Raketilla tapettu koira

Uusi vuosi tulee ja uudet natinat sen mukana. Välillä kaikkien miellyttäminen onkin yhtä vaikeaa, kuin fiksujen koronaohjeiden keksiminen. Korona on toisaalta pelottava asia, joten kai se on vain parempi totella?

En tämän takia halua enää koskaan Etelä-Suomeen. Esimerkiksi Oulusta etelään menevässä junassa, jossa nyt olen, loppuu kaljan myynti Kuopiossa. Nähtävästi korona hyökkää sen jälkeen tuoppien kimppuun?
Matkalla ei saa myöskään kahvia ilman koronapassia. Kahvikupit nähtävästi imevät koronaa itseensä, mutta väistävät paikallaan olevat matkustajat, jotka ovat asetettu penkkeihin istumaan, kuin sillit purkkiin?

Mitä minä tyhmä näitä pohtimaan. Kyllä ne viisaammat varmasti tietävät, ovatko mukit vaarallisia ja osaavatko sillit oikeasti istua?

Ymmärrän kyllä muuten hyvin biletyspaikkojen sulkemisen. Ne kun poikkeavat muista huvituksista merkittävästi. Missä muualla ollaan kieli toisen kurkussa ja sormet ahterilla?

Yöllä tuo tietysti toimii päinvastoin, ja baarissa ollaan sormet kurkussa ja kieli ahterilla. Onko ihmekään, jos korona pääsisi leviämään?

 

Natina alkakoot!

Seuraava natinan aihe onkin ilotulitteet. Tämä toisaalta ymmärtää, sillä naapurin hauskanpito se vasta vituttaakin suomalaista.
Lisäksi jokainen on kuullut porttiteoriasta, joka johtaa kovempiin aineisiin. Nyt se ampuu kissanpieruja pihamaalla, seuraavana on kai humalassa parkkipaikalla laukaistu haulikko, ja lopuksi se saattaa vielä räjäyttää naapurin kakaran mopon.

Loppuu saatana soikoon, se viritetyllä vehkeellä ajelu näillä kaduilla!

Hiljaista ilotulitteiden ampuminen on ollut viime vuosina. Hinnat ovat nousseet sen verran korkeaksi, ettei jokaisella pikkupojalla ole enää iso säkkiä räjähteitä mukanaan. Silti löytyy aina joku, joka laittaa Facebookkiin kuvia eläimistä, jotka pelkäävät kaikkea ja kaikkia.

Jospa vain myöntäisit, että sinusta on vain tullut tylsä ja vanha. Ihmiset ovat nauttineet noista räjähteistä satoja vuosia ja tulevat myös tulevaisuudessa nauttimaan. Ei se kiinnostus mihinkään ole siitä muuttunut. Ainoa muuttuja olet sinä.

Myönnän, että tunsin melkein myötätuntoa noita kuvan eläimiä kohtaa, sillä olenhan itsekin koiranomistaja. Lopetin vain tunteilun siihen, kun joku laittoi Facebookkin kuvan oravasta, joka pelkää ja tippuu puusta ilotulitteiden takia.
Hyvä orava, kyllä sinä kestät nuo muutamat tunnit! Ei tämä ole mitään verrattuna niihin aikoihin, kun käytimme sinua vielä rahana.

 

Helmikuu on pilalla

Juuri kun pääsimme eroon Jeesuksesta ja hänen paskaisista vaipoistaan, niin rasittavan kitinän aloittaa joku muu. Rakettien vastustajien jälkeen, ovat sitten vuorossa maailmanparantajat, jotka narisevat siitä, kuinka ilmastonmuutos on pilannut helmikuun.

Luultavasti se on liian lämmin tai kylmä. Jälkimmäistä nuo hienohelmat eivät vain pysty toteamaan, kuin katsomalla lämpötilaa kännykkänsä näytöltä.
Kuka hitto viitsii lähteä maailmaa pelastamaan tuollaisella kelillä? Persaus siinä vain jäätyy, jos valtaa Mannerheimintien talvipakkasilla. Liekö edes ruokaa tuova pitsataksi käynnistyy näillä keleillä?

Tästä seuraa kevät ja alkaa pajujen rääkkäys. Lapset itkevät, kun ihania puita kiusataa. Mutta kuten joka vuosi, mieliala paranee käyttötarkoituksen selvitessä.
Kuinka mukavaa se onkaan, kun saa lyödä ihmisiä ja siitä palkitaan vielä suklaamunalla!

Nämäkin teot pitäisi kieltää väkivaltaisena, ja onko kukaan edes tarkastanut näiden kanaloiden oloja?
Onneksi amerikkalaiset ovat tässä meitä edellä. Kinder-munat ovat siellä poissa kaupoista, koska ahneet kakarat söivät myös lelut niiden sisältä.

Tiedä sitten mitä tässä pitäisi kieltää? Lihavat lapset, heidän vanhempansa, vai ne suklaamunat?

