Mielestäni iso mies voi laulaa Juicen lauluja, samalla kun leikkii kanaa. Niin minä ainakin teen, jos siltä tuntuu.
Antaa älämölön tulla pihalle, sillä ei sen patoamisesta saa kuin ajatusten ummettumista. Paskan kun saa pyytämättäkin, kuten meillä päin oli tapana sanoa. En koskaan tullut vain kysyneeksi, tarkoittivatko he sillä minua?
Sonnasta tuli mieleeni mämmi, jota huomasin ilokseni olevan jääkaapissa. Sitä tuppaa menemään samat määrät, kuin Juha miedolla. Sen verran meissä on kuitenkin eroa, että minun mämmipäisyydestäni ei tehdä lehtijuttuja. Ei ketään kiinnosta herkusta turpoava savolainen mies.
Sentään sitä ei ole pilattu turhilla muutoksilla. Toisin kävi Royal-suklaalle, kuinka hirveä uusi paksumpi levy olikaan. Ei sillä, että olisin ennekään tuota suklaata ostanut, mutta kyllä nyt ottaa päähän.
Vielä enemmän minua harmittaa valmistajan aiheuttama kidutus. Tehdas kun ei ottanut huomioon meitä ocd-ihmisiä. Ei suklaalevy vain voi olla epäsymmetrinen paloissaan. Sen on vääryys, joka tällaista pakkomielteistä ihmistä ahdistaa.
Eli onko nyt hyvä mieli, kun iso mies itkee hysteerisenä suklaansa äärellä?
Lihava mies
Ehkä karkit olisi hyvä jättää syömättä? Painoa on kertynyt ja se hävettää. Käyn kyllä toisinaan harrastamassa liikuntaa, mutta eihän se auta, jos kotona syö joka aterialla padallisen sapuskaa. Kung fu-treeneissä muut ovatkin sulavan pyöreitä liikkeissään, minä taas vain pyöreä.
Mikä siinä onkin, että aina pitää syödä niin paljon, että peräpukamatkin meinaavat täyttyä ruuasta? Vähempi riittäisi varmasti tällä kulutuksella, mutta tämä on näitä laiskan ongelmia. Työelämä jäi sairastelun takia, niin jotain arkeen oli keksittävä, joten minä poika se syön.
Paljon vedin ruokaa turpaani, myös työelämän aikana. Toisaalta paljon myös kulutin niitä kiloreita, koloreita, kaloreita..mitä hittoja ne ovatkaan? Kai joku fiksu fitness tyyppi osaisi kertoa, mutta ei se mitään muuttaisi. Samalla tavalla ne imeytyisivät vanhan rasvan sekaan vyötärölle.
(Ette muuten usko, mutta tätä kirjoittaessa, eteeni ilmestyi pitsa. Taas mennään ja täytetään vatsa. Kirjoitan kai sitten loput tekstistä rasvaisilla sormilla).
Hikeä pukkaa
Pidän kyllä nykyään harrastuksista, joissa toimii hyväkuntoinen valmentaja vetäjänä. On ilo seurata ohjeistusta, kun toinen tietää mitä tekee. Kiitän vain onneani, että en ole jumppaava nainen, sillä sitten mentäisiin painajaisen puolelle. Voin vain kuvitella, kun musiikki suoraan helvetin diskosta soisi liian lujalla, fitnessvalmentajan kiljuessa samalla korkealla äänellään
-JAKSAA, JAKSAA!
En minä jaksaisi tuo kimitystä, puhumattakaan niistä tsempaavista välihuudoista, jolloin huudetaan sekavia sanoja, jotka eivät edes tarkoita mitään.
-Yeah! Jihuu! Ihanaa!
Mitä hiton ihanaa siinä on, kun Pirkko-Liisat tukehtuvat vatsamakkaroihinsa tehdessään kuperkeikkoja? Väitän, että he painuvat tämän jälkeen lähibaariin kaljalle, ja kokeilevat liikuntaa sitten parin vuoden päästä uudelleen.
Voi mieskin kai jumpassa käydä, mutta ei heitä taida montaa olla? Itsekkään en edes harkitse tuota lajina. Riittää kauhukuvaksi, että kuvittelen itseni tiukkaan jumppapukuun. Olisin ulkonäöltäni, kuin saimaannorpasta tehty täysimittainen makkara, joka olisi suljettu päästä hikinauhalla. Sitä näkyä en halua kenenkään silmille.
Oli miten oli..
Aion nauttia liikunnasta, mutta laihduttamaan en käy. Kyllä ne ihrat häviää, kunhan tästä taas aktivoidun. Sain näet fyysisesti terveen paperit, joten nyt alkaa setä heilumaan. Henkisestä terveydestä en sano mitään, sillä olen edelleen se mies, joka halutessaan laulaa Juicea ja leikkii samalla kanaa.
Palan Royal-suklaata voisin kyllä ottaa sitä ennen, vaikka ei se hyvää olekkaan!