Mitähän ihmiset oikeasti näkevät somen kuvistasi?

”Minkälainen kuva minusta onkaan muodostunut internetin kautta ihmisille?” 

Tuo oli ajatus, joka rynni päähäni, kun katsoin vanhoja julkaisujani.

Ei sillä, että kauheasti välittäisin asiasta. Tämä on osa projektia, jossa yritän oppia oikeassa elämässä sulautumaan ihmisten joukkoon. Haluan joskus pystyä keskustelemaan niin, etten ole kokoajan jännitynyt ja kropassa muhinut ateria housuissa. Haluan oppia kestämään nolostumista.

 

Minä uskallan!

Kuvani ovatkin muuttuneet muutamassa vuodessa täysin erilaiseksi. Ennen oli tärkeää, että olin vakavan näköinen ja pystyin piilottamaan kaksoisleukani. Nyt julkaisen kuvan itsestäni pelkät kalsarit jalassa, jos uskon välittäväni sillä halutun sanoman, tai saavani ihmiset hymyilemään.

Pahoittelen tässä kohtaa hieman epäseksikkäitä perskarvojani, mutta en liikaa. Olen oppinut savolaisille tavoille, joten vastuu on kuulijalla. Tai no, tässä tapauksessa katsojalla.

 

Harhakuvia elämästä

Kuvien perusteella olen liikuntaa harrastava, musiikkia rakastava ja blogia pitävä reipas kaveri. Ja paskanmarjat..
Jos kuvaisin tylsempää arkeani, se sisältäisi kyllästymiseen asti kuvia sohvalta makaavasta ruhosta.

Siihen on kyllä syynsä, että liikun hitaasti, kuin tonttu lumihangessa. Jos olet lukenut blogiani ennen, niin tiedät minun olleen työstä uupunut ja kärsin vieläkin pakkomielteisestä tarkastelusta.

Pelkäänkin noiden oireiden tulevan vielä jonain päivänä takaisin, joten otan kaiken varman päälle ja hitaasti.

Tonttua käy vain nyt sääliksi. Ei raukalla ole mahdollisuutta kiiruhtaa, ennen kuin ilmastonmuutos iskee kunnolla Suomeen. Kuinka pieni hahmo voisi metrisessä hangessa liikkua kunnolla? Mitä työpaikalla on oikein mietitty, kun nysä on viskattu pakkaseen?
Joulupukki on pakottanut taas paska hommiin ja lihoo itse kotona. On se julma mies ja pienet senkus raatavat. Boikotoin joulua tästä lähtien, tontut on vapautettava huonon työnjohdon alaisuudesta!

Minusta ei tonttua saa tekemälläkään. Ehkä voisin kuitenkin hakea Korvatunturille töihin poluntekijäksi? Kyllä minun massalla mennää pikku hangen läpi, niin että pöllähtää.

Siinä ovat vain Suomen luonnonvaraiset pingviini raukat vaarassa jäädä jalkoihin, kun minä jyrään pitkin metsiä. No, sentään tonttujen työolot paranisivat, joten paskat lentokyvyttömistä linnuista!

Jos siis someni päivityksiä uskoisi, niin minun pitäisi olla jatkuvan liikunnan takia kunnossa ja urheilullinen. Totuus on, että olen pullea, kuin muumin syönyt Hemuli.

Ei lihavuus minua haittaa, vaikka olisihan se mukava saada näkyviä tuloksia liikunnasta. Pääasia on, että mieleni toimii urheilun takia paremmin.
Harrastuksissa pääsen leikkimään, kuin lapsi ala-asteen pihassa ja se tekee ihmeitä. En ole kylläkään vuosiin koulunpihalla käynyt, mutta pelkään leikkien loppuneen. Ainakaan iltaisin ei näe enää iloisten lasten laumoja

 

Ihania naisia somessa

Ihailin alkuun rohkeita naisia, jotka uskalsivat poseerata instagramissa ja laittoivat itsensä peliin somessa. Nyt minulle on iskenyt kyllästyminen noihin kuviin.

En tahdo nähdä enää yhtään etu-, sivu-, tai takatissiä. Tajusin näet, että noissa kuvista puuttui mielikuvitus, joten viihdearvo jäi aika pieneksi.
Toki joku saattaa arvostaa kauneutta noissa kuvissa. Todennäköisempi tulos on, että joku mies katselee noita taideteoksia itseään rapsutellen, lopulta tahmaten kännykkänsä näytön.

Minulla ei onneksi ole tuota vaaraa kuvieni kanssa, vaikka kuinka pyllistäisin somessa.

Vai onko sittenkin? Nyt alkoi ahdistamaan! Koittakaa ottaa sielä ihan rauhallisesti!

En minä tuomitse noita netissä heruttavia  naisia. Nauttisin itsekkin kauneudestani ja sen näyttämisestä, jos minulla olisi sitä. En ole vain nainen, joten Go girl.. Shake that ass. Vai miten se Lontooksi sanotaankaan?

 

Tämä on minun elämäni

Ehkä on parempi, että jatkan tiellä, jonka valitsin kuvieni suhteen. Ne ovat aina aitoja tilanteita ja ideoita arjesta.

Muuta en kai osaa julkaistakkaan. Tämä on minun brändini. Ei se kaunis ole, mutta se on minun.

Ps. Aquamanin veljen tiedot eivät ole minun, vaikka lähellä ovatkin. Olemme vain saman näköisiä.