Minut irtisanottiin

Hyvää mieltä ja positiivisuutta. Ne pyörivät aivojeni mielihyväkeskuksessa, sillä nyt oli juhlapäivä. Saisin vihdoin lopputilin.

Ei tuo niin dramaattista ole, en ole kyennyt töihin pariin vuoteen masennuksen, uupumuksen ja pakkomielteisen tarkastelun takia. Onneksi en kärsi enää kahdesta ensimmäisestä ja kolmannen kanssakin pystyn elämään.
En ole töihin myöskään kaivannut. Sain osani lehmän suoliin ja kuolleisiin kaloihin liukastelusta. Lisäksi palkaksi reilusta kymmenestä vuodesta päähäni jäi asumaan pelottava työkummitus, joka heiluttaa toisessa kädessä pientä palkkalaskelmaa ja toisessa kourassa muistoja sen eteen hikoilusta.

 

 

Mutta mitä muistan työelämästä ja noista vuosista?

Jatkuvat ylityöt

Tehneeni töitä, vaikka en ollut kyennyt syömään kolmeen päivään.

Painaneeni pahimillaan enää 67 kiloa.

Vainoharhat, jotka ocd toi tullessaan.

Letkun, joka vaati kietoutua kurkkuni ympärille, koska olin aivan loppu.

Vahvojen pesuaineiden rikkomat käteni

Koko ajan tippuvan palkan. Kta. 20 euroa –)11 euroa.

Ainaisen yksin työskentelyn. En olisi toisaalta muita sietänytkään, olin täydellisyyttä vaativa friikki. Kiitos ocd.

Liialliset laatuvaatimukset, joihin kyllä pystyin. Kiitos ocd.

Ilman ikkunoita olevat työtilat.

Tuhat johtajaa, liian vähän työntekijöitä.

Muistin pätkimisen, jonka uupumus aiheutti.

Olleeni robotti, joka pysyi juuri ja juuri liikkeessä. En kyennyt enää ajattelemaan, vaan kävelin samaa rataa joka päivä. Robottimaisuudella sain työni tehtyä.

Työajat, jossa ei talvisin nähnyt aurinkoa moneen kuukauteen.

Epämukavat työasut.

Oksentaneeni lattiakaivoon, koska en jaksanut työskennellä enää. Muistan myös itkeneeni vessan nurkassa samasta syystä.

Pahan automaattikahvin. (Johtajien puolelta sai öisin parempaa, jos kävi salaa juomassa.)

Kaikki turhat ohjelaput, joita johtajat tekivät työllistäkseen itsensä.

Sen, että työ oli tärkeämpää kuin mikään muu.

Jatkuvat sydämentykytykset, joiden takia makasin työpaikan lattialta

Makkaramassan pahan tuoksun, joka puskee vieläkin lämpimästä makkarasta lävitse.

Vapaa-ajan puuttumisen.

Erittäin vakavan masennuksen.

Psykiatrilla käynnit.

Lasten kasvamisen isoksi, ilman että oikeastaan tajusin sitä.

Olen iloinen, että sain lopputilin. Samalla olen surullinen, että olin työelämässä ahkera, tunnollinen, kiltti ja välitin työstäni. Paskan saa pyytämättäkin, kuten sanonta sanoo.

Kirjoitin tämän tekstin linja-autossa matkalla kotiin. Enempää en aio tähän panostaa, joten olkoot täynnä virheitä ja outoja lauseita. Käytin tuohon työhön yli kymmenen vuotta ja en suostu käyttämään siihen sekuntiakaan lisää.

Joten..Kiitos ja näkemiin. Ei muuta kuin kohti seuraavia elämyksiä ja mahdollisia pettymyksiä.

Ps. En ole oikeastaan katkera (No ehkä vähän)