Miksi syön aina liikaa karkkia!

Irtokarkkia naamaan ja sitten on hyvä mieli. Paitsi ettei ole.

Vatsani näet tuntuu taas siltä, että se velloo nallekarkkien tapellessa elintilastaan. Jotain pahaa kai halusin itselleni, kun muutin kehoni makeisten sotatantereeksi?
Ei kidutus tietenkään tähän pääty. Jälkimmäinen paha olo tapahtuu sitten myöhemmin, kun samaiset nallet maatuvat taistelunsa jäljiltä, muuttuen mahaani piirittäväksi läskiksi.

 

YÖK! Pahaa!

Jokaisen makeispussin sisältö tuntuu maistuvan teolliselle mönjälle. Ihmettelen näin ollen viestejä, joita aivoni lähettävät minulle. Kuinka voinkaan aina unohtaa, etteivät ne namit ole hyviä?
Miksi edes syön noita tekeleitä, joita karkiksi kutsutaan? Koskaan siitä ei hyvää oloa tai mieltä saa. Lähinnä olotila on aina itseään sättivä, aivan kuin olisin sokeria suoneen piikittävä narkkari.

Tiedän etten ole ainoa. Ruuhka oli Prisman karkkiosastolla sen verran kova alennuksien aikaan. Pieni poikani kehottikin minua rynnimään aikuisia päin, jotta hän voisi rauhassa hakea lauantain naminsa irtokarkkiosastolta.
Näin myös toimin, vaikka jälkeenpäin se hieman hävetti. Siellä minä olin suojaamassa lastani, kun kuolaa suupielestään valuttavat aikuiset taistelivat irtokarkeista. Kukaan ei ollut kai koskaan nähnyt tarjousnameja, joten himo oli niihin kova?

Vielä enemmän aloin katumaan tekoani, kun poikani ilmoitti hakeneensa pussillisen sipsejä rähinäni aikana. Ei kuulema tehnyt karkkia mieli. No, minä sain sentään itselleni puoli kiloa nameja.

Toivottavasti ketään ei sattunut karkkisodan aikana. Ainakaan sitä mukavaa pikku tyttöä, jonka vedin leteistä pois karkkilaareilta.

 

Kyllähän minä yritin

Nyt näin puoliväliin pussissa päästyäni, mieleni tekisi laittaa sormet kurkkuun ja tehdä pikainen palautus vatsani täytteelle. Miksi tein tämän jälleen itselleni? Viikon sitä yritti olla urheileva nuori, mutta näin tässä taas kävi.

Jostain syystä treenini päättyy aina siihen, että huomaan herkuttelevani. Tarvitsisin kai itsestäni seinälle kuvan, jossa makaan sängyssä angry birds-lakanoissa, vetäen puolialastomana karkkia naamaan? Jos sillä ei olisi vaikutusta, niin pakko se olisi vain myöntää olevansa toivoton läski.

Ja kyllä, minulla on oikeasti vihaisia lintuja persaukseni alla ja päälläni on liian pieni t-paita. Oli pesukone kai taas kutistanut vaatteita? Joku kyllä vihjasi, että se olen minä, joka kasvan huonolla tavalla.

Mutta eihän tämän ikäisen tarvitse kunnossa edes olla! Voi sitä vähän aina pyöristyä ja roikuttaa vatsaansa kylkiasennossa. Jos masennus iskee, niin aina voi kääntyä selälleen ja näyttää laihemmalta.

Myönnän, että jos vetoaisin ikääni, olisin luovuttaja. Olen lihava ja sillä hyvä. Turha sitä on käydä kaunistelemaan.
Ei minua saisi laihduttamaan, kuin naisen käsky, mikä on toisaalta maailman suurimpia voimia. Mitä kaikkea outoa ihastunut mies onkaan tehnyt maailman historian aikana?

En minä ihastunut ole, mutta jos olisin, niin noin siinä kävisi. Oikeastaan en edes muista, mitä se on?

 

Ja sinähän juokset!

Suklaa ei ole karkkia, siitä pidän kiinni. Viholliseni ovat löllöt hedelmäiset namit, en siis ole tässäkään miehekäs. Kyllä kunnon äijä lihottaisi itsensä viskin makuisilla salmiakeilla, jotka ovat uitettu pekonin rasvassa.
En saisi vähätellä itseäni, kyllä sisältäni mies löytyy. Kysy vaikka naapurin Eskolta, jonka söin vahingossa joulukarkkien kera viime jouluna.

Ehkä noissa pehmeissä karkeissa olisi avain painonpudotukselle? Siinä säästäisi myös kuntosali maksuissa, kun joku heiluttaisi makeisia naamani edessä, samalla kun minä poika hölkkäisin löllyen perässä. Sami Hedberg taisi kyllä jo Pullukka Runin keksiä, mutta en usko siihen liittyneen karkinsyöntiä?

Mutta nythän sen keksin. Ensi kesänä siis Kuopiossa räjähtää! Järjestän sarjan juoksutapahtumia, joissa jokainen voi voittaa itsensä.

Köyhät juoskoot toimeentulotukien perässä, joita ei makseta, mikäli et saa päätöstä kiinni.

Työttömät juoskoot työpaikan perässä, tai vaihtoehtoisesti paetkoon sitä.

Autoilijat juoskoot muuten vain, sillä ei kenelläkään ole varaa kohta bensaa ostaa.

Mielenterveyspotilaat juoskoot tavalliseen tapaan vapaana ilman hoitoa. Voittajalle sairaalapaikka ja punainen pilleri.

Teinit juoskoot virtalähteiden perässä. Palkintona päällä olevan kännykän käyttöä, tunti jokaista viittä kilometriä kohden.

Minä en juokse, sanokaa mitä sanotte!

Ja kesän kruunaa tietenkin syrjäkylien lemmenjuoksu, jossa viaton sinkkunainen asetetaan kyläkaupan eteen jänikseksi. Saadaan maaseudun miehiin liikettä, kun huhu ensimmäisestä naisesta kylässä aikoihin, alkaa kiertämään talosta taloon.

 

Vielä kerran

Oli miten oli… Taidan ottaa yhden karkin pussista ja lopettaa kirjoittamisen. Paha olo helpotti jo suolaisen aterian jälkeen, joten nyt mahaani menee mainiosti muutama nami.

Niin se vain toimii. Ensin syödään suolaista, sitten karkkia, sitten suolaista, sitten karkkia, sitten suolaista…