Ovatko sinkut oikeasti tuollaisia?

Lilyssä on keskusteltu viime aikoina sinkkuudesta, seurustelusta ja seksistä. Haluan nyt myös itse osallistua tähän omalla kirjoituksellani, joten olkaapa hyvä.

Seksin harrastaminen loppuu papin aameneen. Niin kävi myös meillä, mutta toisaalta muu kirkkoväki alkoi olemaan jo hieman vaivaantuneen oloista.
Syytön minä olin tapahtuneeseen, sillä morsian oli kaunis, eikä tuo pappikaan mieltään pahoittanut. Otti vain hörpyn ehtoollisviiniä toisellekin jalalle ja pyysi kanttoria soittamaan jotain mukavan kepeää. Ymmärsin tuon hyvin, sillä kuka jaksaa aina kuunnella vakavia virsiä kärsivistä sieluista?

Olen iloinen parisuhteestani, mutta ei se minua ole sokeaksi ole tehnyt. Pidän edelleen naisten katselusta, koska arvostan kauneutta todella paljon.
Toki tuo poiki porttikiellon urheilutalon naisten pukuhuoneeseen, mutta oli se sen arvoista. Jälkikäteen jäi vain harmittamaan, että valitsin paikallisen karateseuran harjoitukset, mutta kyllä mies kipua kestää hyvän asian vuoksi.

Mennään nyt silti itse asiaan, sillä en ymmärrä jatkuvaa parinvaihtoa.

Omituinen kulttuuri

Luin postauksen siitä, kuinka vaikeaa seurustelu on nykyään. Ihmiset tuntuivat sen mukaan vaihtavan paria useammin, mitä keski-ikäinen pohjoiskarjalainen poikamies kalsareitaan. Koita tuossa sitten syöksyä tuohon keittoon pitkä parisuhde mielessä, joten sinkkuus ajatuksena jopa pelottaa minua. Tuskin olen ainoa, joka tuohon leikkiin ei halua.

Ei ongelma parisuhteeseen pääsemiseen lopu, sillä moni nainen pyörittää useampaa kumppania yhtä aikaa. Kai se on kiva, kun baarissa on illan aikana suhde Esileikki-Heikin, Pano-Petterin ja Seppon kanssa, joka toiveikkaana maksaa koko illan?

Onhan se vihreiden arvojen mukaista, että koko kylä käy samalla reiällä. Hiilidioksidijälki pienenee, kun parisuhteet ovat kuin nopeita bussimatkoja, joissa et ikinä voi tietää kenen vieressä istut tällä kertaa.
Taitaa noista romansseista vain jäädä yhtä paha mieli, mitä vanha bussinpenkin alta löytynyt purukumi aiheuttaa? Kehtaakin jäädä sitkeänä roikkumaan jalkoihin, vaikka puhe oli vain kertaluontoisesta pureskelusta.

Rakkaus, Sydän, Yhdessä, Ystävänpäivä

En minä mitään tiedä

Ehkä tämä kaikki on vain kateellisen panettelua? Minä en toisaalta noista panetteluista tiedä, sillä kuten mainitsin, olen naimisissa. Minulla on panettelut paneteltu, paitsi lauantaisin saunan ja urheiluruudun jälkeen. Silloinkin monesti riittää, että emäntä haistattaa vitut ja painuu nukkumaan.

No ei seksi avioliiton alkamiseen välttämättä lopu. Leikkimielisyys on hyvä pitää mielessä ja onhan se ihan kiva räplätä toistensa vehkeitä.
Ei niissä mitään uutta ole, mutta sepä onkin sen idea. Se on yhteistä aikaa, jolloin kaikki on hyvin. Kuka hitto edes jaksaa parisuhteessa keskustella kaiken aikaa yläpään kanssa? Kyllä vaimon alapäähän huutelu piristää kummasti, kun siellä sattuu jo kaikumaankin niin mukavasti.

Ihmiset, Mies, Nainen, Pari

Mie vähän ajan, jookos?

Avioliitossa vaimo on toisaalta vähän kuin museoauto. Kerran tai kaksi vuodessa, kun muistaa käydä toosasta pölyt pyyhkimässä, niin loppuvuoden voi hyvillä mielin ihastella kokonaisuutta.

Turha on suuttua, kun puhun noin naisesta. Samanlainen vanha auto miehestä tulee.
Vaikka vaimo kuinka yrittäisi kankea pyörittämällä häntä käynnistää, niin tulos on tuskin kummoinen. Pääasia on, että mies laskee edes jonkinlaisen elonmerkin tässä eroottisessa kohtaamisessa, jotta ei tarvitse ihan vielä kärrätä jäykistelemään keskussairaalamme etäällä olevaan siipeen.

