Kaatuneita unelmia

En saanut nukuttua, kun jännitys pyöri sisälläni. Olin pääsemässä sinne, missä olin aina viihtynyt, joten Nukkumatin työskentely oli tehotonta räpeltämistä.

Niin..Kuopioon avautui uusi keilahalli, joten pitihän se käydä katsomassa. En muutamaan vuoteen ole palloa pyörittänyt, mutta nyt tyttäreni osti minulle salaa kausikortin. Oli siis ihana pakko käydä sukeltamassa omat pallot Kallaveden pohjasta takaisin käyttöön, koska olin ne sinne lopettamispäätöksen jälkeen viskannut.
Hitonmoinen urakka tuosta vain muotoutui sameassa suomalaisessa vedessä, mutta tulipa heitettyä vuosien 2001-2021 talviturkit. Kuten olen monesti todennut, niin minähän en uimaan mene, koska kalat ovat pissanneet ja naineet vedessä. (Ovat muutenkin epäilyttävän näköisiä)

 

Se vain kiehtoo

Jotain kiehtovaa keilahallin tunnelmassa ja sen tuoksuissa on. Varsinkin vuosia vanhat keilakenkäni laskivat tutun hajun ilmoille.
Pahoittelen hyvä hämähäkkiperhe, että häädin teidät savolaisin loitsuin asunnostanne, mutta ei tuo haiseva kenkä sovi yhdellekään elävälle olennolle kodiksi.
Ei muutama hämähäkinseitti kengässä muuten häiritse, koska se paikkaa loistavasti sukassani olevat reiät. Tappaa kuulema myös alkavan kynsisienen, näin olen ainakin kuullut.

Minua kiehtoo lajissa myös tunne siitä, että olen siellä mihin kuulun. Tuo on niitä harvoja paikkoja maailmassa, jossa tunnen itseni itsevarmaksi ja rauhalliseksi.
Keilahalli on toisaalta myös paikka, jossa kiroan itsekseni enemmän kuin olisi tarpeen. Pahoittelen jo valmiiksi niitä kaikki tulevia hetkiä, kun mumisen jotain pelottavaa itsekseni. Olen ihan mukava, kun oppii tuntemaan, joten älkää turhaan paniikissa lukitko lapsianne keilakaappeihin turvaan.

 

Kuihtuvaa huumaa

Laji on muuttunut vuosien varrella, mutta vielä sätkii jotakuinkin elossa. Siihen asti, kunnes viimeinen keilailuveteraani kannetaan radalta tuhkattavaksi tai viimeinen hohtokeilaaja sammuu hallin ulkopuolelle. Toisaalta kiva, että lajilla on kaksi eri puolta, mutta ikävä kyllä kilpakeilaus voi huonosti.

Niin voin hieman minäkin, kun joudun heittämään savolaisia keiloja nurin. Ovat sitä kierompaa mallia, johon ei osu edes hyvällä tahdolla. Heittotaidon puutteella saattaa olla myös jotain tekemistä asian kanssa.
Muuten annan hyvät pisteet hallille ja varsinkin henkilökunnalle, joka on todella mukavaa porukkaa. Savolaisia toki hekin ovat, mutta kaikkeen tottuu.

 

Tyhjä rahapussi

En yhtään ihmettele, ettei uusia harrastajia saada lajin pariin. Homma kärsii kaljanjuonnin maineesta. Se tosiasia on unohtunut, että kyseessä on maailman toiseksi vaikein pallopeli.
Toinen asia, joka varmasti syö harrastajamääriä, on välineiden kalleus. Alkuun kyllä pääsee halvalla, mutta sen jälkeen heikompaa heikottaa, kun 200-350 euroa maksavia palloja alkaa kulumaan nopeammin, kuin hohtokeilaajalla tuoppeja. Ehkä tuo ryyppääminen tulisi sittenkin halvemmaksi?

Olen toisaalta päättänyt jättää alkoholin kokonaan pois. Olen viinin ja oluen ystävä, joten tämä tuntuu todella oudolta, mutta kokeillaan nyt tätäkin hullutusta. Alkoholi on minulle iloinen asia ja sillä hyvä. Juon sitten joskus, jos sattuu huvittamaan.

 

Ahdistusta ja kaatoja

Aika vähän lajista tiedän, enkä pidä itseäni hyvänä keilaajana. Sen verran osaan kuitenkin, että suurin piirtein saan pallon pysymään omalla radalla.
Tulen vain katumaan sitä, että kirjoitin tuon lauseen, koska nyt ocd tekee tuostakin hommasta vaikeaa. Jos siis näet minun piiloutuvan ahdistuneena keilaradalla olevan pöydän alle, niin ei mitään paniikkia. Käyn vain keräämässä hetken itseäni sen suojassa, koska eihän sitä voi koskaan olla varma yhtään mistään, mitä tekee. Mitä jos pallo meneekin väärälle radalle?

Muuten laji on ocd ystävällinen. Kärsin pakkomielteisestä tarkastamisesta, joten jos en ole aivan varma, tuleeko pallo jo heitettyä keiloja kohti, niin se palautuu kyllä kohta heittopaikalle. Näin voin aina heittää varmuuden vuoksi pari kertaa ylimääräistä, kunnes pakkotoiminto helpottaa.

 

Ajatus karkasi

Minun piti arvostella tässä tekstissä uutta keilahallia, joka avautui Kuopion keskustaan. Tehdäänkö kuitenkin nyt niin, että käykää itse katsomassa, jos täälläpäin asutte?

Morjestamaan saa myös tulla, jos näette minut heittämässä. Olen luultavasti äkäisen näköinen kuten aina, mutta se ei tarkoita yhtään mitään. Minulla tuo naamataulu nyt sattuu olemaan mitä on. Mitään en sille mahda, enkä oikein osaa sitä hävetäkkään.