Kevään tai oikeastaan alkukesän ensimmäiset riemut on koettu, laitoin kukat kasvamaan parvekkeelle. Olin todella odottanut tätä hetkeä ja tarkoituksella pitänyt kirjan tekoa jäissä, jotta pääsisin kirjoittamaan taas kukkien keskelle. Nukuin näet koko viime kesän parvekkeella, samalla kun työstin ensimmäistä käsikirjoitustani. Niin aion toimia myös tänä vuonna.
Suunnitelmani on, että aioin hikoilla ja käristyä lämmössä, kuin halpa makkara grillissä. Näky ei ole tietenkään kaunis, mutta etpä sinä ole sitä katsomassa.
Tietenkään en voi täysin sitä luvata, että jäät ilman puoli alastomia kuvia keski-ikäisestä kropastani, sillä olen aktivoitunut myös Instagramin puolella. Tarkoitukseni on julkaista sinne tasan yhtä vähän mietittyä sisältöä, kuin blogiini.
Jos nyt kuitenkin haluat vielä Instagramin puolella käydä minua morjestamassa, niin löydät minut aitoajatus nimellä.
Ei siitä viime kesän taistelusta koskaan kirjaa tietenkään syntynyt, mutta valmis käsikirjoitus nyt kuitenkin. Lopputulos oli reilut pari sataa sivua lukukelvotonta väkivaltaista sontaa, jonka teko oli kyllä pirun hauskaa.
Olen esimerkiksi elokuvien kulutuksessa väkivallan ystävä, vaikka muuten vihaankin kaikennäköistä voimankäyttöä. Omissa jutuissani väkivaltaa tärkeämpää minulle on vain nykyään tuoda hymy lukijan kasvoille huumorin avulla, se kun on paljon mukavampaa kaikille osapuolille. Jos se ei muuten onnistu, niin tulen ja kiinnitän niiteillä suupielesi ylöspäin. Ihan vain silleen nätisti, en väkivaltaisesti.
Tervettä se on kai välillä myöntää työskennellessä, että menipä tämä oikein kunnolla vituiksi! Toisaalta tekemällä oppii, vaikka aikaa se tuntuu vievän. Ei epäonnistuminen tietenkään hauskaa ole, mutta aina se hieman hymyilyttää, kun näen tietokoneella tiedoston, jossa käsikirjoitus sijaitsee. Sainpas sen tehtyä, vaikka mielikuvissa kaiken piti olla mahdotonta.
Tällä kertaa vain onnistun paremmin. Aion olla loppu kesästä ruskea, kuin maahanmuuttaja aavikolta ja kokea hieman rasismia oikeaan maailmaan palattuani. Teen sen vain ylpeänä uuden käsikirjoituksen kanssa.
Ei rasismi ainut ole mitä saan kokea, jos joku lukee tekstini. Haukun nimittäin kaiken ja kaikkia kirjassani, mutta toisaalta olen kaikkien puolella. Tiedän nyt jo valmiiksi, että jos joku haluaa pahoittaa mielensä jostain irtolauseesta käsikirjoituksessa, niin hän pystyy sen tekemään. Sanokin siis jo valmiiksi vastauksen sinulle hyvä suuttunut henkilö
-HAISTA PASKA JA LUE TARKEMMIN!
Noudatan siis samaa linjaa kuin blogissani, jossa haukun välillä mm. naiset, miehet, kissat ja toisinaan jopa koirat. Noista hahmoista kuitenkin yleensä ensimmäistä lukuun ottamatta, ovat kaikki syyttömiä yhtään mihinkään.
Käsikirjoitukseni tulee tekemään tämän huomattavasti suorempaan. Se vilisee homoja, vanhuksia, romaneja, pappeja, maahanmuuttajia ja muita veikeitä hahmoja, joihin saatat törmätä kadulla. Jos ei noista huumoria saa aikaan, niin lopetan kirjoittamisen kokonaan.
No tällä kertaa päiväkirjani oli tässä. Seuraavalla kerralla kirjoitan taas jotain päätöntä, tai jos sillä pää sattuu olemaan, niin se on vähintäänkin mielenvikainen.