Tämä viikko oli perseestä, tai ainakin tylsähkö. No joskus elämä on sellaista, että se leviää kuten ripuli pönttöön. Siitä tulikin mieleeni, että pitäisiköhän minun syödä enemmän kuituja, sillä vatsani ei ole toiminut kunnolla moneen viikkoon? No kyllä löysä kakka aina ummetuksen voittaa, joten en ole huolissani.
Ehkä olen vain kova jännittäjä? Se saa vatsani sekaisin, sillä aloitan ensi viikolla uuden harrastuksen? Jotain se on keksittävä, kun ei rahojaan saa edes festareille tuhlattua ensi kesänä. Ehkä tuo liikunta ei kuitenkaan huono idea ole, korona kun on tuonut painoa lisää viisitoista kiloa.
Lihavat eivät ole oikeasti leppoisia ihmisiä, vaikka kuinka niin väitetään. Ei tästä toisaalta kärsi kuin ihmiset lähelläni, muita kun en enää saa kiinni kilojeni takia. Varokaa siis läskejä, jos joudutte samaan tilaan. Kostamme varmasti huonon olomme teille normaali kokoisille vähintään pieraisemalla hississä, karkuunkaan ette pääse. Kiusa se on pienikin kiusa.
Jätän tuon tekemättä. Kuten sanoin, niin vatsani ei ole toiminut kunnolla, joten en taida uskaltaa edes pieraista. Käy vielä kuten nuorena lehdenjakajana, kun vatsani murahti kesken öisen kierroksen. Se oli pitkä puolitoista kilometriä polkea pyörällä kotiin, kun oli löysät paskat pitkin housuja.
Luin eräästä blogista, kuinka on vaikea kirjoittaa arkisen tylsyyden keskellä. Aiheet kun tuntuvat olevan kiven alla. Samalla tavalla asiat toimivat myös meillä kotona. Minut tuntevat tietävät, että netissä esiinnyn nimellä Lohkare tai Iso kivi. Yhtä hyvin he tietävät, että jos joku asia katoaa kotonani, niin se löytyy ahterini alta. Minun pitäisi kai siis oikeasti olla huolissani muodoistani, sillä hautaan kaiken kankkujeni pehmeään syleilyyn?
Tähän kohtaan tosin voin myöntää, että lapseltani sohvalle tippunut karkki maistui salaa syötynä oikein hyvältä, vaikka olin istunut sen päällä puoli vuorokautta.
Ei tilanne kuitenkaan näin huono ole. Tuttuni kuntosalilta sai puhallettua toivoa minuun harrastuksen suhteen. Kai hän olisi vääntänyt minut seitsemään solmuun, jos en olisi kuunnellut hänen saarnaansa? Huhut kun kertovat, että miehellä on kolmessa eri lajissa musta vyö, joten ei minulla olisi asiaan paljon sanomista ollutkaan. Leppoisa kaveri hän toisaalta on, mutta en uskalla olla tuostakaan eri mieltä.
Niin se uusi harrastus! Lähden ensi viikolla kokeilemaan krav magaa. En olisi tuota itselleni valinnut, mutta kun kung fu harrastukseni on tauolla harjoitustilojen puutteen vuoksi, niin jotain se on keksittävä. Toisaalta sama tuo on minulle, olenko kiinalainen vai israelilainen ninja. Olen umpi surkea kamppailija vähäisellä kokemuksella, joten kyseessä on vain hauskanpito.
Ainakin se muita naurattaa, kun tämän kokoinen mies yrittää tehdä kuperkeikkoja ja muita mahdottomia temppuja. Ihmisten hymyt ovat toisaalta loistavaa polttoainetta minulle, joten antaa mennä vain. Sama koskee tätä blogia, sillä jos en tietäisi tämän saavan ihmisiä hyvällä tuulelle, niin en kirjottaisi ollenkaan.
Jätetään tämä päiväkirjamerkintä nyt tähän. Ensi kerralla voisin tehdä taas jotain älytöntä tänne, lupaan ainakin yrittää.
Nähdään taas!