Siinä se taas tuli, nimittäin syntymäpäivä. Kai pitäisi olla tyytyväinen, että sydän lyö ja happi kulkee, mutta kyllähän se pistää hieman harmittamaan, kun huomaa jo fyysisesti hidastuvan?
On tuohon onneksi lääke olemassa. Vaimoni näet käski tuon kuullessaan, nousemaan ylös ja viemään roskat. Olisi kuulema huomattava vauhdin nosto, normaaliin sohvalla makaamiseen verrattuna.
Tiedän kyllä, että tämä teksti on tehty jo vuosi sitten, mutta onko sillä mitään väliä? Kirjoittajan muisti ei ole enää sieltä paremmasta päästä. Samaa voi luultavasti sanoa näitä jorinoita lukevasta porukasta. Ovat ikäluokkaa, jolla kasvaa jo sammalta korvissa ja hämähäkinseittejä ajatuselimessä.
Luetaan siis miten synttärit menivät vuosi sitten, sillä ei niillä ole mitään eroa tähän päivään.
Juhlapäiväni alkoi reippaasti. Heräsin siihen, että minua läpsittiin otsaan avokämmenellä. Juuri kun uni oli hyvässä kohtaa menossa, joku kehtasi käydä häiritsemään! Se pistää harmittamaan.
Yritin kyllä paeta oikeaa maailmaa peiton alle ja jatkaa unta siitä kohtaa mihin se jäi. Usko vain, se on mahdollista jos siihen uskoo. Olet varmasti itsekin joskus yrittänyt käydä yöllä vessassa, pitäen outoa unikoomaa yllä. Uni vain oli niin hyvä, joten et halua luopua siitä. Toivot siis virtsaamisen loppuvan nopeasti, jotta et herää liikaa. Mikä ihana taistelu!
Niin se läpsiminen. Sen perään kuului napakka käsky
-Tässä olisi pekonia synttärisankarille!
Kyllä minä syön, mutta en tahdo myöntää tosiasiaa, että olen vanha. Käynnistämiseen kun tarvitaan jo pari potkua kylkeen ja läväytys otsaan, niin se kai vain menee tässä iässä.
Vielä pari vuotta, niin käynnistäminen kai suoritetaan laittamalla nitro kielen alle, sekä antamalla sähköisku nänneihin kiinnitetyillä kaapeilla?
Tiedän, että ei vanhuudesta tarvitse nykyään murehtia. Kyllä ne viisaammat määräävät sinulle sellaisen lääkityksen, että et tajua maailman menosta mitään. Jos ei muuta, niin sinisiä pillereitä on tarjolla, jotta vehje seisoo loppuun asti.Vaikka tulevan Alzheimerin myötä, ei ole enää mitään hajua minkä takia?
Illasta saan varmaan kakkua, pullaa ja kahvia. Ei siis mitään valittamista, omat hampaatkin kun ovat tallella ruokailua varten. No kaksi puuttuu, joista toinen lähti työtapaturmassa. Toinen tippui ajan kanssa myötätunnosta, jotta suussa vallitsee tasapaino. Nyt kummallakin reunalla on samassa kohtaa aukko ja feng shui on hammaspeikoilla taattu.
Samalla tavalla voisin kai selittää suuren vatsani. Lihava persaukseni näet tarvitsee tasapainokseen ystävän. Mahani on jing ja ahterini jang.
Turha tulla väittämään, että olisin lihava. Olen vain luonnonmukaisesti muotoiltu suomalainen mies.
No tämä nyt oli vain tällainen pikakirjoitus kakkua odottaessa. Toivottavasti ei perhe vain laita joka vuodelle omaa kynttilää. Olisi noloa pyörtyä puhaltaessa niitä sammuksiin. Taitaa tulen määrä jo ylittää keuhkojen kapasiteetin.
Ps.
Saman pekonista aiheutuvan myrkytyksen sain myös vuotta myöhemmin. Kai tuossa on ajatuksena takana se, että ajatus juoksisi ihran voimalla vielä vuoden lisää?
Vai onko tarkoitus tukkia verenkiertoni, jotta setämies pysyy hiljaisena? Kyllähän jokainen tietää minkä tasoista tarinaa isien suusta tuppaa pursuamaan.
Oli miten oli..
Toivottavasti pääsisin vihdoin ulkoilemaan. Tässä ollaan oltu kipeänä reilun viikon ajan, eikä muiden parissa vietetty aika ole se paras idea.
Ei hätää kuitenkaan, sillä en ole kuumeessa ollut moneen päivään. Lähinnä tämä tuntuu miesflunsalta, mutta sen vakavuudesta en käy edes kirjoittamaan. Kyllä jokainen tietää, kuinka paha asia on kyseessä.
Onnea, onnea! Sitä tarvitaan- vuosi vuodelta enemmän.
Itse päätin aikanaan, että täytän jatkossa aina vaan 25v. Näin on nyt menty niin kauan, että olisi kai paikallaan lisätä yksi kymmen…
Jos joku kysyisi papereita baarin ovella (jos baariin joskus vielä pääsisi), pakahtuisin onnesta! Vielä joku vuosi sitten vieras lapsi saattoi kaupassa sanoa äidilleen: ”Kato äiti, tuolla tytöllä on hassu hattu” tms. No, nykyään ”tyttö” taitaa olla pysyvästi ”täti”. Mutta näillä mennään!
Paljon onnea, nuorukainen! 🙂
Kiitokset onnitteluista.
No jos jotain hyvää pitää keksiä vanhentumisessa, niin sentää joskus sattuu niin, että ajatukset ovat fiksumpia mitä parikymppisenä. Ollaan edes siinä voitolla, vaikka kroppa alkaakin väsymään.
Turha noita asioita on kuitenkaan liikaa miettiä, sillä ei se mitään hyödytä. Taitaa olla melkein päinvastoin. Vaikka kyllähän ne kieltämättä joskus harmittaa.
Iloista Ikääntymistä!
Tosiaankin kannattaa varoittaa perhettä, että kakun päälle kiitos vain muodon vuoksi kynttilä, koska tulipalon vaara kasvaa vuosi vuodelta! Itselläni määrälliset kynttilät loppuivat viiskymppisenä, kun kakun kylkikyljessä täyttäneet pikkukynttilät leimahtivat yhteiseen tuleen ja piti pyyhe heittää herkkupalan päälle. Pientä sivuaromi siihen liekityksen kautta ilmestyi, mutta liekityshän on tosi cool tapa ”kruunata” gourmet-keittiöissäkin tarjottavat!
Se on oikea meininki. Sytytetään kaikki vain tuleen, kun kehtaavat jatkuvasti muistuttaa syntymäpäivistä 🙂