Paikallisessa bussissa pyörivä video käski minua jumppaamaan. Kyllä tuossa on mielestäni liikaa huomion herättämistä, vaikka ohje vaati vain puristelemaan kankut rusinaksi ja nauttimaan matkasta.
Miksi ihmeessä haluaisin tehdä noin? Tässä iässä ei kannata tehdä mitään, mikä saa kropan menemään ruttuun. Jo äiti aikoinaan varoitti naaman vääntelyn vaaroista. Joku päivä kasvot vielä jäävät asentoon, jonka irvistely asetti. Tuolla tavalla muutut vihdoin katkeran keski-ikäisen näköiseksi, ja se vasta pistää suupielet ala-asentoon
Hyvää tuo jumppavideo varmasti tarkoitti, eikä linja-autossa muutakaan tekemistä ole. En vain usko eläväni sitä päivää, kun näen suomalaiset harrastamassa liikuntaa paikallisliikenteessä. Syytä tietysti olisi, harva meistä liikkuu tarvittavan määrän. Kesä on luultavasti mennyt taas alkoholia lipittäen ja se kuntosalilla talven aikana hommattu kaunis sikspäk, on muuttunut oluttynnyriksi.
Kesä on ihmisen parasta aikaa, mutta onneksi se loppuu pian. Tuo on paljon sanottu ihmiseltä, joka vihaa talven pimeyttä. Alan vain kaipaamaan harrastusten pariin, jotka monesti ovat kesän tauolla.
En kiellä, mukavaa auringosta ja perheen kanssa vietetystä ajasta on ollut nauttia, mutta kohtuus kaikessa. En voi olla ainoa, joka huokaisee innostuksesta, kun saa kerätä lasten lelut pihamaalta ja laittaa heidät kouluun.
Onneksi käsillä on aikuisten syksyn alku. On aika treenata pakollinen uuden harrastuksen peruskurssin määrä. Tämä oikeuttaa jälleen rauhassa oloon tammikuuhun asti, hetkeen jolloin omatuntosi kiusaa seuraavan kerran.
Mutta ennen kuin käymme jouluisen sian syöntiin, liikkukaamme ja kehittykäämme edes hetken verran. On aika tehdä jotain vain itselleen, henkilölle jonka moni unohtaa arjen keskellä.
Mutta mitä keksisin itselleni?
Menisinkö ensimmäisen kerran kansalaisopiston kurssille? Ikää kun alkaa olemaan jo sen verran, että voisin osallistua mummon tuoksuiseen koulutukseen. Löysinkin muutaman mielenkiintoisen kurssin kirjoittamisesta, sekä musiikista. No tuon jälkimmäisen hylkäsin, sillä koin soittotaitoni olevan riittämätön. Bändikurssille ei tarvita basistia, joka ensitöikseen sotkeutuisi soittimen kieliin.
Yllättävänä vaihtoehtona haluaisin oppia japania. Olen joskus kertonut blogissa, kuinka jo teininä päätin muuttaa Japaniin viisikymppisenä. Siellä se tuleva vaimoni jo odottaa minua, onneksi asiasta mitään tietämättömänä. (Eiköhän tämä jää leikkimieliseksi haaveeksi).
Kamppailulajeja tulen jatkamaan syksyllä. Muutamaa olen jo kokeillut, mutta ne ovat loppuneet eri syistä. Wing Tsung kung fu loppui hikoilun puutteeseen ja siihen, että harjoittelu on osittain lasten käsien läpsyttelyleikkiä. Sitä missä seisotaan vastakkain ja lyödään kämmeniä yhteen. Hyvä laji, mutta vaatii paljon aikaa ollakseen tehokas.
Sentään harjoitteluun eivät kuuluneet minkäänlaiset lastenlaulut. Vaikka ei tuo aakkosten tai kuukausien opettelu laulaen, olisi pahaa tehnyt. En näet muista niitä ulkoa ilman, että hokisin ne alusta alkaen.
Kuopiossa Krav maga oli lajina mielenkiintoinen. Ongelmaksi muodostui tunnin mittaiset treenit, jossa oli aina kiire. Tuo aiheutti sen, ettei mitään kerennyt tekemään kunnolla. Olit itse vastuussa tekniikan opettelusta, jota ei kukaan virheen sattuessa korjannut.
Valmentajat olivat kyllä erittäin päteviä, mutta tuo harrastus päättyi yhteen lauseeseen: Kyllä se on niin, ettei täällä kukaan mitään opi tunnissa. Kiitos rehellisyydestä!
Uusi vaihtoehto olisi brassi jujutsu, eli bjj. Vaikka onhan se hieman erikoista puuhaa. Yksi mies makaa selällään maassa, toisen maatessa hänen päällään. Sen jälkeen ollaan hetki solmussa haistellen kaverin takapuolta, ja homma oli sitä myötä selvä.
Toisaalta kyllä tuo laiskalle kaverille kävisi treeninä, sillä vietän suurimman osan ajastani sohvalla maaten. Ehkä lajissa varaudutaan siihen, että joku hyökkää kotona kimppuusi?
Judo olisi myös hyvä vaihtoehto, mikäli päättäisin alkaa painimaan. Ehkä pieni nöyryyden opettelu, lakana päällä kumarrellen, tekisi hyvää?
Tai miten olisi kuntonyrkkeily? Tämä olisi hyvä vaihtoehto, mikäli haluaisin laihtua. Tietenkin haluaisin, mutta se vaatisi liikunnan lisäksi, pään ottamista pois jääkaapin oven välistä. Ensimmäisen kyllä kestän, mutta jälkimmäinen on tainnut jo jäätyä pakastelokeron seinämään kiinni.
Jos olisin millään tasolla menestynyt bloggaaja, kirjoittaisin kirjoitussarjan kaikista Kuopion kamppailulajeista. Idea ei ole uniikki, sillä näin vastaavan youtube versiona Oulusta. (Kaupungin saatan muistaa väärin). Aina liikuntaa kannattaa kuitenkin mainostaa, joten tehkää te muut kirjoittajat aiheesta juttu. Lukisin sen mielelläni.
Jokaisella on unelmansa harrastuksista. Toteuttakaa niitä! Onneksi on vielä kesää jäljellä, jotta mieleisen pystyy valitsemaan rauhassa. Keskustellaan niistä sitten myöhemmin lisää, vaikka sillä japaninkielellä.
(Tekstin linkit ovat Kuopion kamppailuseuroihin).
Myös muutama kirjoittava ystäväni teki aiheesta tekstin. Katso ihmeessä, mitä kesän viimeiset hetket ovat saaneet heidän mieliinsä liikkumaan.
https://viaperasperaadastra.com/…/on-viela-kesaa-jaljella…/
https://villananna.vaikuttajamedia.fi/2022/08/19/on-viela-kesaa-jaljella
Kamppailulajit ovat hieno harrastus, niin kauan että se haastaa itseään. Jos se on liian pliisu, into lässähtää. Onhan sulla vielä aikaa harrastaa ja laihduttaa ennen joulua 😉 Tsemppiä!