Korvani vinkuvat tutusti, kun kuuntelin hetken aikaa musiikkia kävellessäni. Ei raskaita metallikappaleita voi hiljalleen nauttia. Kyllä siinä pitää vaikkujen irrota ja tasapainoelimen häiriintyä, kun synkkä kitara jauhaa riffejään pihalle. No mielummin valuvat korvavaikut, kuin kärsimyksen kyyneleet, mitä esimerkiksi Radio Suomipop aiheuttaisi musiikillaan.
Sanovat, että rakastamani metalli on synkkää ja ahdistavaa. Nämä ihmiset eivät ole kai kuunnelleet suomalaisen musiikin sanoituksia. Sellaista itkuvirsien määrää ei kuulla edes vanhoillislestadiolaisten virsikaraokessa.
Suomalainen nauttii yhä edelleen synkkyydestä. Sitä on niin mukava henkisesti vetää ranteet auki, kun iltapäivän musiikki pauhaa työpäivän ilona radiosta. Työuupumusta, vitutusta ja lauluja niistä. Siitä muodostuu suomalainen arki. Olemme löytäneet onnen, kun osaamme nauttia kärsimyksestä, ennen kuin virsi numero 408 kaikuu viimeisenä kappaleena.
Ehkä omat huolet helpottavat, kun kuuntelee suomalaisen musiikin kärsimyksestä kertovia sanoituksia?
-Jollain voi mennä siis elämä vielä enemmän päin persettä, kuin mitä oma elämä näyttää menevän!
Onni löytyy siis suomalaiseen tapaan toisen surkeudesta.
-Jos minä kärsin, niin on vain hyvä, jos naapuri kituu omassa arjen suossa.
Veikkaan, että suomalainen olisi valmis vaikka maksamaan siitä, että kanssaeläjää vituttaa pikkaisen enemmän, kuin mitä itseään, vaikka ei se omaa oloa helpottaisikaan. Kyllä se lumessa ja rännässä tarpomisen keskellä saattaisi hetkeksi pienen pirullisen hymyn nostaa suupieleen, vaikka oma sisäinen tuska vääntäisi selän kumaraan ja katseen kohti varpaita.
Radio Suomipop on helvetti ja sen aamulypsy-ohjelma sen sanansaattaja. No itse ohjelmassa ei kai ole mitään vikaa, mutta juontojen välissä oleva musiikki masentaa ajatukseni. Silti olen sen verran sairas, että kuuntelen sitä salaa, jos vaimoni laittaa sen itselleen soimaan. Hetkessä perkeleelliset säkeet uivat sisääni ja saavat sielun mädäntymään. En kaipaisi tuota tunnetta, mutta silti yritän kaivaa siitä jotain hyvää.
Myönnän, että kesän festareilla, olen nauttinut tästä musiikista. En vain viitsisi olla päissäni kaiken viikkoa, jotta pitäisin siitä myös muuten.
En tiedä muiden kansojen pop-lauluista. Epäilen kuitenkin, että se ei ole kokonaisvaltaisesti yhtä masentavaa. Jos on, niin maailma on todella synkempi paikka, mitä kuvittelen sen olevan.
Kevyt musiikki tulee ja tappaa, joten taidan pysyä heavymusiikin rauhoittavassa tunnelmassa.
Ps. Juice on silti parasta ikinä