Menovinkki miehen perheonneen

Menovinkki paljasti tekemisen puutteen Suomessa. Opas tarjosi tosissaan nuorisolle, merelle tuijottamisen ja taidemuseossa vierailun kaltaista hupia.
Voin hyvin kuvitella hajoavien teinien mielen luhistumisen, kun ohjelmaksi tarjotaan tylsyyttä. Vai onko Etelä-Suomen nuoriso todella niin erilaista, Savon vastaavaan verrattuna, että se jonottaa koulujen jälkeen kilvan Kiasmaan?


Turha tällaisen vanhuksen on yrittää nuorisoa ymmärtää, tylsyys on jumalan lahja miehelle. Nuoret taas tekevät mitä tahansa pysyäkseen hereillä 24/7.

Nuoruuden kaipuussa yritin tätä myös itse, mutta on myönnettävä aikuisuuden pikku hiljaa iskeneen. Ehkä teini-ikäni on reilun neljänkymmenen vuoden iässä ohitse?
Kiskoin tästä huolimatta nuoruutta tavoitellen energiajuomaa, josta vielä vähän aikaa sitten pyydettiin reilua viittätoista euroa. Kehua voin vain alennettua hintaa, kun sulatetun hattaran makuinen kokemus, saisi heikommalla diabeteksen puhkeamaan tuoksullaan. Joisin mieluummin jopa aikani nuorisojuomaa, kiljua.

Esitän protestini tuollaiselle nuorison käytökselle, rahan tuhlausta, joka tulisi lopettaa. Jos isä maksaa kyykkyviinistään kympin ja äiti urheilujuomajauheestaan kolme, on se täysin eri asia.

Onhan?


Tylsyys on ilomme

Olkoot näkökantasi uskonnon asioihin mikä tahansa, tylsyys on ja pysyy elämää eteenpäin vievänä voimana. Ei ihminen kärsinyt menneisyydessä masennuksesta, tylsyys piti mielen terävänä.

Nykypäivän mies onkin hukassa mielenterveytensä kanssa, uroksen harmaat aivosolut kaipaavat latausta. Nyt kadut täyttyvät uroksista, jotka hätääntyen etsivät hetken hiljaisuutta arjen metelistä. Miksi muuten luulet miesystäväsi istuvan tunteja vesassa tai tuijottavan iltaisin yksin autotalissa työkalujaan? Ne muutamat ajatukset vaativat pysähtymistä, kulkeakseen jälleen uudelleen.


Joten hyvä nainen..

Ei rakastamasi karvainen apina ole sivistymätön kuolaava moukka, hän on vain latausta vailla. Mies on kuin tehtaan valmistama lihapiirakka, joka mikroon sulkemisen jälkeen maistuu paremmalle.
Sulje siis rakkaasi yksin hetkeksi huoneen hiljaisuuteen ja anna myöhemmin lämpöä. Lupaan tämän kaiken nuorentavan häntä, kuten Botox tiukassa leopardikuvioisessa hameessa olevaa lähibaarin puumaa.

Hieman ruttuun lopputulos tulee jäämään, mutta pitää elettyjen vuosien hieman näkyä. (Näin vanheneva kansa kusettaa itseään. Emme me enää kauniita ole, emmekä sellaiseksi tule).


Yritä siis ymmärtää jääkiekkopeleissä vapaa-aikaansa kuluttavaa miestäsi. Lunasta lipulla paikkasi ja ole ajattelematta mitään, on varsin pätevä keino paeta kaikkea. Ole kuin kissa, joka omassa neliössään tuntee turvaa ja hyvää mieltä.
Jos et tiedä mistä puhun, anna seuraavalle vastaan tulevalle kissalle pahvilaatikko tai tee edes narusta ympyrä lattialle. Voin luvata tuon otuksen olevan pian turvapaikkansa keskellä onnellisena, kuten mies on jäähallin liian pienellä istuimella.

Ajatusta jatkaen, miksi muuten olet aina kuvitellut tarpeen aidata ravintolan terassit. Aivan, mies tarvitsee turvallisen neliönsä, aivan kuten autotallinsa seinien turvan, tai viimeisenä pakopaikkana wc-pöntön istuimen istuinosan luoman ympyrän.

Ehkä nyt myös ymmärrät monen rakkauden autoilua kohtaan? Kukaan ei oikeasti kaivannutkaan mahtavia moottorin murahduksia tai bensiinin käryä. Kun kuulet jonkun seuraavan kerran kehuvan autonsa ominaisuuksia, puhe on vain metallisen rungon lisäosista, joilla ei lopulta ole mitään tekemistä oikean halun kanssa. Mies kaipaa vain ympärilleen metallista kehikkoa, joka luo liikenteessä näkymättömyysviitan.

(On kuitenkin todennäköistä, että sinut nähdään kaivamassa nenääsi liikennevaloissa, samalla kun kurkkusuorana voimaannut salaa Kaija Koon tahdissa).


Pelastaako edes rakkaus mielemme?

Tylsä maa Suomi on tästä huolimatta! Kauniisti sanottuna yksi suuri Kouvola, jonka keskustoja koristavat vinot Osuuspankin-rakennukset, jotka eivät osaa päättää, kaatuako tuhansien parturiliikkeiden vai niiden määrässä kilpailevien kebabin tuoksuisten ruokapaikkojen päälle?

Jos siis hiljaisena päivänä haluat betonisen harmauden keskeltä löytää jotain värikkään kaunista, tarjotaan paikallisessa lehdessä aktiviteettinä korkeintaan hautausmaakävelyä. Kaupungin järjestämä harmaapäiden huvihetki, jossa näppärästi voit katsella itsellesi historianluennon kyljessä viimeistä lepopaikkaa.
Ei kai sitä sovi mihin vain jalkojaan oikaista? Jos suomalainen ei pidä naapuristaan elävänä, miksi kuolema muuttaisi jääräpäisen mielen?

Enkä edes keksinyt tekstin aktiviteettejä itse!


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *