Ja taas ne haluaa onnitella minua!

Siinä se taas tuli, nimittäin syntymäpäivä. Kai sitä pitäisi olla tyytyväinen, että vielä sydän lyö ja happi kulkee, mutta kyllähän se pistää hieman harmittamaan, kun huomaa jo fyysisesti hidastuvan?
On tuohon onneksi lääke olemassa. Vaimoni näet käski tuon kuullessaan, nousemaan ylös ja viemään roskat. Olisi kuulema huomattava vauhdin nosto, normaaliin sohvalla makaamiseen verrattuna.

Tiedän kyllä, että tämä teksti on tehty jo vuosi sitten, mutta onko sillä mitään väliä? Kirjoittajan muisti ei kuitenkaan ole enää sieltä paremmasta päästä. Samaa voi luultavasti sanoa näitä jorinoita lukevasta porukasta. Ovat kuitenkin sitä ikäluokkaa, jolla kasvaa jo sammalta korvissa ja hämähäkinseittejä ajatuselimessä. Luetaan siis miten synttärit menivät vuosi sitten, sillä ei niillä ole mitään eroa tähän päivään.

Juhlapäiväni alkoi reippaasti, kun heräsin siihen, että minua läpsittiin otsaan avokämmenellä. Juuri kun uni oli hyvässä kohtaa menossa, niin joku kehtasi käydä häiritsemään! Se pistää harmittamaan.
Yritin kyllä paeta oikeaa maailmaa peiton alle ja jatkaa unta siitä kohtaa mihin se jäi. Usko vain, mutta se on mahdollista jos siihen uskoo. Olet varmasti itsekin joskus yrittänyt käydä yöllä vessassa, pitäen outoa unikoomaa yllä. Uni vain oli niin hyvä, joten et halua luopua siitä. Toivot siis virtsaamisen loppuvan nopeasti, jotta et herää liikaa. Mikä ihana taistelu!

Niin se läpsiminen. Sen perään kuului napakka käsky

-Tässä olisi pekonia synttärisankarille!

Kyllähän minä syön, mutta en tahdo myöntää sitä tosiasiaa, että olen vanha. Käynnistämiseen kun tarvitaan jo pari potkua kylkeen ja läväytys otsaan, niin se kai vain menee tässä iässä. Vielä pari vuotta, niin käynnistäminen kai suoritetaan laittamalla nitro kielen alle, sekä antamalla sähköisku nänneihin kiinnitetyillä kaapeilla?

Tiedän, että ei vanhuudesta tarvitse nykyään murehtia. Kyllä ne viisaammat määräävät sinulle sellaisen lääkityksen, että et tajua tarvittaessa maailman menosta mitään. Jos ei muuta, niin sinisiä pillereitä on tarjolla, jotta vehje seisoo loppuun asti, vaikka tulevan Alzheimerin takia ei ole enää mitään hajua minkä takia?

Illasta saan varmaan kakkua, pullaa ja kahvia. Ei siis mitään valittamista. Omat hampaatkin, kun on vielä tallella ruokailua varten. No kaksi niitä puuttuu, joista toinen lähti työtapaturmassa. Toinen kai tippui ajan kanssa myötätunnosta, jotta suussa vallitsee tasapaino. Nyt kummallakin reunalla on samassa kohtaa aukko ja feng shui on hammaspeikoilla taattu.

Samalla tavalla voisin kai selittää suuren vatsani. Lihava persaukseni näet tarvitsee tasapainokseen ystävän. Mahanani on jing ja ahterini jang. Turha tulla siis väittämään, että olisin lihava. Olen vain luonnonmukaisesti muotoiltu suomalainen mies.

No tämä nyt oli vain tällainen pikakirjoitus kakkua odottaessa. Toivottavasti ei perhe vain laita joka vuodelle omaa kynttilää sen päälle. Olisi noloa pyörtyä puhaltaessa niitä sammuksiin. Taitaa näet tulen määrä jo ylittää keuhkojen kapasiteetin.

Ps.

Saman pekonista aiheutuvan myrkytyksen sain myös vuotta myöhemmin. Kai tuossa on ajatuksena takana se, että ajatus juoksisi ihran voimalla vielä vuoden lisää?
Vai onko sillä vain tarjoitus tukkia verenkiertoni, jotta setämies pysyy hiljaisena? Kyllähän jokainen tietää minkä tasoista tarinaa isien suusta tuppaa pursuamaan.

Oli miten oli..
Toivottavasti pääsisin vihdoin ulkoilemaan. Tässä ollaan oltu kipeänä reilun viikon ajan, eikä muiden parissa vietetty aika ole se paras idea. Ei hätää kuitenkaan, sillä en ole kuumeessa ollut moneen päivään. Lähinnä tämä tuntuu miesflunsalta, mutta sen vakavuudesta en käy edes kirjoittamaan. Kyllä jokainen tietää, kuinka paha asia on kyseessä.