Ihminen on..
Kaunis kuva jostain, mitä hän voisi olla.
Ruma hahmo, joka itkee yksinäisyyttään omassa päässään.
Väsynyt raato, koska elämä on paska leikki.
Pirteä hullu, uskoen rakentavansa jotain.
Raivokas murhaaja, se on sisälläsi. Myönnä pois.
Hellä rakastaja, silloin kun joku purkaa suojasi.
Sisukas! Perkele!
Menneisyyden haamu, karkuunkaan kun tehtyä ei pääse.
Tulevaisuuden toivo, sillä hengität vielä.
Kaikessa pettynyt, haaveisiin sortunut.
Onnekas, sillä hyvä voi voittaa.
Voimakas, jos päätät niin.
Heikko, jos joku muu päättää niin.
Tehokas. Mutta minkä takia?
Älykäs. Eläimeksi.
Tyhmä. Ihminen on.
Epävarma. Rakastathan minua?
Teos, joka on karannut tuulena runoilevan luojan peräsuolesta.
Teos, joka lähteestään huolimatta voi olla jotain kaunista.
Sydämen lyönti, sekä tervaisten keuhkojen rohina, kunnes kumpikin hiljenee.
Ihminen on..Jotain mitä en koskaan tule samaan selville.
Näin se on, elämä, ihminen.
Brutaalin kaunis ja suora runo. Hienoa 🙂
Luin tän postauksen kahteen kertaan. Aiheutti ajatuksia. Hieno teksti taas:)
Kiitos. Ujostuttaa aina julkaista näitä erikoisuuksia.
Ujostukset pois, näitä nimenomaan lisää! 🙂
Rehellinen kuva ihmisestä. Hyvin voin samaistua 😍