Ei tuo reissu maailmanloppu olisi. Sen jälkeen, kun krematorion uuninluukku pamahtaa kiinni, sitä nousee vielä kerran notkeana pilvenä taivaalle, jossa ihanat naispilvet odottavat. Ehkä silloin itsekin hypin pilvestä pilveen ja unohdan seurustelun kaikki kiemurat?
Pilvenä eläminen tulee varmasti olemaan ihanaa, kunnes avioliitto saavuttaa joku päivä ja vaimo tulee ukkospilven lailla perässä tuonpuoleiseen.

Oli miten oli..

Ajatukset juoksivat taas tässä blogissa, miten sattui. Mutta jos lukemasi pitäisi nyt tiivistää, niin toisen ihmisen tukea ja kainaloa minä kaipaan. Ehkä olen väärässä, mutta se on parasta elämässä. En jaksa edes olla kateellinen jatkuvasta parinvaihdosta, sillä se ei ole minua varten.

10 thoughts on “Ovatko sinkut oikeasti tuollaisia?

  1. On ihmisen ikävä toisen luon. En muista kenen laulu/runo, mutta kertoo saman mitä sinä lopussa totesit.

    • Taitaa olla Mikko Alatalon kappale. Kaikkea turhaa minäkin muistan 🙂

  2. No nyt! Jos puoletkin tuosta verbaliikasta olisi ihmissuhdesutinoissa tiskissä, niin ei olis hätäpäivää. Itse koen kuormittavimmaksi sen, kun tuntuu olevan kovin tyypillistä hoitaa suhteen päätös ja/tai siirtyminen seuraavaan katoamalla äänettömästi – se jää vähän kaivelemaan.
    En pidä parisuhdetta elämän ainoana päämääränä tai saavutuksena sinällään, mutta jos mukavan museoauton löytää ja yhteinen ajelu kaikkine mutkineen sujuu niin mikäs sen rattoisampaa!

    • Olisinkin hyvä puhumaan, mutta olen liian hidas siihen. Keksin aina sanottavan liian myöhään ja keskustelu on jo jossain muualla. 😂

      Kirjoittaminen on helpompaa. Minulla on monta tuntia aikaa miettiä yhtä lausetta, vaikka jännitänkin joka kerta sitä, pitääkö kukaan minun jutuista.

      • Haha! Tuttu tunne. Vanha kunnon kirjeenvaihto vois olla aika romanttinen tutustumisen huono ja antaisi hitaammillekin sananiekoille aikaa miettiä miten ilmaista ajatuksensa.

        • Enpä ole vuosiin sitä harrastanut 😁 Lapsena tuli Hippo-lehdestä etsittyä kirjekavereita ja siitä on jääny kyllä hyvät muistot 🙂

          Tämä bloggaaminen on ollut kyllä kiva tapa kirjoitella ihmisten kanssa, vaikka kommenttien määrä ei aina iso olekkaan 👍🏻❤️

  3. Hei,

    feminismille on ollut historiassa kieltämättä valtava tarve ja sille on tarvetta edelleen. Syy siihen, miksi feminismi joskus aiheuttaa vastareaktion, on kuitenkin selvä: feminismiä käytetään usein myös älyllisyyteen piilotetun katkeruuden ja kyseenalaisten agendojen kuorena.

    Kuten itsekin toit ilmi, minkä hyvänsä aatteen tai ilmiön saa tietysti vedettyä lokaan, kun etsii siitä kaikkein kärjistetyimmät esimerkit ja aatetta kaikkein räikeimmin väärin käyttävät henkilöt. Tämä pätee myös feminismiin, eli suotavaa olisi, jos feminismiä ei tuomittaisi niiden henkilöiden perusteella, jotka käyttävät sitä kaikkein kyseenalaisimpien päämäärien kilpenä.

    Toisaalta voidaan kysyä, voiko mikään aate täysin irtisanoutua myöskään sen lieveilmiöistä. Jos sanoo ääneen, että feminismi esim. sisältää miesvihaa tai ajaa vain joidenkin naisten asiaa, joku tulee heti korjaamaan, että feminismi on ymmärretty väärin. Tämä väite voi olla totta, mutta vasta-argumenttina voidaan todeta, että valitettavasti myös osa feministeinä esiintyvistä naisista on tainnut ymmärtää feminismin väärin. (Mistä päästäänkin siihen, että feminismin kasvot ovat oikeasti tosi moninaiset!)

    Hui, menipä syvälliseksi. Tai ehkä vain syvälle…

    • Ei mennyt liian syvälliseksi. Pikemmin sait minut ilahtumaan, että teksistä löytyi noin paljon ajateltavaa.

      Samalla sait minut hieman kateelliseksi, sillä sait kirjoitettua sen, mitä itse yritin. Paljon on minulla vielä harjoiteltavaa kirjoittamisessa, mutta toisaalta sen takia tämä onkin hauskaa.

      • Kiitos!

        Taisimme pyrkiä ja myös päästä teksteissämme aika eri sävyyn ja tyyliin, eli turha niitä on liian suoraan vertailla. Eihän minulla ollut sanoissani puoltakaan tuosta mehevyydestä kuin sinulla! (Jos nyt siis kuitenkin vertailemaan lähdetään…)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *