Lapsesi on ruma!

Sitä jaksan aina ihmetellä, kuinka toisten lapset ovat rumia ja ärsyttäviä? Omilta kakaroilta kyllä sieti kaikki huonot jutut ja rään syömiset, mutta tuopa eteeni kuusi-vuotias naapurin Ville, niin sieluuni alkaa kerääntyä ällötyksen aiheuttama kuona.

Pienet pojat ovat rumia ja suuripäisiä otuksia, joissa ei ole mitään kaunista. Pieni tyttö saattaa sentään olla hetken kaunis, Mutta varo vaan, kun hän saa sen verran ikää, että murrosikä iskee, niin kenelläkään ei ole enää kivaa. Pilalle meni sekin lapsi.


Katso tarkkaan seuraavalla kerralla, kun vastaasi tulee tuntematon pieni poika, jonka pää on niin iso, että kaiken järjen mukaan hänen niskojensa pitäisi katketa. Kalloa koristaa vielä kaksi isoa mulkosilmää, jotka ovat koristeltu kännykän käytön jättämillä silmäpusseilla. Näky on kuin jostain huonosta avaruus-sarjasta, jossa tapaamme ihmisen kaltaisia olentoja.

Noita samoja asioita ei onneksi näe omissa lapsissa. Kuinka kauheaa olisikaan asua samassa asunnossa humanoidien kanssa, jotka puhuvat taukoamatta paskoja juttuja. Älä käsitä kuitenkaan väärin, sillä en vihaa lapsia. Jostain syystä vain mitä enemmän minulle ikää tulee, sitä ärsyttävämpiä vieraat lapset ovat. Ehkä kyseessä on vain biologinen kello, joka kertoo, että lapsien tekoaika alkaa olla ohi?


Rakastan silti kakaroita enemmän kuin aikuisia. Silloin ihmisessä on vielä jäljellä jotain aitoa. Aikuiset ovat vain mulkkuja, mutta lapset vain ärsyttäviä. Viettäisin siis aikaani mielelläni näiden pikku otusten kanssa enemmänkin. Heistä kukaan ei ole tehnyt vielä mitään väärää ja se myös näkyy heidän katseessaan. Aikuiset ovat vain elämästä kärsiviä ihmisläjiä, jotka yrittävät oman salaisuus kuormansa kanssa rakentaa jotain elämäänsä. Onnea yritykseen, ei elo ole niin kauheaa suurimmalle osalle meistä.

Joku on varmasti jo tässä kohtaa suuttunut ja ajattelee, ettei hänen poikansa ole ainakaan ruma. Mikä sinä olet sitä sanomaan vanhempana? Et kuitenkaan näe totuutta, sillä joku sisäinen ajatus estää näkemästä lapsen oikeaa ulkonäköä. Pääsi sisällä on kuvankäsittelyohjelma, joka muuttaa omat jälkeläiset siedettävän näköiseksi. Muussa tapauksessa lapset jäisivät hoitamatta, jos totuus olisi oikeasti nähtävissä. Olisit siis vain emo, joka katsoo ettei syntyneestä pojasta ole eläjäksi. Hylkäisit hänet metsään ja yrittäisit uudelleen paremmalla onnella.


Ei minulla sen suurempaa asiaa tällä kertaa ollut. Katselin vain pihalla vastaan tulevia ihmisiä ja tämä kaikki tuli mieleeni. Ollaan siis kaikki rumia ja kauniita. Jos ei muuta, niin kyllä äiti rakastaa omiaan.

Ehkä seuraavalla kerralla käsittelen jotain muuta söpöksi oletettua? Koirat ovat ärsyttäviä ja kissat vain ylpeitä mulkkuja? Tai sitten kirjoitan taas jotain mukavaa ja kilttiä. Kuka näistä hullun tekemisistä tietää, jos ei hullu itsekkään?

2 thoughts on “Lapsesi on ruma!

  1. Se on muuten tosi paha paikka, kun ystävät ja kylänmiehet esitelevät vauvojaan ja kaikki muut ympärillä huokailevat ja lässyttävät ”ooooh, iiiiih, ihana!” ”Voi miten söpö””jabajabajabajaba”.
    Itse seisoo siinä sitten ja yrittää miettiä mitä voisi sanoa, kun ei vain hetkauta ja oikeasti näyttää kaikkea muuta kuin kauniilta se lapsi siinä.
    En ole ikinä pitänyt vauvoista tai lapsista ennen omiani, mutta nämä olenkin kouluttanut itse, niin paha olisi valittaa.

    • Itse olen aina pitänyt lapsista. Liekö tuo on nyt vaan sitä, kun omat on osittain kasvatettu, että ei enää jaksa kiinnostaa muiden muksut.

      Ehkä sitä vähän vanhempana taas jaksaa olla lasten kanssa, kunhan tässä on vähän huilattu omien jäljiltä 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *