Olinko ensimmäinen? Hyvää joulua!

A niin kuin apina
B niin kuin banaani
C niin kuin…nääh antaa olla.

Tämä on niitä päiviä, kun haluaisi kirjoittaa, mutta syksyn vesisateet ovat sammuttaneet valot aivojen mielikuvituskeskuksesta, sekä huuhtoneet viimeisetkin ajatukset korvavaikkujen mukana katuojaan. Yritetään silti, sillä sormeni liikkuvat näppäimistöllä, vaikka itse en näytä olevankaan paikanpäällä.

Vihaan näitä hetkiä, kun haluaisin piristää lukijaa, mutta en saa aikaiseksi yhtään mukavaa, hauskaa tai edes keskinkertaista lausetta. Ajatukset mätänevät yhtä aikaa pihalla tippuvien lehtien kanssa ja pelkään, että seuraava hyväntuulinen kirjoitus tulee vasta jouluna. Kyllä pukki sen verran potkaisee ahterille, että tämäkin mies piristyy.

Joulu on taas..

Lasten laulamat joululaulut eivät sitä tee. Kauppakeskukset ovat soittaneet nuo rallit puhki jo pari kuukautta aikaisemmin, joten kukaan ei enää halua kuulla Jeesus-lapsesta tai tonttujen retkistä.

Ei kai tuosta Jeesuksesta enää edes lauluja soiteta? Joku saattaa pahastua, kun uskontoa tuputetaan kesken tarjousjauhelihan oston.
Miten helvetissä tuo sädekehä päässä oleva kakara edes liittyy koko juhlaan? Meillä syödään kinkkua, lahjotaan kakarat hiljaiseksi ja juodaan viinaa. Hirttäkää  heti alkuunsa, se elämänohjeita jakava sädekehäänsä!

Tulipa tiivistettyä tuossa keskiverron Prisman asiakkaan ajatukset, mutta siirrytääs taas eteenpäin.

Mitä nyt taas?

Jotenkin jouduin tekstissäni jouluun, mutta olkoon asia näin. Aamun kahvia olisi vielä puolikuppia jäljellä, joten kerkeän hyvin miettimään, vaikka mitä sekavaa tähän tekstiin.
Toisaalta tiedän ottavani sen jälkeen vielä lisää kahvia, kunnes vatsani ilmoittaa olevansa valmis aamutoimille. Silloin olo on kuin joulupäivänä, kun äidin tarjoama vodka ja jouluaaton ruoka pyrkii pihalle.

En minä hirveästi alkoholia nykyään nauti, mutta jouluna ostan sen pakollisen pullon kermalikööriä. Merkkiä en tähän laita, koska eivät kuitenkaan lähetä palkaksi laatikollista joulujuomaa.
Jos joku firma nyt haluaa kuitenkin sponsoroida minua, niin URHEILUKELLO olisi kiva. Rakastan tilastoja ja liikun paljon, joten läskin poltosta kirjoittaisin mielelläni enemmänkin. Siis URHEILUKELLO, jos hyvä yrittäjä satut näkemään tämän 🙂

Ikävä kyllä läskin polttaminen on nykyään kiellettyä. Noitavainot kun eivät ole enää muodissa, mutta voisin liikunnasta kirjoittaa sen sijaan.
Älkää läheiset kuitenkaan ostako minulle Jeesuksen synttäriksi tuota laitetta. Tuo on vain sellainen turha haave, mitä on kiva mietiskellä omassa päässä. Taidankin tyytyä toivomaan jouluna vain uudet housut, kun en omista kuin yhdet tällä hetkellä.

Blogi on täällä taas

Minulla ei oikeasti ollut mitään hajua, mistä kirjoitan tänään. Ei minulla ole vieläkään, sillä en edes muista mitä olen tekstiini laittanut. Sentään sain tietokoneeni taas toimimaan, joten blogissa hiljaisuus loppuu tähän.

Jollen sitten saa sitä blogin yhteistyönä sitä URHEILUKELLOA ja ala tämän takia liikkumaan ja kirjoittamaan kahta kauheammin 🙂