Rahaton

Prosenttia, Kolikko, Euroa, Kaksikymmentä Senttiä

Kehotettiin laittamaan, joko korkokengät jalkaan tai olemaan kuin mies. Jälkimmäiseksi en halua ja olen liian pihi ostamaan kauniita kenkiäkään. Taidan tuottaa jälleen pettymyksen yhdelle ihmiselle.

Haaveilla saa aina, mutta en sitten tiedä mitä pyytäjä olisi saanut elämäänsä, jos olisin naismaiset kengät jalkaani laittanut. Toisaalta enemmän pelkään, jos hän olisi siitä jotain saanut.


Ei tästä kauaa ole, kun ostin itselleni kengät. Nyt ne tosin jo näyttävät siltä, kuin olisivat käyneet läpi Normandian maihinnousun ja muutaman tangon ylipainoisen naisen kanssa, joka ei osannut sitten kuitenkaan tanssia astumatta varpailleni. Nyt vain toivon, että nämä outlet ostokset kestäisivät vielä kevään loppuun, jotta hyvällä syyllä voisin ostaa kesäkengät itselleni. Minähän en käy kenkiä ostamaan montaa kertaa vuodessa. Kyllä asia on näin.

Olen pihi, tiedän sen. Olen toisaalta myös huonotuloinen, joten se auttaa kummasti pihinä olemista. Jos ei ole rahaa, niin hankala sitä on käydä käyttämäänkään.


En minä tietysti paljoa itselleni kaipaa, mutta olisihan se ihan kiva joskus jotain pientä omistaa. Jos edes ehjät kalsarit ostaisin itselleni joku päivä, kun ei tuo joulupukki muistanut tuoda niitä tänä vuonna. No tuskin olen ainoa mies suomessa, joka saa uudet kalsarit aina kerran vuodessa.

Miksi edes kaipaisin uusia alushousuja useammin? Eihän niitä edes kukaan näe. Kyllä muutama kappale sporttialushousuja riittää. Muita en suostu edes enää jalkaan laitamaan. Se on yhtä kidutusta, kun halvat Prisman kalsarit syöksyvät kohti peräaukkoa ja alkavat kävellessä jauhamaan mukavaa turvotusta peräpukamille. Ei kiitos, vaikka halvalla saisikin.


Sanovat, ettei köyhän kannattaisi ostaa halpaa. Ei minulla toisaalta ole varaa ostaa kallistakaan, joten en kai sitten osta yhtään mitään. Halvasta tulee vain paha mieli ja toisesta hyvin nopeasti nälkä, jos rahat on käytetty kunnon tuotteisiin.

Ei tuo nälän näkeminen toisaalta pahasta olisi, sillä minusta tuntuu siltä, että mitä huonommin pärjään rahallisesti, niin sitä enemmän lihon.

-Pers aukinen saimaannorppa, sanovat kadulla minun muodoistani.


Rahattomuus toisaalta on rentouttavaa. Ei tarvitse turhia haaveilla. Kaikki on tarkoitettu jollekin toiselle, joten mitä sitä turhaan itkemään minkään perään. Kai siitä ajatuksen kääntämällä saisi myös ahdistavaa jos haluaisi?

-Kaikki on muille paitsi minulle, voi miten olenkaan masentunut.


En minä viitsi enää moisesta mieltäni pahoittaa. Internet on sitä varten, jos haluan sen tehdä.

Älä väärin käsitä, sillä en ole rahattomuudesta iloinen. Tiedän sen vain joku päivä vielä loppuvan. Nyt saan nauttia vapaa-ajasta ilman työhuolia ja se on vapauttavaa. Olen siis köyhä ja ylpeä siitä, tai sitten en.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

%d bloggaajaa tykkää tästä: