Olen kuin vanha äkäinen kissa. Haluan vain maata kyljelläni ja levätä, lukuun ottamatta niitä pieniä hetkiä, kun juoksen pitkin seiniä, kenenkään ymmärtämättä miksi niin teen?
Myös ruoka-ajan lähestyvissä saatan joskus kissamaisesti tuijottaa vaativasti vaimoa, samalla katseellani kysyen
– Joko syödään, joko syödään, joko syödään, JOKO SYÖDÄÄN?
Se onkin ainut hetki pienen sekoiluni lisäksi, kun näet minussa jotain aktiivisuutta.
Sohva toimii laatikkonani, jonka seinät antavat turvaa minulle. Siksi kissamaisesti istun tai makaan turvapaikassani kaiken päivää.
Se ei ole laiskuutta, vaikka siltä saattaa näyttääkin. Asunnosta ei vain ole muita neliön muotoisia paikkoja, jossa tuntisin oloni yhtä hyväksi ja turvalliseksi.
Yritin kyllä hetken asustaa vaatekomerossa, mutta sieltä näkymät olivat huomattavasti huonommat. Siitä tulikin mieleen, että heitänpä tänään siellä olevat vanhat työkenkäni roskikseen,. En edes tiennyt maailmassa olevan sellaista hajua, mitä nämä rakkaat tuskaa ja hikeä nähneet kenkäni sisälsivät.
Vihaan myös uimista, kuten kissat. En ole uinut uimahallissa sen jälkeen, kun näin nuoren pojan pissaavan reunalta suoraan altaaseen.
Olisinhan tietysti järvi aina vaihtoehto tähän harrastukseen, mutta oletko ajatellut mitä kalat siellä tekevät? En jumalauta mene uimaan sinne kalojen eritteiden ja seksiorgioiden sekaan.
Ovat muutenkin epäilyttävän näköistä sakkia. Pahat niillä on mielessä
Keskustelu taitonikin on kissan tasoista. Saan ainoastaan aikaa rasittavaa maukumisen ja jonkinlaisen piipityksen sekaista ääntä, joka käy vain kanssaihmisten hermoille.
Hetken ääni tosin saattaa olla hämäävästi mukavan kuuloista, mutta kun se vaihtuu kiimaiseksi kollikissan kurinaksi, niin se on todella hyvä vastakkaisen sukupuolen karkoittaja.
———————————————————-
Taistelutahtoakin minusta myös löytyy yhtä paljon, kuin kotikissasta. Teroitankin aina henkiset kynteni sohvan reunaan, ennen ulos lähtöä. Ei niillä vaan pärjää, ulkona oleville villeille kolleille, jotka halutessaan pöllyttäisivät minua miten tahtoisivat.
Karkuunkaan en pääsisi, sillä olen vain lihava mukavuuden haluinen vanha katti, jonka maha raapisi pitkin maata juostessa kotiin turvaan.
Taidan vain tyytyä makaamaan kotonani tyytyväisen oloisena ja toivoa, että vaimo kävisi silloin tällöin silittämässä ohimennen, samalla muistuttaen minua siitä, että olisi hyvä vaihtaa välillä kylkeä maatessa.
———————————————————-
Moni epäilee sitä osaako tälläinen vanha otus enää edes metsästää? Näkisitpä minut kaupan karkkihyllyllä, kun persaustani heiluttaen valitsen itselleni uhria.
Aikani siinä kyttää, kunnes hyökkään niiden kimppuun ja pidän tämän jälkeen herkustani kiinni kahdella tassullani, suojellen samalla saalistani pienen murinan kera.
Yritä pyytää osasi saaliistani niin lupaan, että silloin tämäkin katti räppää sinua sormille murinan kera. Jatkan vain syömistä, katsoen samalla silmäkulmien alta vihollisen liikkeitä.
Karkit ovat minun ja vain minun!
Minussa on siis enemmän kissaa, kuin moni luulikaan.