Köyhän joulu

On aika rakastaa, rauhoittua ja nauttia olostaan. On aika punaisen värin ja pienen pakkasen, joka nipistää mukavasti poskista. On aika laulavien lapsien, hyvän ruuan ja lahjojen. On aika masentua, kun tuo kaikki on harhaa.

Joulu on täällä taas. Se on ehdottomasti paras juhla vuodessa, jos nauttimisesta saa kiinni. Se voi olla myös raskasta aikaa, kun päähäsi puskee mediasta kuva täydellisestä joulusta.
Yksinäistä tai rahatonta ei paljon naurata, kun pöydällä on ruokana alennuksesta ostettu maksalaatikko, tai yksinäisyys painaa väkisin maahan. On varmaa, että kaikki epäonnistumiset, perheettömyys ja masennusta hipovat ajatukset, tulevat yhtä varmasti hyppimään rintakehäsi päälle, mitä pukki tuli humalassa kotiisi, vielä muutama vuosikymmen sitten.

Huhu kyllä kertoo, että se minun humalainen pukkini, lähti lapsena nenä vielä punaisempana pihamaalle, kun sukulaiseni päätti saattaa kännisankarin kovemmin ottein pihamaalle.

Ei taida pukki olla ainut, joka heiluu humalassa aattona. Alkon varastossa kun riittää tohinaa, hyllyjen täytyy pysyä täytenä. Parhaansa suomalainen niitä kyllä tyhjentää, mutta ei ole vielä tähän päivään mennessä siinä onnistunut.

Saammekin taas lukea surullisia uutisia siitä, kun jonkun vaimo on saanut turpaansa ja lapset itkevät kuusen vierellä, isän ottaessa Jeesuksen verta.
Ei kännissä heiluminen tietysti pelkästään köyhän ongelma ole. Kyllä se viina nousee rikkaammankin päähän.

Pientä sankaruutta

Tuttavallani on joulu aina. Tällä tarkoitan, että hän saattaa jakaa ruusuja vanhainkodissa milloin vain, tai keksiä muita pieniä tempauksia, jotka eivät oikeastaan vaadi paljoa rahaa. Hän on ymmärtänyt sen, joka nykyisessä yhteiskunnassa pääsee monesti unohtumaan: Kaveria ei jätetä.

Ehkä edes näin joulun aikaan, olisi hyvä miettiä, voisitko sinäkin tehdä jonkun pienen teon toisten hyväksi? Se on mielestäni yksi tärkein sanoma, mitä joulukuu tuo tullessaan.

Toivoisin niin paljon, että jokainen saisi osansa joulusta. Köyhän on vain vaikea muuttua lahjoiksi lapsilleen, mielenterveysongelmainen ei pääse ajatuksiaan karkuun, ja yksinäinen ei pääse kuin yksinäisyytensä seuraksi kuppilaan.
Kaikilla ei tietysti ole varaa mennä edes sinne, joten Lumiukko-piirretty tulee katsottua sohvalla kalsarit jalassa, juoden kylmää glögiä.

Tietysti lapset ovat toiveissani etusijassa sen suhteen, että he saisivat kokea joulun taikaa. Että he saisivat uskoa joulupukkiin ja ihmeisiin.
Tämä saa aikaan sen, että hetken kaikki olisivat yhdenvertaisia. Ei olisi väliä mitä vanhempien elämä heille on antanut, eikä olisi väliä, miten naapuri viettää joulunsa. Ei tämä pelkkää lahjojen saamista tarkoita, vaan sen joulurauhan saamista sisimpää, josta jo kirjoitin.

Voisin tietysti kirjoittaa niin monesta ihmisryhmästä, jotka eivät pääse joulun viettoon.

Voisin kirjoittaa veteraanista sairaalassa, joka viettää joulun yksinään paskaisissa vaipoissa.
Voisin kirjoittaa narkomaanista kadulla tai kodittomasta hänen vierellään.
Voisin kirjoittaa velkaantuneista, tai heistä jotka ovat viettäneet ainoastaan kotonaan aikaa, kun he pelkäävät koronaa.
Voisin kirjoittaa heistä, joiden lapset ovat toisen vanhemman luona, koska sattuu olemaan hänen vuoronsa olla äiti tai isä.
Voisin kirjoittaa myös lapsista, joita kukaan ei huoli tai pysty huolehtimaan heistä.

Kaikkia ei voi mainita, mutta ei se ajatustani muuta. Joulu kuuluisi kaikille.

Elämä on toisaalta julma. Kaikkea ei voi saada, ei edes joulua. Heikompia pitäisi vain muistaa, edes hieman. Se on sitä oikeaa joulua!

 

Hyvää joulua!

En syyllistä ihmisiä, jotka luovat itselleen täydellisen joulun. Tämä on ihanaa aikaa, joten suorastaan toivon ihmisten pyrkivän siihen. Jeesus-lapsi on toisaalta päässyt unohtumaan mielistä, mutta on tämä Coca-Cola joulukin mukava juhla. Kyllä sekin sisältää paljon niitä kauniita ajatuksia, vaikka ne meinaavat toisinaan unohtua lahjakasojen alle.

Joulu voisi olla vain paljon muutakin. Oikeastaan se on paljon vähemmän, antaen näin enemmän. Pieni hyasintti pöydällä, riisipuuro aamulla ja aito hymy, kun saattaa antaa enemmän ajatuksesta, mitä joulu on.
Väkisin väännetty täydellisyys ei välttämättä naurata yhtään enempää. Silti kannustan myös siihen, sillä antaa mennä vain, jos saat kaiken siitä irti.

Vietätte joulua millä tyylillä tahansa, toivotan teille kaikille oikein hyvää joulua!