Onneksi olkoon rakas! Sinut on taas mainittu, koska parjäät Suomen mittapuussa mukavasti!
On aina mukavaa, kun saa huomiota olemalla kärkisijoilla kehityksessä. Tällä kertaa sen olisi voinut jättää välistä.
Puhun siitä, että ihana Kuopioni on kirinyt huumeissa kärkisijoille. Taakse on jäänyt jopa Lahti, joka kärsii vieläkin edellisten vuosien mielenterveysongelmista.
Kiitos vain Cheek ja muut veikeät artistit, jotka puhumalla rytmikkäästi mikrofoneihin, saitte pilattua yhden sukupolven Lahden nuorisoa. Ei sitä sontaa toisaalta selvinpäin pysty kuuntelemaan, joten nuoriso on rappioonsa syytön.
Pää sekaisin
Vihaan huumeita, olen aina tehnyt niin. Ymmärrän toisaalta käyttäjiä, tai siis heitä, jotka pyrkivät tuosta elämästä pois. En tuomitse koskaan ihmistä, joka yrittää muuttaa elämäänsä parempaan suuntaan.
Kai suurin inhoni kohdistuu aineiden tuomiin sivuilmiöihin? Jos joku makaa joissain piikki kädessään, ei sinällään pilaa kenenkään muun elämää. Kaikki siihen liittyvä, taas tekee sen.
En ole päihteetön, vaikka aika lähellä sitä sijaitsen. Myönnettäkööt tässä kohtaa, että maku ryyppäämisestä on lähes mennyt kohdallani, kun nykyajan ihmisille kaiken pitää olla niin helppoa. Olut tulee kevyissä tölkeissä, joten kotiin hakeminen, ei ole enää se sama tuskainen elämys, jota se ennen oli. Oluen juominen ei vain palkitse ilman tuskaa.
Saaketti, kun kaikki hyvä pitää pilata! (Oikea juomattomuuden syyn on krapula. Ei huvita pilata koko viikkoa sillä, että sisuskalut tärisevät, kuin bassovahvistimen vieressä ollessa).
Kai ikä painaa, joten olen siirtynyt viinin juontiin? Kuinka paljon helpompaa on kantaa viinipullo kotia ja nauttia se kaikessa rauhassa. Tässä on vain se vika, ettei enää pääse rikastumaan seuraavana päivänä, kun ei ole kaljatölkkejä kauppaan vietäväksi. Juominenhan oli lähes ilmaista, kun aina pääsi rahastamaan palautusautomaatilla.
Ei se tietenkään niin helppoa ollut, miltä se kuulostaa. Piti olla varovainen, että ei osallistunut krapulassa automaatin kilpailuun. Kuinka vaikeaa olikaan osua oikeaan nappiin, kun käsi tutisi vielä edellisen illan jäljiltä. Tuota voisi jo verrata edellisten sukupolvien tuskaan, joka joutui pienenä hiihtämään kouluun viisikymmentä kilometriä suuntaansa.
Ne huumeet
Ikävä kyllä minulle ei tullut yllätyksenä, kuinka huumeet ovat lisääntyneet Kuopiossa. Keskustassa kun ei voi enää käydä, törmäämättä edes yhteen käyttäjään. Kuulinkin vertauksen, että alue alkaa olemaan samassa jamassa, kuin Helsingin Piritori. En ole varma, olenko tuossa paikassa käynyt, mutta jo pelkkä nimi kertoo minulle tarpeeksi.
Asun siis nykyaikaisessa kaupungissa, jossa tavallisen savolaisen, on torilta helppo saada kaikki mukaan. Huumehia illan iloksi, viinaa Alkosta, ja jos ne kakarat huutaa taas nälkäänsä kotona, jyrsikööt kuivaa kalakukkoa tai alennuksesta ostettua kaurapuuroa.
Ensimmäiset tuotteet saa heti torille mentyä. On sitten helppo katsoa sen jälkeen, jääkö lasten ruokkimiseen rahaa?
Tällä tahdilla huumeet yleistyvät sillä vauhdilla, ettei kukaan kohta pidä niitä erityisen eksoottisena. En ihmettelisi, jos aineet olisivatkin kaupanhylyllä nopeammin, mitä punaviinit. Toisaalta tässä on se hyvä puoli, että saamme kadut siivottua nopeammin käyttäjistä, kun järjestämme tuotteille suoraan kaupasta kotiinkuljetuksen.
Vapise siis Wolt ja Foodora, nyt tulee sovellus koko perheelle: Narkki
Näppäilet vain tilauksen kännykkääsi ja pian pihaasi ilmestyy huppupäässä, sekä liian isoissa housuissa oleva kaveri, joka kantaa suoraan ovellesi päivän huumaavan annoksen. Kuinka helppoa ja kätevää!
Ps. Muista, että keräät plussapisteitä jokaisesta ostoksesta!
Turvallinen maailmani
Toivottavasti tilanne ei enää pahene, koska se tarkoittaa ongelmia myös turvallisuuden kanssa. Poliiseja, kun ei näytä nytkään olevan tarpeeksi, edes kaupungin keskeisen paikan ongelmien siivoamiseksi.
Tulevaisuudessa luvassa on palavan ruudin tuoksua, muutenkin kuin uutena vuotena. Koita siinä sitten käyttää koiraa kusella, kun ilmassa on luoteja ja maa on täynnä piikkejä.
Ikävä kyllä tämä ei taida edes olla liioittelua. Olen huhujen varassa, mutta tarinat kertovat ihmisten kantavan hurjia määriä aseita mukanaan, mukaan lukien kaikki tavallisesta puukosta ylöspäin olevat tarvikkeet.
Jos olet eri mieltä asiasta, niin onneksi olkoon. Sinulla on harhakuvissasi vielä muutama iloinen vuosi edessäsi.
Lopuksi
Pelkään oikeasti muutamaa asiaa tulevaisuuden Suomessa. Tämä oli niistä vain yksi.
Käyttäjille tahdon sanoa kuitenkin vielä sanasen, joka ei ratkaise mitään, mutta saa minut edes hieman paremmalle tuulelle. Muista, että huumeesi ovat olleet jonkun perseessä!
🤯 Mitä? Eikö Kouvola olekaan enää Suomen Nirvana narkkaajien mittapuulla?
Taitaa olla kaikkialla nousussa. Ikävä kyllä.
Se kuuluuko Kouvola taas Suomeen, on vähän siinä ja siinä 😁
Niin. Itse olen sitä mieltä, että Kouvostoliitto on jäänyt Turun rauhasta alkaen eräänlaiseen rajalimboon. Ne ei tiedä, että onko niiden nastrojenije täällä vaiko tuolla 🤷♂️
Ihan viihtyisä paikka se on, jos junassa ollessaan pistää silmät kiinni siellä pysähtymisen ajaksi
Voi rakasta koti-Kuopiotani… 🙁
Jouduin muuttamaan putkiremontin alta Helsingin ”ihan kivasta” kaupunginosasta vähemmän kivaan (no, sanon sen, Malmille). Se oli ajolähtö, oli otettava mitä sai. Eka viikolla näin puistossa julkisesti piikitteleviä nuorukaisia ja kun kerroin tästä vartijoille lähiostarilla, he nauroivat ja kysyivät. miten pitkään olen asunut täällä.
Alakerrassa asui ennen nykyisiä hiirenhiljaisia asukkaita räppikunkku, joka harjoitteli kotonaan ja poliisit kävivät usein oven takana. Lopulta räppäri joutui lähtemään ja asunnossa olikin ollut ihan kiitettävät viljelmät jotain viherkasveja, jotka tarvitsivat erikoislamputkin… Ja se erikoinen hajuvesikin herkesi tuoksumasta käytävässä kaverin lähdettyä. Ei tullut ikävä.
Mutta että oma, suloinen, viaton Kuopioni. Voihan itku! 🙁
Ei noita tunnu saavan edes asunnoista pois. Ainakaan mitä tarinoihin on uskomista.
Inhottaa lisäksi, kun noissa piireissä ei tunnu moraalia olevan. Jatkuvasti kuulee tarinoita, kun joku sankari on myymässä lapsille tai käytös on väkivaltaista.
Entisissä juoppolaumoissa oli sentään se hyvä puoli, että ne oli vain äänekkäitä ja jos väkivaltaa oli, niin ne tappelivat keskenään.
Totta! Vanhan koulukunnan puliukot pysyttelivät piilonvieressä sen Carillo-pullonsa kanssa eivätkä häirinneet muita. Ja nuoremmatkin juopot riehuivat, kuten sanoit, keskenään. Mutta narkkareita saa pelätä ja lasten puolesta hirvittää… 🙁
Minäkin muistan vielä nuoruudesta puliukot, jotka istuivat puvut päällä ulkona juomassa. Toki puku oli jo kärsinyt ja ainoa omaisuus, mutta olivat sitä sukupolvea joka uskoi siihen, että loppuun asti oltiin siistejä pihamaalla.
Narkit on kuin päinvastainen näky tuohon verrattuna, vaikka en mitenkään alkoholismia halua ihannoida.