Murheita
Olen lihonut kaksikymmentä kiloa sen jälkeen, kun jouduin lopettamaan työt. Ei paljoa naurata, paitsi silloin kuin muut perheessä nauravat minulle. Silloin kyllä huumoria tuntuu riittävän ainakin muilla. Myönnän kyllä, että onhan se hieman hauskan näköistä, kun vatsaani tökkäsi sormella, niin se jäi heilumaan ja tärisemään pitkäksi aikaa.
Yritin toki liikuntaa hieman harrastaa, mutta taidan olla siihen vain liian laiska. Ainakin mahani muoto ilmoittaa minulle niin. Nyt kun korona vei osan harrastuksista, olen suoraan sanonutta kusessa. Sisäinen ääni ei saa ajettua liikkumaan yksinään, vaan se vaatii ohjattua liikuntaa.
En vain osaa kuvitella itseäni lenkkeilemään tai muuten hikoilemaan yksin. Tahdon jonkun aukomaan päätään viereeni, jotta edes hieman saisin motivaatiota. Liikkumisen pitää olla siis hauskaa, vaikka esimerkki ei siltä nyt kuulostanutkaan.
Vaatetus
Myönnetään, että en edes muuten yritä olla komea. Miksi tekisin niin? Ulkonäkö asiaa helpottaisi helposti naaman ajelu karvoista ja ehkä parturissa käynti. En vain keksi syytä, miksi leikkaisi hiukseni muiden iloksi. Viihdyn hieman pidemmissä hiuksissa ja asia on minulle sillä selvä.
Kai olen vanhanaikainen, mutta mielestäni minusta ei ole liikkumaan kadulla metroseksuaalin näköisenä. Kunhan ulkona ei palenna, niin minulla on sen jälkeen aika lailla yhdentekevää, teenkö vaikutuksen muihin ihmisiin. Kunhan normaalit käytös tavat tulevat täytetyksi, niin aika pitkällä jo ollaan.
Mieli tietysti muuttuisi, jos hyötyisin komeana olosta jotenkin. En vain keksi, mitä saavuttaisin olemalla ulkoisesti viimoisen päälle. Se nyt ei vaan ole koskaan ollut minun juttuni. Olen siis renttu, mutta hyväntahtoinen sellainen. Olen vaaraton elämänsankari, joka on unohtanut suorittaa sankaritekonsa. Minä siis olen, en juuri muuta.
Vaatekaappini sisältö ei arvoltaan saavuta edes sataa euroa ja kai sitä pitäisi hävetä? Toki sinne pitäisi muutama uusi paita hommata, kun jostain syystä edelliset eivät meinaa mahtua enää päälle. Syytän tästä pesukonetta joka kutistaa vaatteeni, enkä suostu myöntämään, että saatan olla hieman isompi kokoinen, kuin vähän aikaa sitten.
Samalla toivoisin sinulta pesukoneeni, että jos lopetat vaatteitteni kutistamisen joku päivä, niin palauta samalla ne kadonneet sukat, jotka olet vuosien aikana itsellesi kerännyt.
Yksinkertaisuus
Olen vienyt kiiltokuva elämän kammoksumisen niin pitkälle, että vieroksun kaikkea mikä näyttää rahalla saadulta. Pidän yksinkertaisesta elämästä ja siihen suomessa on onneksi mahdollisuus. Se pitääkö minun näyttää siltä, on tietysti eri asia.
Miksi toisaalta minun pitäisi esittää naapureille jotain muuta, kuin mitä olen? Jos päätän joku päivä jotain muuta, niin sitten toimin sen mukaan. Silloinkin teen sen omasta tahdosta.No maailmassa on paljon mahtavia voimia, jotka voivat muuttaa miestä. Ensimmäiseksi tulee mieleen naiset ja uskonto.
Ehkä kirjoitan seuraavaksi tekstin naisten pelostani, en tiedä. Siitä riittäisi mahdollisesti ajatuksia blogiin asti. Pelottavia olentoja olette kaikki 🙂