Mies nauroi karjalanpiirakoilleen, höpöttäen samalla jotain sekavaa. Oli kai olevinaan Herra 47?
En kysynyt, en halunnut ottaa katsekontaktia. Tyytyväisyys täytti vain ajatukseni, kevään ensimmäiset merkit olivat nähtävissä. Hullut olivat tulleet esille!
Mutta missä hullu vietti talvensa? Oliko hän kääriytyneenä lumivaippaan, nukkuen sikeää horrosta? Tuo selittäisi alkoholisoituneiden kansalaisten jääluolien sortuessa, lumen alta paljastuvan sonnan määrän.
Kevään ihme, joka virvoittaa alemman luokan kansalaisen siirtymään Alepan nurkalle seisomaan, odottaen mystistä kello yhdeksän hetkeä. Kuinka velhomainen kassaneiti osakaan olla, kun hän pienellä liikkeellä vetää suojat oluen edestä. Tosielämän Harry Potter, joka juuri huispasi lattianpesukoneella kaupan puhtaaksi. Kyllä asiakkaan nyt kelpaa.
Ei kevät ole vielä täällä. Hieman kiusoittelee, antaa jopa lupauksen itsestään.
Nainen, ehkä luonto sitä? En ole ensimmäinen, joka luonnosta kuvittelisi vastaavaa. Ihminen on nähnyt luonnossa jumalolentoja olemassa olostaan asti.
Kannattaako niitä omakseen kuvakseen kuvitella, en suosittelisi. Vaikka ovat aamut paljon hauskempia, kun etsii Jeesuksen ilmestymistä pöydälle läikkyneestä kahvista. Lisäsit jopa kermaa kofeiinipommisi pintaan, jotta otsaan tarttuvat piikit näkyivät ristillä levänneen kasvoilta.
Mutta ei pelasta kahvi, eikä edes pilvien sisällä asuvat jumalat. Töihin olisi lähdettävä, vaikka kuinka työnjohdolle selittäisi henkisistä ongelmistaan. Ehkä vapaus löytyisi taukotuvan ummehtuneesta sumpista? Olisi se siellä tai ei, katsomaan olisi lähdettävä.
Kevään täytyy olla nainen. Harva muu asia saa miehen hymyilemään yhtä leveästi. No ehkä lenkkimakkara, keski-olut tai uusin elektroniikka.
Epäilen vain, ettei kesän saapuminen ole Atrian tehtaassa tuotettu jauhoinen lihankorvike. Ei edes se parempi tuote, jonka kyljessä komeilee HK.
Ehkä herra hullu ei ollut heikoilla jäillä? Kuinka paljon hauskempaa olisi nauraa paperipusissa oleville karjalanpiirakoille, kuin istua ihmisten ilmoilla sitruunan syöneen ilme kasvoilla.
Voin kuvitella kaupungilla, kuinka jokaisen mummon kuulokojeista soi viimeisimmät death metal hitit. Sen verran synkkää on meno kasvoista päätellen. Puhumattakaan muusta kansasta, joka kuristuu hiljalleen Radio Suomipopin rytmeissä.
En voi kieltää. Pistää varmasti vakavaksi, kun tahdistin hakkaa norjalaisen kirkon liekkien tahdissa kaksisataakaksikymmentä iskua minuutissa. Se on 666 ja K-kaupan tarjouksen minulle ja heti!
Kaikesta huolimatta. Ole kevät kaunis nainen ja tule pian.