Kosto haisee ulosteelta

Lumi sulaa, jos ei ole sitä vielä tehnyt, ja on seuraavan kitinän aika.

Koirat omistajineen ovat kostaneet ilotulitteet ja miinoittaneet katujen vierustat. Tässä ei toisaalta ole mitään ihmeellistä, sillä viereisen koulun lapset ovat leikkineet keltaisessa hangessa koko talven.
Onneksi vanha viisaus kulkee vielä lasten keskuudessa ja kukaan ei syö keltaista lunta. Paitsi se lihava kakara, joka söi myös suklaamunien lelut.

 

Jussi

Tämän jälkeen tulevassa juhannuksessa, ei sentään voi olla mitään vikaa?
Ei ainakaan pitäisi, ennen kuin ihmiset aloittavat kolaroinnin, hukkumisen, humalassa sekoilun, kokon savuun tukehtumisen, ja jalostettujen porsastuotteiden ahtamisen.

Joku viitsii vain tästäkin valittaa!  Kaikki eivät vain ymmärrä, että tämä on perinne. Lisäksi antaa maajussien olla iloisia, kun saavat naista kerran vuoteen. Ei hiljaisella kylällä ketään näy tuon viikonlopun jälkeen.

Sitten tulevat ne helteet ja taaskaan ei ole mikään hyvin. Lisäksi kaupungissa saattaa kuulua kahden päivän ajan rockfestivaalien äänet, joten eipä naapurin mummo saanut ihmisten kyttäämiseltään taaskaan nukuttua.
Onneksi sentään kohta saadaan jo lunta, niin kylä hiljenee. Kyllä sitten vanhempien ihmisten kelpaa vallata keskusta aamuisin, jossa he ryntäävät kohti Osuuspankkia, jättäen kaiken nuoremman jalkoihinsa. Jotain hyvää siis Alzheimerissakin, kun kukaan muista palvelujen hävinneen kylältä, 90-luvun laman aikaan.

Kesä on muutenkin vaarallista aikaa, jos ajatellaan edellä mainittua porttiteoriaa. Ihmiset ihastuvat ja rakastuvat, tämä taas johtaa ties mihin, jolle tulee liikaa hintaa. Omakotitaloihin, rumiin tilaviin perheautoihin, elatusmaksuihin…jne.
Naisten kesämekot tulisikin kieltää, koska suurin osa miehistä ei kykene näiden takia järkevään ajatteluun. Ei työnteostakaan mitään tule, jos veri ei kierrä päässä muutamaan kuukauteen. Tuottavuus siinä laskee, kun setämiehillä seisoo järki ja jorma.

Tämän takia kesälomat ovat kesällä. On turha taistella tuulimyllyjä ja mekkoja vastaan.

 

Vihdoin kaikki on hyvin

Sitten tulee pimeä syksy, mutta siitä emme välitä. Mistä sitä edes narisisi, kun ei pihalta erota synkkyydestä mitään valitettavaa? Olo on vain kotoisan suomalainen, kun luonto näyttää yhtä masentuneelta, kuin keskiverto asukkaan ajatukset.

Persutkin ovat tyytyväisiä, kun naapurin ulkomaalainen perhe katoaa johonkin illan pimeyteen ja ilmestyy näkyviin vasta helmikuun paikkeilla. Ainoastaan kirkkaat silmämunat loistavat alkuun pimeydestä, mutta nekin katoavat lumien tultua näkyvistä.
Toisaalta, niin myös tämä perhe tuntee riemua pimeydestä, koska nyt on mahdollisuus käydä salaa lähikaupassa ilman, että pienipalkkainen vartija tulee ja pamputtaa.

Turhaa minä tätä aikaa kaunistelen. Pimeys on ikävää ja kenelläkään ei ole voimia taistella sitä vastaan. Ei voimia, ei kitinää.

 

Joko taas!

On kaksi kuukautta jouluun ja sen tuomat laulut jo soivat. Joulupukki kiusaa taas hermojamme muutaman kuukauden, jonka jälkeen ilmestyy Maria vatsansa kanssa, pullauttaen meille lopulta Jeesuksen.
Sööttiä tämä aika on, ainakin osalle kansaa. Kesäisten naisystävien vatsat näet pyöristyvät myös pikku hiljaa, joten tämä todellakin on odotuksen aikaa.

Kunhan ei tarvitsisi liikoja odotella, koska tarvitsemme lisää asukkaita ja nopeasti. Puoli Helsinkiä kun on hengetöntä, jos lumi yletti tänä vuonna sen kaduille. Se kun pääsee joka kerta yllättämään autoilijat.

Suutun siis jo valmiiksi lumesta. Helsinkiläisistä en ole välittänyt tähän mennessäkään.

Koko vuosi on perseestä ja kaikki alkaa siitä, että joku meni ja ampui raketin. Turhaan siis edes yrität pitää joulun tuomaa hyvää mieltä yllä. Kohta se on mennyt ja kadonnut muisto, kuten aina.