En aio murehtia. Oikeastaan pyrin välttelemään myös ajattelua. On minun päiväni, sillä rakastan musiikkia. Tänään on festaripäivä ja lapsivapaa.
Mikäli turha mieltä painava arki meinaa hyökätä aivoihini, tuhoan sen auringon paistaessa kylmällä oluella. Ihan vain silleen sivistyneellä tavalla. Tarkoitus ei ole likaa humaltua, kuten joskus nuorena saattoi käydä. Päässäni näet kaikuu vieläkin uhkaavana muistutuksena Popedan soittamat sävelet, kun nojasin sammuneena orkesterin vahvistimeen.
En myöskään aio oksentaa ystäväni sohvan sisälle, koska juopumus esti ylös nousemisen. Mikäli noin kuitenkin käy, muistan puhdistaa farkkutakkini yrjöstä. Nuorena en sitä tehnyt ja sain kuulla asiasta isältäni.
Saatan myös ottaa kuppia sen verran rauhallisesti, etten pyöri taas pitkin rinnettä alas, kun jalat eivät enää kantaneet eteenpäin. Oikeastaan ei se minun vikani ollut, autosta nouseminen on toisinaan humalassa vaikeaa.
Polkupyörään nyt en ainakaan koske, sillä ne useat metsään ohjatut kerrat ovat opettaneet, että mäntyä päin ajaminen, koskee myös keskikalja puudutuksessa.
En aio tippua laiturilta järveen, se on jo kokeiltu. Olen toisaalta edelleen ylpeä tuosta kokemuksesta, kädessäni olevaan avonaiseen kaljapulloon ei mennyt tippaakaan vettä. Mies upposi, mutta käsi jäi pinnan ylle.
Tänään siis ei kuulu laulua: Kallavesj, kallavesj, saarines ja setämiehines.
Laulamaan en käy muutenkaan, se ei kuulu tapoihini. Niin se vain menee, että jos näet minua joskus baarissa nauttimassa oluestani, vältän aikuista naista kaikissa muodoissa. Aamulla ainoa ylimääräinen lämmin asia kainalossani, saa olla puoliksi syöty kebabrulla.
Mitä minä oikeastaan sen enempää pohtimaan? Aamun kahvi on jo juotuna, ja se saa olla päivän kiinteä ateria. Hyökkään siis ripeästi suihkuun, puen päälle, taputan lapsia kannustavasti päälaelle ja katoan pihamaalle.
Tämä on lupaus itselleni. Olen tänään (lähes) kunnolla, mutta vapaa.
(Tähän kohtaan vielä joku vanhan kuvan lisäys blogiin. Virheiden tarkistus jääköön, sillä juuri nyt ne eivät kiinnosta minua yhtään) 🙂