapuu työpäivän jälkeen kotia ilman paitaa. Uroksen öljytyt lihaksensa kiiltelisivät laskevan auringon viimeisistä säteistä ja hän hymyilisi minulle asettaessaan työkirveensä omalle paikalle naulakkoon. Kirveen, jota hän tarvinnut vaativassa työssään, pelastaessaan pulasta naisia, lapsia ja kissanpentuja.

Tähän asti pääsin mukavasti ja hieman jopa nautin tunnelmasta. Jos olisin oikea nainen, niin Satisfyer jo imisi ja olisin varmasti tyytyväinen.
Minä en vain ole, ja kun kuvittelin seuraavaksi mieheni alastomana edessäni, loppui tämän naisen kiihottuminen. Ei auta edes mahtavat vatsalihakset tai kireä persaus, sillä näen vain päässäni ne karvaiset ja ruttuiset pallit. (Jotka pahimmassa tapauksessa tulevat liian lähelle ja kolisevat otsaani)

 

Anteeksi, mutta minua alkaa jo oksettamaan

On siis aivan sama olisiko rakkaani komea palomies vai lihava keilaaja, niin en vain pysty tähän. Sentään keilaajalta en näkisi kaikkia ruumiinosia, sillä hänen vatsansa roikkuisi niiden päällä. Kiitos tästä sensuurista.
Ei auta vaikka sammuttaisin kaikki valot mielikuvitus huoneestani, sillä jo pelkästään se, että haistan Rexonan ja tunnen parransängen koskettavan naisellista poskeani, on liikaa. Siitähän saa niitä pieniä näppylöitäkin, kun parta hankaa inhottavasti.

Mutta mitä jos mieheni olisi pienempi ja hieman naisellinen? Ehkä saisin näin hänestä mielenkiintoisen ja voisin kuvitella olevani taas nainen.
Ikävä kyllä päässäni on nyt vain hahmo, joka muistuttaa Niko Saarista. En saa hänestä sen seksikkäämpää, kuin lihaskimpustani, joten minun on pakko jättää hänet.

Oikeastaan hän jätti minut, koska olin nainen. On vain mukavampaa sanoa, että olin rohkea ja itsenäinen nainen. Se olin minä, joka tuon päätöksen teki.

 

Viimeinen yritys

Ehkä jos olisin humalassa? Silloin kaikki on kauniimpaa ja sietokykyni olisi huipussaan. Laittautuisin kivaan mekkoon ja lähtisin tyttöjen kanssa bilettämään. Olisin kaunis ja seksikäs.

Tämän täytyy toimia!

Aloin vain miettimään perus Kallea ravintolassa, joka juo oikein kunnolla olutta ja sen jälkeen lähestyy naisia. Voin nähdä päässäni sen kauhukuvan, kun hän tanssilattialla lähestyy minua Karjala-lippis päässä ja collegehousut jalassa. Ensimmäisenä tietysti tarraten persauksesta ja kuolaten vahingossa rintojeni väliin. Mokoma kalja kun kävi röyhtäyttämään, joten sori siitä!

Ei ilo tietenkään tähän loppuisi, sillä lopuksi hän luultavasti kruunaisi iskemisensä vielä lauseella:
-Lähetkö muuten vaihtamaan eritteitä meille?

PÄÄSTÄKÄÄ MINUT TÄSTÄ MIELIKUVASTA POIS!

 

Hyi helvetti! Miten te naiset pystytte tähän?

Taidan vain luovuttaa tämän aiheen kanssa. En saa miehestä seksikästä, vaikka kuinka yritän.

No ainakin yritin, mutta tämä on vain minulle liikaa. Ikävä puoli tässä on vain se, että nyt en pysty katsomaan enää edes itseäni peilistä, sillä näen sieltä vain pyöreän mahan, epämääräiset rintalihakset ja ne hemmetin karvaiset pallit! (On minulla karvainen persauskin)