Kasvojen iho taivaallisen sileäksi

AINAKIN YRITIN, MUTTA..

Itsehoito ei ole vahvin lajini, korvani ovat suhisseet neljä päivää ja kuulostani puuttuu suurin osa. Mitäs menin korjaamaan huonontunutta kuuloani ties millä aineilla, joten ei kai tässä voi kuin itseään syyttää?

Onneksi en suurempia korjausliikkeitä tehnyt kropalleni. Mitä jos olisin sivellyt naamaani esimerkiksi naisten anti-age voidetta? Olisin varmasti saanut senkin toimimaan väärinpäin ja nyt kasvojeni ulkonäköni olisi, kuin homehtunut kurpitsa kesäsäässä.
Olisiko tuo askel huonompaan? Siihen en ota kantaa. Jotenkin vain homeisena vihanneksena olo ei houkuttele. Sen aika on sitten myöhemmin vanhainkodissa.

HARHA NÄKYMÄTTÖMYYDESTÄ

Ihmettelen, miksi nykyisin tulee vastaan ihmisiä, jotka tuijottavat minua? Olen aina elänyt siinä upeassa harhassa, ettei kukaan näe minua.
Ehkä nuo pitkät hiukset ja hieman ylipainoa aiheuttavat etomisen tunnetta vastaantulijoissa? Tai sitten naamaani on tarttunut taas munkkihilloa, joka sitoo hiukseni yhdeksi klimpiksi poskeeni? Tiedä sitten mikä on syynä, mutta joku on nyt pielessä.

Tiedän tämän, koska edellinen hymyilijä oli lenkkeilevä nainen ja minullehan ei naiset hymyile. En siis ole kieltämässä heitä, mutta niin ei vain tapahdu. Taidankin siis tarkistaa heti, unohdinko vain ottaa aamulla lääkkeet. Jos näenkin jonkinnäköisiä harhoja?

ULKONÄKÖPAINEITA

En ole koskaan ollut mikään hienosti pukeutuja tai muuten komean ulkonäön perään. En ainakaan yläasteen jälkeen, jolloin vielä jokaisen hiuksen piti olla tarkkaan kammattuna.
Samaan aikaan käytin kylläkin pahalle haisevaa finnivoidetta, joten jos olisin ystäviä saanut, niin karkuun olisivat lähteneet pelkän hajun takia. Siinä ei edes halpa dödö kainalossa paljoa auta, jos jo pelkkä naama haisee lähtökohtaisesti ummehtuneelle.

Tiedän, että ilman voidetta olisin muistuttanut palovammapotilasta, kun finnit olisivat tehneet kukkuloita ja kraattereita kasvoille. Toisaalta samahan tuo on, sillä maailma näyttää pyörivän edelleen, vaikka naamani haisi tai olisi ollut haisematta. Ehkä se ei ollutkaan niin tärkeää, mitä teininä luulin?

Ihonhoito on onneksi helpompaa tässä iässä. Riittää, että syö tarpeeksi ja lihoo, niin rypyt suoristuvat kasvoissa. On siis vain valittava, onko lihava vai ruttuinen?
Ennen aikaan käyttivät tähän vaivaan viinaa, joka juotuna turvotti kasvot. Sivuoireena oli vain kauhea punoitus ja päänsärky, joten on ymmärrettävää, miksi tuota keinoa ei suosita.

KASVOT KUNTOON JA ULOS

Kohta kai joudun oikeasti käyttämään ripsiväri ja ties mitä nitroa sisältävää naamavoidetta, jotta saan naamani käyntiin ja järjestykseen. Onneksi olen metallimusiikin ystävä, joten pieni kajaalin käyttö on ihan ok. Sitä en vain tiedä, miten hitossa saan asiaankuuluvat nahkahousut jalkaani?

Tuollaiset housut ovat vielä hankalan oloisia. En haluasi, että vinkuisivat kuin sika teurastamolla, kun yli leveät kankkuni heiluisivat kävelyn aikana ahtaassa tilassa. Olisin vain kuin rekka-auto, joka peruuttaa hälytysäänen kanssa. Tasainen ”viik-viik-viik”-ääni kaikuisi pitkin Kuopion katuja, kun housuni laulaisivat repeämisen partaalla. Tuossa olisi liikaa huomiota tällaiselle ujolle pojalle.

En minä noista hoitavista rasvoista mitään ymmärrä. Johtuu varmaan siitä, että olen mies? Naisilla näyttää älykkyys olevan sen verran korkeampi, että osaavat käyttää noita taika-aineita hyödykseen. Lähes jokaisella naaraalla, kun tuntuu olevan purkkia ja purnukkaa kaapit ja käsilaukut täynnä. Mitä lie loitsuja noilla tekevät, sitä en tiedä?

Ehkä en haluakkaan tietää. Pitäkööt elämän pienen salaisuutensa, minä en niihin uskalla puuttua. Taidan vain lähteä ulos tuulettumaan ja käynnistämään päätäni. Jos vaikka se kivan näköinen hölkkääjä taas hymyilisi minulle ja pelastaisi päiväni?