Mitä jos elämästä ei kerrottavaa?

Mitä esitettävää on päivistä, jotka kulkevat samaa rataa? Olen lihava dieseljuna, joka ei turhia mutkia tee. Olen mömmeli, mikä se sitten onkaan. Jos tuon nimistä hahmoa ei vielä muumeista löydy, lupaudun seuraavaan elokuvaan.

Turhaa narinaa, tiedän. Aina jostain löytyy kaveri, joka valitsisi elämäni milloin vain. Ehkä arkeni on edes parempaa, mitä sumopainijoiden ahtereita pesevällä kaverilla?

Ei pitäisi väheksyä. Tuossa ammatissa joudut laittamaan itsesi oikeasti peliin, kun sukellat syvälle pimeään japanilaiseen kulttuuriin. Pistää varmasti miettimään uravalintoja, kun kankkujen välistä pilkistävät enää sätkivät jalat.

Toisaalta nämä siistijät ovat todellisia sankareita, joilta ei vaimon kunnioituksesta kannata udella

-Oliko paska päivä?

Jopa liikunnan harrastaminen on tylsää. Dopamiini pyörii kehossani yhtä matkaa pierun hajuisen proteiininjuoman kanssa, lopputuloksesta ei vain saa Instaan yhtään iloisen seksikästä peppu-selfietä. Liikunnan kiima loppui kotiin päästyä, on aika tuntea itsensä mielipuoliseksi ja väsyneeksi.

Älä pelkää. En aio ottaa yhtään kuvaa persauksestani salilla, en ainakaan vielä. Odotellaan vähän aikaan, että setämiesten karvaisista kankuista tulee muodikkaita. Uskon yhä, että myös meidän aika tulee


Toisaalta mistä nykyihminen ei tekisi itselleen hankalaa? Kaiken pitäisi olla kaunista ja kukkivaa, mutta niin, ettei se näy tai vaikuta mihinkää. Elämä tuntuu olevan, kuin vanhan ajan kotitaloustunti, jossa valmistetaan munuaisia. Ajatus on saada kaikki hyväntuulisiksi, vatsan täyttyessä herkullisesta tuotoksesta. Lopputulos vain sattuu olemaan kusen hajuinen ilmapiiri.

Edellinen kohta oli äitini koulumuistoista. Yhtä paljon hän rakastaa giniä, jonka oksennukseen sekoitettu maku maistuu yhä mielessä. Aikaa on kulunut tapahtuneesta viisikymmentä vuotta, mutta elämänoppi ei katoa harmaantuvasta päästä.
Hyvä näin, ihmisen mieli varoittaa itseään. Jos ei katajanmarjat maistu toista kertaa, olkoot asia näin. Jos olet kokenut esimerkiksi huonon suhteen, tuskin tuossakaan tilanteessa syöksyisit työntämään kieltäsi ex-rakkaan korvaan. Palkintona ei olisi pahaa mieltä ja korvavaikkua kummaisempaa.

Kerään nyt itseni. Sain pyynnön Facebookissa kuvata arkeani, en vain saanut mitään aikaan. Syksy on mädättänyt mielikuvitukseni maassa makaavien lehtien sekaan. Haluan ison hymyn heti takaisin kasvoilleni!
Oikeasti, Jos suupielet ovat kaikilla alempana, kuin papin moraali poikien kirkkokuoron harjoitusten jälkeen, alkaa tätä kirjoittajaa ahdistamaan. Olen tämän jo monesti ilmaissut, mutta laitan sen blogiin uudelleen. Haluatko olla kaunis? Hymyile. Olet tämän jälkeen enemmän, mitä moni muu.

Mutta arkeni..

Olkoot mitä on. Kirjoitan aiheesta joku toinen kerta.