Parasta on..
Laittaa päänsä tyynyyn. Kuunnella, kun sängyssä olevat eliöt nakertavat korvaasi. Olla hetki rauhassa.
Parasta on hautua peiton alle. Tuntea, kuinka se laskeutuu päällesi.
Ei se yhtä hyvä ole, kuin vanhempien levittämä suoja, jonka alle jäi sopivasti ilmaa. Aivan kuin keho olisi jäänyt untuvaisen pilven sisään.
Lähellä kuitenkin. Se riittää.
Kylmä ilma on nyt poissa, jos haluat. Auki oleva ikkuna tehkööt poikkeuksen, puhaltakoon vain. Hyvää raikkaus tekee kasvojen hajonneille säikeille. Pienille urille, jotka ikä on auralla työntänyt.
Viisautta yrtti kaiketi kylvää? Nyt urakointi kasvattaa harmaata karvaa, joka heiluu vaaleana lippuna antautumisen merkiksi. Ei järki tarttunut, ei äly nostanut itseään ihosta lävitse.
Väliäkö tuolla, jos sitä ei liikaa ajattele? Älä murheita vatvo, käy pohtimalla itseäsi särkemään. Älyköt ovat mielen myrskyihin ajettu. Tehkäämme muut, mikä on osamme.
Pieni hetki rauhaa. Väsymys muuratkoon tahmaisella mönjällä, sulkien kaihtimet iiriksen edestä. Haaveiden ja pelkojen laakso lähestyy, askelluksen viedessä haluamaansa.
Ehkä on parempi, ettei uniaan muista? Kuka totuutta uskaltaisi katsoa?
Ei tämä aina päde, kuten ei koskaan mikään. Joskus herätessään kaipaa paluuta siniseen maailmaan. Päässä pyörivä uni oli parempaa elämää, johon haluat nukahtaa uudelleen. Unelmointi voi jatkua samasta kohtaa, jos olet nopea.
Tai ehkä puolittaisessa horteessa ohjasit näkemääsi? Todellisuus ja harha samassa paketissa, tuoden samaa jännitystä, kuin lapsen kokema joululahja. Kusetusta täynnä, mutta oikein ohjattuna, saa filmintekijä näyttämään humalaisen pukin ystävältä.
Oma pääni on uusintoja pyörittävä televisio. Kyllä kerran katsottu uni riittäisi, eikä kaikessa pitäisi säästää. Sentään olen itse puikoissa, kaupallisuuden puskiessa joka paikkaan.
Kaiken raha pilaa, myös tähtitaivaan. Vielä muutama vuosi ja Otavan viereen heijastuu logo, enjoy Coca-Cola, sekä Prisman lihatiskin Marjatan hymy, Kai ihminen luonnostaan haluaa muistutuksen alamaisena olostaan? Tuskin.
Onneksi on pakopaikka. Tyyny ja sen turva.
Viehättävän pehmeästi kulkeva tarina, sopivan rentouttavan letkeä sunnuntain fiiliksiin.
Vähän jo mietin, että en julkaise ollenkaan. Niin monta haikeaa tekstiä on tullut tehtyä. Ehkä tuo syksyn pimeys vaikuttaa?
Kiitos muuten kommentista. Nämä oikeasti saa hymyn huulille, kun huomaa piristävänsä jonkun päivää 🙂
Nukkumaan itsekin olen syntynyt, ainakin talvisin. Kuin kissa 🐈
Aina löytyy hyvä syy ottaa pienet unet. Kuntosalilla käynnissäkin on parasta, kun pääsee sen jälkeen päiväunille. 🙂