Kahden ihmisen välinen keskustelu voi olla hyvin antoisaa. Parhaimmassa tapauksessa poistut tilanteesta jotain oppineena ja viisastuneena. Tämä ei kuitenkaan päde, jos keskustelun toisena osapuolena on teini. En väitä, että nämä oudot olennot olisivat täysin toivottomia. Heissä kaikissa asuu se tuleva aikuinen, joka välillä käy kuplan lailla ajatusnesteen pinnalla. Ikävä kyllä vain tuo teinissä oleva neste on monesti päässä olevaa virtsaa. Ne pienet hetket, kun kuvittelee keskustelevansa järkevän ihmisen kanssa peruuntuvat hyvin nopeasti, kun tämä älyn jättiläinen toimii täysin päinvastoin, mitä yritit ohjeistaa.
Heidän katseensa oli kyllä kommunikaation aikana, kuin koiralla, joka uskollisena katsoo sinua silmiin. Muisti tuntuu vain olevan kultakalan tasoa, kun kavereilla on sitten kuitenkin paremmat ideat. Yritit kyllä kaikkesi, mutta teini ymmärtää puheestasi yhtä paljon kuin aboriginaali, jolta valkoinen mies saapuessaan kysyi pomppivan eläimen nimeä.
-Kenguru. Vastasi tähän aboriginaali hämmästyneenä.
Ei tiennyt valkoinen mies, että se tarkoitti
-En ymmärrä
No tuo on urbaanilegenda, kuten on kai huhut teinien viisaudestakin. Joskus onkin mielessäni käynyt kysymys
”Voiko teinin kahlita asunnon seinään halutessaan?”
Kasvot ja kroppa ketjulla kiinni kylmään betoniin, kiinnityskohdat kun monella jo löytyvätkin. Kasvojen lävistyksiin tai nännikoruihin kun laittaa hieman kettinkiä, niin eivät varmasti liiku omille teilleen. Silloin voit itsekin hieman huokaista helpotuksesta, kun ei tarvitse miettiä
”missä helvetissä se kakara taas on?”.
Eivät kaikki teinit tietenkään tuollaisia ole. Heillä kaikilla on silti murrosiän nesteeseen nostamat kusiset aivot. Joillain vain se pintaan nouseva älynkupla on isompi ja kestävämpi, joten elämä sujuu kuten sen pitääkin. Toisaalta asia voi olla myös niin, että koska persreikä on ensimmäinen reikä, joka kehittyy pienelle ihmiselle, niin osa todellakin vain jää tälle tasolle. Maailma tarvitsee monenlaisia ajatuksia, noista teinin ajatuksista en ole vain ihan varma.
Kai ne ajatukset vain yrittävät teininä päästä oikeaan järjestykseen, kuten Lego-palikat? Ne oikeat pienet ideat ovat kyllä olemassa, ovat vain hieman hujan hajan. Pitää vain siis odottaa, että jos rakentaminen ei onnistu, niin äiti ja isä kyllä siivoavat Legot leikkien jälkeen. Kokeillaan sitten huomenna uudestaan paremmalla onnella.
Nuo palikat vain sattuvat vanhempia joskus. Sitä kun joskus astuu Legon päälle, niin sen kyllä muistaa loppuelämänsä.
Aika parantaa, tiedän sen. Teinejä vain tulee aina lisää ja sille ei mahda mitään. Luultavasti kiroan heitä vielä vanhana pappana kaupungilla, mutta niin tekevät he myös minulle.
”Ihan vitun hitaasti kaupankassalla maksava jonon tukkija on taas liikenteessä”
”Pysyisivät nuo vanhukset aidatuissa hoitolaitoksissaan”.
Ehkä me kaikki vain olemme toisinaan se ihmisen ensimmäinen reikä toisten silmin katsottuna?