Luonnotonta kissan rääkkäystä!

Rämpyttelin bassokitaraani illalla. En minä sitä soittaa osaa, mutta kun tuli uudet kielet ostettua, niin antaa mennä nyt vaan. Myönnän, että join samalla lasin viiniä ihan tunnelman vuoksi. Kyllä epävireinen rock kuulostaa paremmalta hieman nauttineena.

En minä päätäni sekaisin silti halunnut. Tiedän kyllä, että siihen olisi maailmassa vahvempiakin aineita, joiden alaisena viettää vapaa-aikaa, mutta kuten minulle on kerrottu monesti:

Huumeesi saattaa olla jonkun perseestä. Tuo saa minut viimeistään välttelemään kovempia aineita.


En ole käynyt koskaan oluttehtaassa tai viinitarhassa, en siis tiedä missä juomani neste on ollut? No ei muutama juotu torakka pahaa tee? Sehän menee jo urheilujuoman puolelle, kun samalla tulee kerätty päivän annos proteiinia.

Sitä yrittivät antaa meille myös sirkkojen muodossa, kun vähän aikaa sitten oli kaupat täynnä erilaisia ötökkätuotteita. Ei niissä suurimmassa osassa mitään vikaa ollut. Jäi vain aina sellainen olo syödessä, että suupielessä roikkuu vielä muutama jalka.
Kai se on vain aikuisen nirsoilua? Pienenä sitä maistui vaikka hiekkalaatikon hiekka ilman sen suurempaa kitinää. Pysyi lapset kunnossa ja ilman allergioita, kun lapiosta upposi kurkusta alas lapiollinen naapurin kissan kostuttamaa hiekkaa.


Kuulit oikein, lemmikkikissat olivat ennen vapaana ulkona! Ei tarvittu kattipsykologia välittömästi paikalle, jos eläin sai hieman vapautta toisinaan. Kaikki oli ihan hyvin ilman panikointia.

Kyllä nuo aika hyvällä prosentilla palautuivat päivän retkiltään kotia. Nyt jos joku näkee vapaana olevan kissan, on se viety eläinsuojaan alle kymmenessä minuutissa. Sitten porukalla itketään somessa, kuinka joku voi olla niin vastuuton, että laski lemmikkinsä pihalle?

Vaadin suorastaan, että soittakaa psykiatri paikalle hoitamaan traumoja, niin löytäjältä kuin eläimeltä! Nyt on kaikki pilalla!


Ymmärrän että ihminen vieraantuu luonnosta. Mummollani oli kaupungissa sikoja ja kanoja. Seuraavalla sukupolvellakin oli vielä kissoja ja koiria vapaana. Minun aikana enää kissat olivat ulkona ja maaseutukin tapettiin Suomesta pois. En siis ihmettele, jos nykyihmiselle iskee paniikki, jos hän näkee katin pihassaan.
No onneksi nykyään ei tarvitse kasvattaa omaa karjaa, kun saa lihaa kaupasta. Ei tarvitse julmasti käydä tappamaan omia elukoita tai metsästämään. Nyky lihaa kun ei ole tapettu, sillä se tuodaan suoraan tehtaasta autolla kauppaan. Onneksi olemme päässeet turhasta veren vuodatuksesta eroon.


En minä pelkkää lihaa syö. Koitan aina siihen sivuun hivuttaa kaveriksi kasviksia. Niitä sitten hymyillen työnnän naamaani, kun vaimo vaatii. Hyviä niistä toki osa on, kunhan ne upottaa pekoniin ja sulatejuustoon. Kyllä jokainen ateria paranee noilla kahdella aineksella.

Salaatissa on vain se vika, että se maistuu aivan nurmikolta ja vihreältä. Ja kyllä! Tiedän mille pihamaan nurmi maistuu, sillä sitä tuli kakarana syötyä. Ei meidän aikaan mitään herkkuja saatu, kuin ehkä lauantaisin. Pihalle meidät ajettiin käpyjä pureskelemaan ja heiniä syömään. Tai no oli se kai kiellettyä toimintaa, mutta jos ei muutakaan tekemistä ollut, niin miksipä ei?


Ei minulla oikeastaan taas mitään asiaa ollut. Ehkä tänäänkin soitan bassolla ja murehdin kissojen henkistä tilaa. Saatan vielä tehdä asiasta kappaleen, jos inspiraatio iskee. Blogin ehkä kirjoitan aiheesta kanssa, jos se jää vaivaamaan sieluani. Aiheena tulee olemaan:

Kissa parat ulkomaailmassa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *