Näin otsikon, jossa kerrottiin suomalaisen miehen synnyttäneen vauvan. Sitä en tiedä kuinka vanha tuo otsikko oli, mutta tieto aiheutti minulle yhtä aikaa helpotuksen ja paniikin. Sain vihdoin syyn sille, miksi mahdollisesti myös minulla keski-ikää lähestyessä rinnat ja vatsa kasvavat. Olen siis mahdollisesti onnellisesti raskaana!
Kuten kirjoitin, niin asia sai myös paniikin hiipimään pääni harmaisiin aivosoluihin. Lapsi on toki iloinen asia, mutta enkö minä ole liian vanha isä-äidiksi?
Lisäksi, kun noita mukuloita on jo muutama valmiiksi tehtynä, niin lähinnä toivon, että he alkaisivat muuttamaan omilleen asumaan. Tässä alkaisi jo olemaan hieman bilettämisen tarvetta setämiehellä ja shampanjapullo vilpoisessa. Joten jos lapseni olisitte ystävällisiä ja kasvaisitte täyteen mittaan pikku hiljaa.
Oikeasti tulen sekoamaan vielä lisää, kun viimeinen kakara poistuu asunnosta. Vaikea edes kuvitella elämää ilman sitä pientä vilinää, jonka perhe luo. Isät ovat tehty sitä varten, että joku huutaa hyvällä tai pahalla korvaan, tai haastaa leikkiin.
Tuo on asia, miksi olen mielelläni mies. Meillä kun tuo leikki-ikä on koko ikä.
Siinäs kuulitte naiset! Olette tylsiä, kun yritätte olla liian vakavia.
On minulla tietysti tuo koira, joka tuo lohtua hiljaiseen elämään. Minun rakas rouvani, joka uskollisesti nuuhaa kainalossani kaiken päivää. Sen paikka on vieressäni ja tämäkös saa sarvet kasvamaan toisinaan vaimoni päähän. Pitäisi kuulema vaimonkin mahtua toisinaan kainaloon!
Mitähän se sillä meinaa? Kuumahan siinä vain tulee, jos toinen hiulaa kyljessä kiinni. Lisäksi joka paikkaan alkaa painamaan, kun asennon vaihtaminen on niin pirun vaikeaa.
Jos nyt kuitenkin tuot tullessasi hyvän voileivän tai nallekarkkeja, niin kai sillä voi lunastaa paikkansa vähäksi aikaa?
Mikä siinä onkin, että naiset näyttäytyvät minun silmissäni toisinaan niin tylsinä ja pirullisina? Parhaansa yrittävät, jotta perhe ei syöksyisi katastrofista katastrofiin, samalla kun mies tuntuu tekevän vain pahojaan.
Arjensankareita he ovat, mutta ehkä se rautakanki olisi toisinaan hyvä vetää selkärangan paikalta persauksen kautta ulos. Ei kaikki ole aina niin vakavaa.
No, tämä oli vain tällaista yleistämistä. Kyllä niitä jäykkiä ihmisiä löytyy niin miehistä, kuin naisistakin. Hyvä niin, sillä kaikenlaista porukkaa tarvitaan maanpäälle.
En itsekkään mikään superrento ole, mutta harjoittelun alla tuo iloisuus on. Haluan oppia positiivisuutta ja iloa, mutta epäilen silti ettei minusta tule yhtä pirteää, kuin bumtsibum-ohjelman juontajasta. Sitä paitsi saisin vain selkäni jumiin, jos yrittäisin heiluttaa lanteitani samaan tahtiin hänen kanssaan. Siinä välilevyt pullistuisivat ja elämän tuoma karsta pöllyäisi, kun tämä mies ottaisi kevyen tanssiaskeleen.
Itse asiassa olen kirjoittanut tätä tekstiä erittäin huonossa asennossa ja nyt koskee ilman liikuntaakin. Istuin ryhdikkäänä, kun aloitin tekstin, mutta nyt olen valunut koko ajan röhnöttämään niin, että niska on jo vääntynyt makuuasennossa kauheaan kulmaan. Taidan siis lopettaa kirjoittamisen tähän ja taistella iän aiheuttamaan kipua vastaan kunnon annoksella kipugeeliä
Nähdään taas myöhemmin!