Nainen on fiksumpi kuin mies

Runosuoleni on tukossa. Ahdistaa, sillä vaikka kuinka yritän saada väsyneet aivosoluni liikkeelle, ne kieltäytyvät toimimasta tuottaakseen tekstiä. Kaiken ponnistelun seurauksena, vain harmaa ajatusmönjä valuu käyttämättömänä räkänä nenästäni ulos, mutta uskallaudun silti pyyhkimän siitä osan tähän blogiin.

En meinaa keksiä mitään kirjoitettavaa ja seksikin on ollut liian usein aiheena. Se kun tuntuu lukijoita kiinnostavan ja eihän siinä mitään, kiva aihe se toki on. (Olette kaikki hyväntahtoisia tirkistelijöitä).
Liika on kuitenkin liikaa, sillä harvoin minä tavaraa arjessani mieti. Olen yksinkertainen mies, joten päiväni menee pohtiessa perusasioita. Kunhan muistaa syödä, juoda, hengittää ja toisinaan vastata oudosti murahtaen vaimolle, niin asiat ovat mainiosti.

 

Mies on idiootti

Uroksen täytyy selvitäkseen arjesta, pitää mielessä myös muut tärkeät ajatukset, ennen seksin pohtimista. Säilytä mies perusasioiden jälkeen muistilistallasi, vaatteiden puhtauden tarkistamisen haistelemalla, kuolaamatta oleminen, hampaidenpesu, ynnä muut. Sen jälkeen voit miettiä kumppaniasi ja seksiä.
Älä nainen siis suutu, jos et tänäänkään saanut kukkia mieheltäsi. Ainakaan hän ei kuolannut uudelle käytävänmatollesi.

Onhan näitä täydellisiä somekuvia pariskunnista, jota viettävät yhdessä aikaa. Eivät ne minulle läpi mene. Tiedän totuuden epärehellisten kuvien takaa, joissa mies on houkuteltu ylös sohvalta oluen, nallekarkkien tai tissien voimalla. Näin saadaan hymyilevä kumppani kainaloon ja kuva sosiaaliseen mediaan.
Loppupäivän voit nainen pitää taas yksinkertaista rakastasi syrjemmällä ja laittaa televisioon urokselle potkupalloa pyörimään. Kyllä se sohvasta erossa olosta johtuva miehen itku siitä tasaantuu, kun hän pääsee takaisin paikalleen rauhoittumaan ja pallopeli vie lopun huomion.

Väitän, että moni nainen on tyytyväinen, kun kumppani on luonnostaan lobotomiapotilaan tasolla, sekä hiljaa. Miehen kun voi aina siirtää sohvan nurkkaan mukavaa arkea häiriköimästä ja tehdä itse jotain fiksumpaa.

Kirjoittamisen tuskaa

Kuten totesin, niin ei minulla aihetta ole tähän tekstiin. Innostunkin aina, kun joku toinen keksii aiheen blogiini. Omasta ajatuskuplasta on mukava poistua ja haastaa omaa ajattelua. Eräs kaunis nainen totesikin, että olen ihana, kun innostun aina uusista aiheista.
Istun nyt ujosti sohvallani posket punaisena viikon jälkeenkin, kun minulle todettiin noin. Oikeasti olen vain ilman mielikuvitusta oleva luolamies, mutta sovitaan nyt, että olen ihana. (Tähän kohtaa kuuluu suustani karkaava ujo hihityksen kaltainen ääni)

Olen tehnyt blogiini satoja tekstejä. Ei siis ihme, että toisinaan joutuu miettimään, mistä kirjoittaisin? Halua riittää tähän touhuun, mutta taitoa ei niinkään. Mennään siis kuten aina teen, eli perse edellä puuhun, en muutakaan osaa.
Väärin päin oleminen toisinaan vain alkaa huimaamaan, mutta onneksi sentään jäin elämän tavoitteissa alimmille oksille. Ei satu niin paljon, jos joku päivä tipun maan tasalle.

 

Aivojeni sammuminen

Taidan vetäytyä nyt täysin omiin ajatuksiini, koska tunnen ajatusvirtani hyytyvän. Lisäksi vaimoni näki sormieni liikkuvan tietokoneen näppäimistöllä ja tiesi näin minun yrittävän ajatella. Sori kulta! Ei tapahdu tänään toista kertaa!
Ei tietysti kaikkea tarvitse kirjata ylös, mitä päässä liikkuu. Minulla kun saattaa olla myös naislukijoita, joten ei tätä mielettömyyttä kukaan selväjärkinen naaras kestäisikään.

Nähdään taas seuraavalla kerralla!