Olet turhempi kuin setämies

Miten neljäkymppisen pitäisi käyttäytyä tai olla? Jos tiedät vastauksen, niin kerro toki myös minulle.

Sitä nuorempana luuli, että aikuisuus tuo tullessaan säännöt. Niin ainakin aavistelin, taisin vain kävellä kirjan ohi, johon ne oli kirjattu. 
En nyt tarkoita, että olisin paha, pikemminkin päinvastoin. Tarkoitan sitä, ettei minusta sen fiksumpi tullut.

Ehkä syy outoon olooni, on liika tottelevaisuus? Olen siis koira. Olen lojaali, haisen omituiselle, kuolaan ja tykkään nukkua. Heilutan vain häntää, kun muut kusettavat minua mielensä mukaan. Wuf…i love you (Fuck you).

Onko neljäkymppisen sääntöjen puute vain tämän ajan ilmiö? Ennen oli selkeää, kuinka pukeutua, ajatella tai toimia yleisesti. Jopa pultsarit pitivät pukua viimeiseen asti päällään, jotta viimeinen arvostuksen ripe säilyisi.

Nyt saat edustaa, mitä haluat ja miten haluat, ainakin näennäisesti. Harva meistä viitsii mitään ainutlaatuista ajatella. Itsenäisiä ihmisiä, jotka ovat jonkun näkymättömän kahleissa. Vapautukaa niistä, vaadin sitä suorastaan!

Esimerkiksi minulle kirjoittaminen on pieni yritys vapauteen. Saan toteuttaa itseäni ja olla luova, säännöistä en tiedä tässäkään lajissa. Suollan runosuolestani yhtä sekavaa tekstiä, mitä elämäni on.

Meillä kaikilla on näkymättömät säännöt, joilla ohjaamme toisiamme. Sääntöjä jotka helpottavat jokapäiväistä elämää. Sääntöjä, jotka myös kahlitsevat meidät omaan pieneen kuplaamme nauttimaan maailmasta. Tuo hemmetin kupla, joka myös estää myös meitä elämästä, niin kuin haluamme.

Ehkä siis olemme kaikki koiria. Tottelevaisia isännille ja emännille joita edustaa elämässämme, sinä itse, toiset ihmiset ja valtio. Yksi iloinen ryhmä Hau.

Ihminen haluaa olla vapaa, mutta on niin tyhmä että tarvitsee säännöt. Eroamme siis vain vaivoin eläimestä, joka ei siihen kykene. Olemme toki käyneet avaruudessa asti, mutta ei se tarkoita sitä ettei sisällämme olisi edelleen se kivikautinen apina.

Olemme yhä olento, joka tyytyväisenä tappaa ja raapii muniaan. Vielä on siis pitkä matka sivistykseen.

Mutta palatakseni ensimmäiseen ajatukseen, kuinka neljäkymppisen pitäisi käyttäytyä? Ei mitään hajua.

Järki vähenee, mitä vanhemmaksi tulee, mutta onneksi sitä rauhoittuu samalla. Jos kadut olisivat täynnä yhtä villejä vähällä järjellä täytettyjä neljäkymppisiä miehiä, mitä teinit ovat, olisimme kusessa.

Setämiehet siis kunniaa. Meidän rauhallisuutemme, on teidän mahdollisuutenne elää.