Minulle määrättiin lisää aktiviteettejä ammattilaisen puolelta.. Pitäisi edes taluttaa koiraa useammin, luvassa on siis huimaa menoa ja meininkiä.
Tämä käsky sai ajattelemaan, ettei tämä parantuminen masennuksesta mennytkään niin kuin naistenlehtien kannessa, jotka huutavat myyvissä otsikoissaan:
OLIN MASENTUNUT, JOUDUIN KAHDEN VIIKON SAIRASLOMALLE!
No minä olen kerännyt nyt työuupumuksen jäljiltä voimia kaksi vuotta ja tunnen itseni taas ihmiseksi. Nähtävästi se ei kuitenkaan ole paljon tunteena, sillä tajusin puhuessani työhön paluusta ammattilaiselle, että kusessa edelleen ollaan.
Sain siis akkojen taudin, jonka masennuksen luulin olevan. Miksi siis en päässyt siitä eroon, kuten kansikuvan julkkis? Ehkä tämä on syy, joka saa vereni kiehumaan, kun näen näitä otsikoita?
Haluan olla taas pirteä ja energinen. Haluan olla ihminen edes jollain mittakaavalla. Ei kai tuo ole liikaa pyydetty?
En ole kunnossa, mutta en ilkeä kutsua itseäni enää masentuneeksi. Kävin kunnolla pohjalla ja se oli jotain muuta, kuin nykyinen olotilani. Ei minusta kai enää ikinä tule täysillä voimilla ajattelevaa ihmistä, mutta en ilkeä asiasta valittaakaan. Olen saanut ajatuksia päähäni ja se on jo paljon verrattuna tilanteeseen missä olin.
Joten masentunut jos luet tätä, niin toivoa on, vaikka nyt ei siltä tunnukaan. Toisaalta, jos tunnet vielä jotain, niin sinulla on toivoa enemmän kuin uskotkaan.
Myönnän etten ole lukenut yhtäkään juttua naistenlehdestä, joka koskee masennusta. Saan silti joka kerta näppylöitä ja ihottumaa, kun näen näitä otsikoita. Tietämättömyys lisää varmasti vihaa, mutta toivon todella että olen väärässä juttujen tasosta.
Kutsuisin tuota otsikointia sairastelupornoksi. Toisaalta ymmärrän, että ihmiset haluavat tirkistellä toistensa elämiä. Jostain se on myös pikku julkkiksen saatava tuloja, joten masennus on oikein hyvä tauti sairastaa lehtien sivuilla. Ehkä olen siis vain loukkaantunut, kun omivat minun tautini?
Koen otsikot vähättelynä. Oikean masennuksen aikana elämä on yhtä hauskaa, kuin viinistä nauttiminen silloin kun korkki on kiinni. Näet kyllä elämän ilot, mutta et pääse käsiksi niihin. Mieli siinä vain kuivaa ja alkaa vituttamaan.
Paitsi jos sinua ottaa päähän, niin onneksi olkoon, koit taas juuri tunteen. Se on paljon jo masentuneelle.
Työntäkään siis kahden viikon sairaslomanne tummaan ulostusaukkoon ja puhukaa jostain muusta. Plus-pisteet toki saatte siitä, että olette huolissanne olostanne.
Tiedän olevani epäreilu, kun tuomitsen lehdet edes avaamatta niitä. Kai tuo on vain ihmisen normaaleja ongelmia, että kaikki mistä ei tiedä pelottaa ja ottaa päähän? Vihaaminen kun nyt vaan niin paljon helpompaa.
Ehkä uhmaan itseäni ja luen muutaman jutun lehdistä, jotka käsittelevät ihmisten kohtaloita. Esimerkiksi “kivun kahdet kasvot”-blogi on saanut minut ajattelemaan, että asioista voi puhua myös järkevästi. Kyseiset kirjoitukset sisältävät paljon pahemman tarinan mitä itse koin, joten käykäähän katsomassa tarinaa kipukroonikon elämästä.