Parin vuoden bloggaamisen jälkeen, uskallan sanoa muutaman sanan tästä harrastuksesta. Yritän järjestää ajatukseni pohtien kirjoittamista aloittajan kannalta. Jos haluat teknisiä neuvoja, olet väärässä paikassa. Tulen ilmaisemaan bloggaamisen onnen ja ongelmat, tunteen ja tekemisen tasolla.
1) Bloggaaminen koskettaa ihmisiä
Todennäköisesti ei. Suurin osa tuntemistani ihmisistä, on lopettanut bloginsa alle vuoden sisällä aloituksesta. Yhtenä suurimpana ongelmana, he ilmoittavat lukijoiden puuttumisen.
Kuka haluaa kirjoittaa vain itselleen? Varaudu silti yleisösi olevan äitisi ja kolme parasta ystävääsi.
2) Olet uniikki
Jälleen kerran, todennäköisesti ei. Mikäli kirjoitat itsestäsi, olet luultavasti massaan häviävä. Harvalla meistä on persoonaa tai taitoa ilmaista itseään niin, että se herättäisi kiinnostusta.
Oletko julkkis, omaatko erikoistaitoja, sairastaako lapsesi tai oletko elänyt erikoisen elämän? Jos joku kohdista kosketti sisimpääsi, olet lähempänä menestyvää blogia.
3) Mielenkiintoiset tekstit kuvineen
Mitä sitten? Nykyihminen ei halua käyttää aikaansa lukemiseen. Vielä aikoinaan blogeja saatettiin vilkuilla, jonka tuloksena tehtiin lukupäätös. Nyt voitolla on pikaisempi ratkaisu, jossa somekansa katsoaa ainoastaan videoita. Päätös tehdään näin ollen yhä nopeammin, mikäli liikkuva kuva ei miellytä.
Bloggaaminen on poissa muodista. Myönnettäkööt, että kirjoittajia löytyy yhä reilu määrä.
4) Kodit ja vauvat esille
Blogien maailmaa hallitsee naistenlehtien tunnelma. Lähes jokainen menestynyt blogi käsittelee näitä aiheita. Asian voit tarkistaa blogit.fi sivulta.
Onko tuo väärin? Ei missään nimessä. Tämä tarkoittaa vain seuraavaa asiaa. Jos olet mies, tekstiäsi ei luultavasti tule lukemaan kukaan. Jollet tietysti käsittele edellä mainittua aihetta.
Miehet eivät lue blogeja ja naiset eivät taas viihdy miesten blogeissa. Ymmärrät varmaan lukijoiden saamisen haasteen?
Naisilla ongelmana on massasta erottuminen, varsinkin jos aiheesi on perhe, ruoka tai matkustaminen.
5) Mielestäni suurin virhe
Olen löytänyt muutaman mielenkiintoisen blogin, mutta kaikkien lukeminen on jäänyt samasta syystä. Tekstiä ei jaotella juuri yhtään.
Tarkoitan seuraavaa: Tekstistä puuttuvat välit ja välimerkit.
En tarkoita, että ne pitäisi osata laittaa paikalleen äidinkielenopettajan tarkkuudella, mutta muutama hengähdystauko aivoille olisi hyväksi.
Samaa vihjaan väliotsikoiden osalta, jotka rikkovat rytmin mukavaksi. Jos et muuta keksi, laita edes sekaan kuva lemmikkilinnustasi.
Kukaan ei pysty lukemaa tekstiä, joka ei katkea koskaan. Se tuntuu samalta, kuin uiminen ilman hengittämistä.
6) Oikein kirjoittaminen
Tee parhaasi, mutta älä murehdi liikoja. Ei Kimi Räikkönenkään aloittanut suoraan formulan ratista. Opit kyllä, kunhan kirjoitat paljon.
Paras keino virheiden välttämiseen, sekä tarinan laadun parantamiseen on helppo. Älä koskaan julkaise samana päivänä, kun olet saanut tekstisi valmiiksi.
Kirjoittaminen muuttaa aivosi homeiseksi mönjäksi, jolla et enää erota todellisuutta. Lue tekstisi seuraavana päivänä uudelleen.
Mikäli teit virheitä, ei haittaa. Tämä on vain harrastus, josta et tule todennäköisesti saamaan rahaa. Myönnä pois, se on käynyt mielessäsi.
7) Tue luomustasi somessa
Insta, Facebook tai vaikka TikTok. Ei väliä, valitse vaikka kaikki. Iloista keskustelua ja reagointia on turha odottaa blogin puolella. Et koskaan saa tietää, mitä ajatuksia tekstisi on herättänyt.
Sisällön suhteen en käy neuvomaan, olen tuossa suhteessa toivoton. Tuo osa somea on kohdallani vain leikkikenttä, jossa potkin palloani pelin ulkopuolella.
8) Viimeinen pohdittava neuvo
Itseäni on viime aikoina neuvottu seuraavasti. Valitse blogille aihe ja pysy siinä.
-Eiks se mene niin, että jos yrittää tehdä kaikkea kaikille, niin lopulta ei tee yhtään mitään kenellekkään? 🙂
-Se on aika hemmetin tarkkaa puuhaa tehdä sisältöä kohderyhmälle.
Tuossa viisaita sanoja lahjakkaalta muusikolta. Myönnän hänen olevan oikeassa, vaikka oma lähestymistapani kirjoittamiseen, on hyvin erilainen.
9) Älä masennu ajatuksistani
Tärkein neuvoni on, pidä hauskaa! Kirjoittamisen ilo näkyy tekstistäsi, vaikka et itse sitä aistisi.
Mikäli aihe kiinnostaa, lue täältä lisää:
https://viaperasperaadastra.com/category/bloggaaminen/bloggaaminen-suomi/
Totta se on, bloggaaminen on yksinäistä puuhaa, ja lukijoiden saaminen on kiven takana. Silti, en suostu tekemään sitä niin kuin muut neuvovat. Oma polkuni on kullan kallis. Toki, teknisiä seikkoja ei voi välttää eikä kielioppia kukaan vielä mitätöinyt. Harmi 😉.
Ainoa mitä voin luvata, että pidän hauskaa blogini kirjoittaessa.
PS. Ja kiitos maininnasta!
Hyvää pohdintaa ja fiksuja huomioita! Itse tajuan oikeastaan vasta nyt, miksi olen ”väsähtänyt” joihinkin hyviinkin blogeihin: Sinä sen sanoit- liian pitkät tekstiputket ilman minkäänlaista jaottelua! Olen nainen, mutta osittain epätyypillinen: en jaksa vauvoja, en ruokaohjeita, terveyttä, jumppaa jne. Paitsi, jos näkökulma on jotenkin äkkiväärä 😀
Suren blogien vähenemistä. Minulle nämä tiktokit ja muut ovat pikaruokaa, josta tulee vain paha olo (instagrammin kestän ja se onkin ainoa, jossa enää olen). Blogi on aina enemmän. Se on ”oikea ateria”, kolumni, pakina, tarina, se on kirjallisuutta. Ehkä olen vähän hidas, mutta tykkään lukea kaikessa rauhassa. Luenhan kirjojakin ja ihan vanhanajan versioina. Toki blogin kirjoittaminen on työläämpää kuin joku pikapostaus (luulisin, ei ole omaa kokemusta), mutta onhan se lukijalle antoisampaa.
Eli keep on rocking! Sinulla on oma ”ääni”, oma meininki ja toivottavasti yhä kasvava vakilukijoiden porukka!
Samalla tavalla olen itse hieman epätyypillinen. En pystyisi kirjoittamaan autoista tai työkaluista, tai mikä nyt sattuu olemaan kenenkin mielestä perinteinen miesten aihe. Toisaalta se on myös omaa huonouttani, ei pelkästään mielenkiinnon puutetta.
Blogit kuolevat, mutta en surisi kaupallisten kirjoitusten häviämistä. Rahan teko on ok, mutta jos mainos on pelkkä tekstin sisältö aina ja ikuisesti, ei blogi anna kohdallani mitään.
En kiellä, ettenkö myös itse kirjoittaisi palkan takia, tai hymyilisi Instan puolella. Rajan vetäminen on varmasti vaikeaa.
Mitä taas tulee kirjojen lukemiseen, olen huomannut monen blogini lukijan harrastavan sitä. Myönnettäkööt, että otanta on pieni, mutta ehkä tekstin ymmärtäminen ja siitä nauttiminen vaatii harjoitusta. Videon pystyy käsittämään helpommin, eikä sisältö pursua samoja määriä ajateltavaa.
Vakiolukijoiden määrä on minulla pienentynyt. Satunnaisten kävijöiden kohdalla tiputus on ollut sitäkin jyrkempi. Kun olin vielä Lilyssä, parhaimmat ajat tarjosivat jopa kymmenen kertaa enemmän vierailijoita. Tuo johtunee Lilyn paremmasta mainosajasta, jossa teksti sai olla pääsivulla esillä pitkiä aikoja.
Mutta painotan, että tuo oli vain se paras aika, sillä myös siellä lukijamäärät tippuivat pieneksi. Tuossa onkin syy, miksi en kirjoita enää samalla tahdilla. Käytin ennen 6-10 tuntia tekstin tekoon, vähintään kolme kertaa viikossa. Tuo tahti alkoi väsyttämään ja turhauttamaan, kun vaivalle ei tullut vastinetta. Enkä tarkoita nyt rahaa, vaan pientä elämää kirjoitusten ympärillä, jota kävijöiden määrä tuo tullessaan.
Nyt suunta on taas hiljaisuuden jälkeen ylöspäin. Google alkaa vihdoin toimimaan, ihmisten löytäessä blogini hieman paremmin. Tämän kortin katson vielä mielelläni, jonka jälkeen pohdin taas kirjoittamisen järkevyyttä. Mielellään tätä jatkaisi, sillä tekstien teko on pirun mukavaa.
No se on totta, ettei pelkästään mainosblogien katoaminen sureta, päinvastoin! Sinänsä ristiriitaista, koska lukijana toivoisi kirjoittajan saavan kunnon palkan. Saahan kirjailija ja toimittajakin palkkaa kirjoittamisesta!
Sinun blogisi vahvuutena näen- sen oman otteen lisäksi- monipuolisuuden ja tietyn arvaamattomuuden! On hauskaa, kun ei voi koskaan tietää, mitä tulee seuraavaksi. Ja sama käsittelytavan suhteen: syvällisen ja rankan tekstin jälkeen seuraava voikin olla täysin villi ja hulvaton. Moni bloggaaja taitaa pelätä ”arvaamattomuutta” ja yrittää pitää tiettyä linjaa, jotteivät lukijat pelästyisi. Tietysti arvaamattomuuskin on linja. 🙂
Onnea blogin jatkolle ja parasta alkanutta vuotta!
Monesti olen pohtinut tuon arvaamattomuuden järkevyyttä. Asia on vain niin, että harvoin itsekkään tiedän mitä teksti tulee olemaan. Yllätyn välillä myös itse lopputuloksesta 🙂
Niitä hulvattomia tekisin mielelläni enemmän. Itselleni ne ovat vain niitä vaikeimpia kirjoittaa, mutta toisaalta rakkaimpia valmiina.
Hyvää uutta vuotta myös sinne. Tehdään tästä loistava vuosi!