Mitä hyötyä lapsista on? Parasta on lapsivapaa. Onnellisuuden huipentuma, joka nostaa mielen pintaa muistoja. Harhoja menneisyydestä, jolloin olit sinä. Ajatteleva ja tunteva olento, päässään päätöksiä pyörittävä hahmo. Yksilö on sana, jota haen.
Vuosien hiljaisuus, kera arjen pyörittämisen. Yhtäkkinen muutos tuntui ajatuksena hyvältä, kunnes huomasit istuvasi pariskuntana terassilla.
Kaiken vapauden ja auringonpaisteen keskellä, et keksi mitään sanottavaa. Kuinka vaikeaa on puhua rakkaalle elämästä, jossa jokainen tapahtuma on ollut yhteinen. Keskustella syvällisiä mielensopukoista, kun aivonystyrät ovat täynnä töissä turrutettua viikkojen vilinää. Sanoa edes jotain!
Ei ongelma koske vain lapsia. Yhtä hyvin kyseessä voisi olla sohvaan maatuva eläkeläispariskunta. Oikeastaan kuka vain, joka ei ole pystynyt rikkomaan arkeaan.
Vuodet tulevat ja menevät, pian jäljellä on harha virkeästä mielestä. Sorrut juopon ajatteluun, elämän kohokohtien muistelemiseen, joita pidät yhä totena. Totuus ja mielikuva itsestä, nämä eivät aina kohtaa.
Helpoiten tämä on todettavissa lähibaarissa. Paikassa, josta löydät aina kaverin, joka lähes pelasi jääkiekkoa ylimmällä tasolla.
Ehkä hän myös kertoo tarinan omakotitalostaan, joka on yhä todellisuutta. Kertomuksen, jonka pieneen unohdukseen kuului avioeron viemä omaisuus tai sen ryyppääminen.
Ongelmaan ei tarvita ongelmaa. Voit elää hyvää elämää ihmisten parissa, jääden kaiken ulkopuolelle. Uusioperheen uusimpana, saatat olla valmiiksi yhteen hitsaantuneessa yksikössä. Ehkä ihmiskontaktisi ovat muka kiireisiä omissa menoissaan? Elämän tilanteiden esimerkkejä riittäisi.
Keskusteletko ihmisten kanssa, mutta vain netissä? Söikö vuodet huomion läheiseltä? Imikö lapsi sen tuttipullossaan?
Lapsivapaa, matka omaan sieluusi. Silmät auki räväyttävä psykedeelinen huume, jossa tanssit värien keskellä.
Pieni matka, joka saa vanhemmat naiset pukeutumaan nuorekkaasti. Nostalgiaan kuljettavien kappaleiden ilta, joita seuraa Kaija Koon voimabiisit. Korkkarit kattoon, kunnes seuraavana päivänä olet jälleen tylsä Tuija.
Mutta ei elämän pitänyt näin mennä. On toki mukavaa neuloa villasukkaa pitäen sitä harrastuksena, mutta myönnä pois, et haaveillut nuorena tämän kaltaisesta jännityksestä.
Niin vain kävi, että ikääntyminen teki sinusta mummosi kaltaisen mumisijan. Kohta katkeraksi muuttuvan lähikaupan terroristin, joka narisee kassaneidin kauhuna.
Ei miehen kohtalo ole parempi. Korjaat autotallissasi vanhaa Peugeotin romuasi, kuvitellen harhaisena autosi olevan mielenkiintoinen. Mitä vain, ettei tarvitse viettää aikaa rakkaiden parissa.
Bensan katkuista ikääntymisen anarkiaa. Aika, jolloin rikkaimmat pukeutuvat nahkaiseen asuun, jossa kertaavat teini-iän mopoilun huumaa.
Moottoripyörä on moottoripyörä, niin kai. Totuus on, ettei kyytiisi mahdu enää kaunista neitoa, ei edes naapurin paisunutta Katariinaa. Olet keski-ikäinen mulkku, jonka paisunut ego kilpailee vatsanseutusi sarjassa.
Arkeen on helppo yrittää hukkua, onneksi vatsamakkarat pitävät pinnalla.
Hiljainen on veden alle painuvan tuska, yksinäisen hahmon, joka seuraa omaa elämäänsä sivusta. Miehen tai naisen, joka viihdyttää itseään tuijottamalla katuja keittiön ikkunasta. Ihmisen, joka kaipaa kaltaistaan. Arjen vetäytyneet sankarit.
Mutta ne lapset, parasta elämässä.