Kirjojen maailma, tarinoiden jotka jäävät pyörimään päähäsi. Mielikuvat, joissa ei ole surkeaa ohjaajaa, ainoastaan käsikirjoittajan luoma usvainen todellisuus. Nippelitiedon taivas, jossa kovalevyysi kirjoitetaan uuttaa tietoa.
Kaunis ajatus, joka ei pidä paikkaansa. Älä käsitä väärin, pidän lukemisesta ja vielä enemmän pikku tiedosta.
Väärin rakennettuun nuppiin on vain vaikea työntää mitään uuttaa. Silmäni painuvat jokaisella lukukerralla väkisin kiinni, luoden oman seikkailun. Kymmenen sivua on suoritus, jonka kykenen tunnustamaan itselleni unien jälkeen.
Jälleen kerran tuli nukuttua kuolalammikossa. Kun suusta irtoaa eritettä, sekä ylä- ja alapää pärisee, tietää levänneensä.
”Hei katsokaa saimaannorppa” Huusi mainos aikoinaan. Silloin se nauratti, kunnes muuttuu samankaltaiseksi. Hieman persauksen näköiseksi olioksi, joka harmaantuu kivisohvansa päällä.
Television piilohuumoria, kunnes tajuat oikeasti olevasi Al Bundy tai Homer Simpson. Nurkassa kähisee punatukkainen vaimo tai kirppuinen koira, lapsesi ovat hieman outoja, puhumattakaan nuoruuden unelmien vaihtumisesta omituiseen työpaikkaan. Varoitus oli annettu vuosia sitten, yksinkertainen vain nauroi nähdessään totuuden.
Olisi viisainta sulkea televisio ja avata kirja. Viisastua seikkailen mielikuvituksen jäykistyneessä laaksossa, paikassa johon onneksi mahtuu vielä iloa ja haaveita. Jos siis pysyisin hereillä..
Onneksi kadonneen tarinan pariin on aina helppo palata. Sivujen väliin jääneet hillomunkin tahrat antavat vahvan vinkin kohdasta, jossa viimeisen kerran olin hereillä. Tarinan lähestyessä loppuaan, muistuttaa teos vanhan ajan Kallea tai Napakymppiä, joita tuvissa luettiin viimeiseen asti. Lehden kohtalo kun oli muuttua yhden sivun painokseksi, sivujen liimautuessa kuivaksi korpuksi.
Pienet palat historiaa ja omituiset faktat. Miksi mielen hamuaman voittaa Instagram tai Facebook?
En haluaisi tarkistaa tylsyyden keskellä netin päivityksiä tuhanteen kertaan, vilkuillen samalla salaa kauniita naisia tai uutta bassokitaraa.
Silti tylsyyttä vastaan taistelee kipein peukaloin, naputtaen epätoivoisesti päivitä-näppäintä. Totuus on, että vakituisesti luettuja sivuja on määrältään noin kolme. Internet on sittenkin pieni paikka, jossa ihminen pyörii oksennus kurkussa, kuin lapsi leikkipuiston ruosteisessa karusellissa.
Quara on ollut hyvä välimalli tähän ongelmaan. Pientä faktatietoa, jonka lähteistä on syytä olla tarkkana. Jos uskoo kaiken lukemansa, näkee pian joka paikassa natseja ja viherlesboja. Esimerkillä tarkoitan, että netti on ääripäiden hiekkalaatikko, jotka ovat löytäneet kavereita ajatuksilleen. Väitän, että et keksi niin hullua mielipidettä, että et löytäisi internetistä tukea.
En kutsuisi itseäni viisaaksi, mutta keskusteluissa olen aina valmis muuttamaan mielipiteeni. On turha kuvitella, että kukaan omaisi niin laajaa näkemystä maailmasta, jotta voisi sadan prosentin tarkkuudella olla oikeassa. Ehkä ajatus on liian vaikea nykyajan nettikansalle, jolla on kiire näyttämään keskisormea jokaiseen julkaistuun kommenttiin?
Miksi en tarttunut kirjaan ja sivistynyt mielettömyydessäni? Kirkon mahtavuuden ajoista lähtien, ihmistä on yritetty sivistää sanoin ja kirjaimin, välillä kauniisti puhuen, välillä raamatulla päähän lyöden.
Yhä pyhän kidustusvälineen edessä, pappi kysyy rakastumisen sekoittamilta pareilta, ovatko he varmoja naimisiin menosta? Yllättävän moni vastaa tuossa kohtaa tahdon, joten papille ei jätetä vaihtoehtona, kuin jakaa tuhoon lankeavalle parille vihkiraamattu. Ohjekirja, kuinka selvitä arjen helvetin liekeissä, kumppanin muuttuessa vanhan testamentin kaltaiseksi vitsaukseksi.
Rakasta lukemiani kirjoja. En sano, etteivät elokuvat ja sarjat olisi jättäneet kauniita muistoja, mutta jotain erilaista kokemuksissa on.
Ainoa asia joka näissä eroaa, on ajattelun käyttäminen. Toki on olemassa myös vaikeita elokuvia, onneksi vähemmän. Ruudun tuijottamiseen, kuuluu halu olla tyhmä.