Saavillinen olutta ja heiluvat perseet

Musiikki, Konsertti, Apina, Kitara

Sitä mitä kaipaan nuoruudesta, on älytön innostuminen pienistä asioista. Nykyistä jäärää, kun ei meinaa saada käynnistymään millään. Ei, vaikka juottaisi saavillisen olutta ja laittaisi kauniit naiset ketkuttamaan vierelle ahteria.

Joskus se poikkeus osuu kohdalle tästä huolimatta. Ehkä pitkästä pätkästä ilman live-musiikkia on myös ollut apua, mutta tapojeni vastaisesti olin lippujonossa heti, kun kuulin erään lempiartisteistani tulevan Suomeen. Kaipaan aidosti musiikkia ja tapahtumia, joten haistakaa paska, jos luulette ettei konsertit ja festarit kuulu ikäisilleni.


Musiikin kuuntelu kohdallani on muuttunut vuosien varrella. Enää ei ole tarvetta tulla kotiin aamuyöstä ojaa pitkin ryömimällä ja oksennukselle haisten. Nyt voin olla jo aidosti kiinnostunut vain ja ainoastaan keikasta. Toki lähes kaikki hyvä musiikki on jo tehty, mutta onneksi edes osa noista vanhoista bändeistä vielä kiertää. Ovat vanhat heviukot kai pukeutuneet liian tiukkaan nahka-asuun ja pysyt sen avulla vielä pystyssä. Oli, miten oli, mutta onneksi se kitara soi yhtä kovaa vanhan, kuin nuoren artistin kädessä.

Onhan rock-musiikki kieltämättä muutenkin rauhoittunut, kun keski-ikää lähenevä yleisö ei enää jaksa riehua samalla tavalla. Suurin osa vain toivoo, että konsertti ei ole liian pitkä, kun selkään pakottaa ja kuselle pitäisi myös päästä. vaadinkin jokaiseen konserttiin kaksi pakollista vessataukoa, jotta me vanhemmatkin hevin ystävät jaksamme nauttia konsertista täysin rinnoin ja tyhjin rakoin.

No ajat ja ihmiset muuttuvat. Nuorempana kävin kesken keikan vaikka Tavastian lavalla heilumassa, kun meininki oli niin hyvä. Nyt en viitsisi, jollei joku nosta minua sinne. Se on näet helkutin noloa tippua kiivetessään alas, kun ei se paksuuntunut ahteri sitten noussutkaan lavalle asti. Tyydyn siis rockpoliisin osaan ja hyväksyvästi hieman nyökyttelen kappaleiden tahdissa. Voltaren geeli on luonnollisesti takataskussa, jos niskat eivät tuosta pidä.


Tällä kertaa artistina tulee olemaan nainen. Yleensä en naislaulajia kuuntele, mutta tämän kanssa teen poikkeuksen. Sarjamurhaajista ja mielen pimeästä puolesta kertovat kappaleet, kun saavat ahdistumaan ihanasti ja näin mukavan fiiliksen aikaan. Kertakaikkisen hieno artisti tämä Skynd.

Älä kuitenkaan pelkää, sillä oikeasti vihaan väkivaltaa. Kai se on vain hieman tuhmaa, kun pääsee kurkkaamaan jotain kiellettyä ja näin ollen viihdyttävää? Tiedä häntä, mutta tarkoitukseni ei ole kiivetä konsertin jälkeen talon katolle ja avata kiväärillä tulta. Jätetään nuo leikit amerikkalaisille.


Kiitos, että kävit lukemassa blogia. Olen vähän laista ollut Instagramin kanssa, mutta seuraa minua myös siellä, jos kiinnostaa. Tarkoitus on aktivoitua mm. videoiden kautta. Nimi on tuttu aitoajatus.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: