Mistä vaatteita?
Rakastan Kuopiossa kirpputoreja, mutta varsinkin netissä viihdyn niiden parissa. Ostoshaaveet vain jäävät yleensä haaveiksi, sillä tarjolla olevat vaatteet ovat liian pieniä. Isoilla kirjaimilla mainostetaan miehille olevan päällepantavaa, mutta kokolappu näyttää keskimäärin aina m-kirjainta. Mikä helvetin miesten koko tuo on? Eikö lappukin jo sano, että kyseessä on ämmä-koko?
Kai nämä kuopiolaiset ovat vaipientä kansaa? Faktatietona voin kertoa, että jo aikoinaan Walt Disney huomasi tämän porukan ulkonäön ja teki heistä hahmoja elokuvaansa. Siksi seitsemän kääpiötä näyttää niin tutulta, heistä näet löytyy ulkonäöllisesti muutama tuhat kopiota Kuopion keskustasta.
Kieltämättä olen hieman leveä ja se saattaa olla oikea syy, miksi en mahdu vaatteisiin. Lihavaksi en silti julkisesti julistaudu, vaikka tätäkin kirjoittaessa suustani roikkuu vaalea leipä, jonka päällä on suolamakkaraa.
Ei se lihota, jos nyt mässäilen. Illasta syön vähän salaattia ja kaikki on taas hyvin. Kyllä vihreä ruoka laihduttaa sen verran, ettei päivän muita aterioita tarvitse laskea. Herkut tuovat kroppaan pluskaloreita ja vihreä ruoka taas miinus. Jos siis syöt jotain terveellistä herkuttelun jälkeen, kumoutuvat kalorit ja etkä liho. Yksinkertaista, eikö totta?
Mitä ostin viimeeksi?
Kirpputorilta tulee hommattua lähinnä urheilutavaraa ja säilöttyä sitä kaappeihin. Sieltä löytyisi hiki vapaata krääsää vaikka muidenkin tarpeisiin, mutta enhän minä niistä luovu. Joskus voi tulla päivä vastaan, jolloin tarvitsen parin kaunoluistimia tai täydellistä zumbasettiä. Kyllä se harmittaisi, kun tavaroita ei enää olisikaan.
Mitä jos vaikka saankin idean, että kostan kaikille elämäntuskani ja menen torille zumbaamaan ilman paitaa? Kerään mukaani internetryhmistä lähempänä keski-ikää olevia miehiä, jotka haluavat vapauttaa itsensä kaikesta, millä elämä on heitä kurittanut. Tasselit nänneihin ja jumppaamaan, kyllä sillä mieli saadaan paranemaan.
Pitänee vain varoittaa paikallista psykiatrian keskusta mahdollisesta asiakastulvasta. Veikkaa katsojien mielenterveyden kärsivän sen verran, että keskusteluapu tulee tarpeeseen.
Terveisiä muuten teille sinne keskukseen, jos luette tätä tekstiä! Minulla menee ihan mukavasti nykyään, enkä ole enää vainoharhainen. Kankussani on tosin jotain outoa kutinaa ja ihottumaa, josta laitan blogin loppuun kuvan. Jos lääkäri viitsisi katsoa sen nopeasti, niinei tarvitsisi jonottaa terveyskeskukseen. Kiitos jo näin etukäteen!
Seuraava haave
Collegehousut ovat seuraavana ostoslistalla kirpparilta. Ne on niin mukavan pehmeitä jalassa, kun eivät purista mahan kohdalta.
Tällä kertaa en vain pyydä lukijoita lähettämään pöksyjä minulle. Muistan näet viime vuoden tapauksen, jossa ehdotin naislukijoille pikkuhousujen postittamista. Siitä tuli niin kauhea show, josta sain kuulla pitkään.
Vielä enemmän harmitti se, etteivät ne pikkuhousut edes sitten lopulta mahtuneet minulle. Kerrankin olisi ollut laatu kalsarit jalkaan, mutta pieniähän ne kaikki sitten lopulta olivat, paitsi ne yhdet joista en haluaisi puhua. Jos Marjatta Mikkelistä vielä luet blogiani, niin muistathan ettet enää lähetä tänne yhtään mitään!
Kiva kun kävit lukemassa ajatuksiani kirpputoreista. Enemmänkin aiheesta olisi tullut tarinaa, mutta taidan lopettaa tähän. Ehkä käyn katsomassa vielä myytävät pöksyt nettikirpparilta ja sitten teen jotain muuta mukavaa. Nähdään taas myöhemmin!
