I don’t speak Polish

Juoda, Cocktail, Ranta, Juoma, Virvoke

Viikko on taas takana, vaikka eihän siitä paljoa kirjoitettavaa jäänyt. Tämä oli vain taas yksi ajanjakso, josta voi tehdä tekstiä yhtä paljon, kuin minun naisseikkailuistani. Kirjoituksesta uhkaakin tulla yhtä lyhyt, kuin kääpiön hypystä yleisurheilukisoissa. Kai sekin lasketaan?

 

Tästä se lähtee

Pitkin viikkoa mietin blogilleni aihetta, mutta joskus vain ajatukset jäävät pomppimaan paikalleen. Päässäni kävikin kauhea kolina, aiheaihion poukkoilessa putkiaivojen seinämissä. Ajatuskuula taisi tuhota mennessään viimeisiä aivosoluja, kun tuloksena oli nolla ajatusta

Toisille taas aiheen keksiminen näyttää olevan naurettavan helppoa. Tyhjästä nyhjäiseminen on myös lempibloggaajani parasta osaamista, vaikka tekstien sisällöstä en aina olekaan samaa mieltä. Eikä minun tarvitsekkaan, ihailen näet hänen bloginsa potentiaalia, joten terve vaan, i don’t speak Polish-blogi!

Pidän hänen blogiaan yhtenä parhaista. Ikävä kyllä, hän ei vain harvan julkaisutahdin takia, pääse nousemaan isommaksi. Ymmärtäähän tuon hyvin, sillä ei ne siellä Espanjassa saa mitään aikaan. Siestaa kun pukkaa joka välissä päälle, joten eihän siinä jää aikaa paljon muuhun.

 

Ihana

Kai minun pitäisi pullistaa olematonta hauistani kilpailijan edessä, eikä kehua häntä? Onneksi tämä ei ole sellainen harrastus, joten kehun mielummin, kuin käyn räksyttämään.

Ei kai edes olisi reilua, hyökätä tuollaisen herkän olennon kimppuun? Ihan vain sen takia, koska koen hänet virtuaalisena kaverina. Fiksu ja ihastuttava nainen, jota on ilo kuunnella.
Vaikka edustaa sitä heikompaa sukupuolta, niin kai hän edustaa minulle järjen ääntä, jonka tarinoista todella nautin? On myös mahdollista, että on vain yksi aistiharhoistani, mutta väliäkö tuolla on? Sentään joku puhuu päässäni fiksuja.

Hänen ajatuksensa saavat toisinaan hymyilemään, kuin vanhan ukon hevikonsertissa. Musiikista tulikin mieleeni, että ihan näin sivuhuomiona, haluan sanoa jotain. Hartwall-areenan nimi, tulisi mielestäni toisinaan muuttaa Keksilaatikoksi. Emme me raskaan musiikin ystävät siellä yrmyile. Lähinnä virnuilemme lähekkäin, kuin sekaisin olevat Hangon keksit laatikossaan.

 

Vedetään happea

Eivät naiset ole heikompi sukupuoli. Tiedän vain väitteen nostavan ystäväni verenpainetta, joten olkoot tämä kiusa tässä.
Joten te, jotka hermostuitte lauseesta, voitte nyt aloittaa taas hengittämisen.
Toisaalta jos hengittää harvemmin, niin saa ihan kivan näköisen punan poskille. Unohtakaa siis kaikki meikkivinkkejä tarjoavat blogit. Korsettia vain tiukemmalle, ja kasvot punoittavat, kuin joulupukin persaus rekiretken jälkeen.


Myönnän, että elin pitkään maailmassa, jossa nainen oli heikompi. Työelämäni käsitti vain fyysistä työskentelyä, jossa naiset eivät juuri viihtyneet. Tietenkin lukuun ottamatta, niitä pelottavia vanhempia naisia.
He olivat otuksina sellaisia, etten yhtään ihmettele, jos entisaikaan tuvassa istuttiin kiltisti hiljaa. En minäkään uskaltanut sanoa mitään vastaan noille leideille, jotka olivat tehneet koko ikänsä metsätöihin verrattavia ammatteja.

Hurraa huuto näille naisille. Ei ne voimat, vaan sitkeys. Ne saivat aikaan sisälläni sellaisen kunnioituksen tulvan, että yskin nöyryyttä keuhkoissani, vielä vuosien jälkeen.

 

Uusien silmälasien kunniaksi kuva, jonka kaltaista ette tule ihan heti näkemään. Minulla kun on päällä muuta kuin mustaa, pieni hymy ja ne lasit. Onneksi sentään olen hikinen liikunan takia, ettei maine mene liian söpöilyn takia 😁

Jotain sentään

Ei viikko hukkaan mennyt. Sain näet silmälasit, jolla toivon pääseväni eroon päänsäryistä. Kyseessä on vain lukulasit, mutta ainakin alku on ollut lupaava.
Nyt pelkään, että kun vihdoin näen mitä kirjoitan, tilanne pysyy samana. Ennen oksensin näytöltä tihrustamisen takia, nyt teen sen tekstin laadun vuoksi. Voikin olla parempi, etten ole nähnyt, mitä kirjoitin teille?

I dont speak polish saattaa olla oikeassa asuinpaikkansa suhteen, Espanjan ranta alkoi näet kuulostamaan hyvältä. Ainakaan kukaan ei tunnistaisi minua siellä, kun joudun häpeämään julkaisujani.
Ei tunnistamatta jättäminen tietenkään estäisi minua erottumasta joukosta. Olisin varmasti näkyvä, kun juoksisin vitivalkoisena valaana pitkin rantoja. Siinä olisi rantagigoloille ihmeteltävää, kun pohjoinen poltergeist viilettäisi ohitse. Paitsi enhän minä juokse, siinä kun tulee hiki ja kaikkea. Ja sitten on tuo polvikin, mikä reistaa..

Ei minua mikään vaivaa, muuta kuin laiskuus. Olisi kai pitänyt nuorempana juosta edes naisten perässä, ettei nyt olisi tässä kunnossa?

 

Juokse läski, juokse!

Liikuntaa on kyllä luvassa myös muuten, sillä I dont speak polish lupasi minulle jossain kohtaa nyrkkeilyottelun. Oikeastaan hän suorastaan vaati sitä. Ei kai pitänyt kaikesta, mitä kirjoitin blogiini?

Mielummin kyllä nyrkkeilisin miestä vastaan, sillä siinä tulee vain nenä kipeäksi. Naisia taas pelkään huomattavasti enemmän, joten jo pelkkä ajatuskin saa polvet tutisemaan. Henkinen pelko kun on pahempaa, kuin fyysinen.

Eli nyt ihan oikeasti rauhoitutaan siellä Espanjassa! Eihän rillipäitä saa lyödä!


Ehkä kaivan vain kiltisti ne lenkkikengät esille ja lähden nostamaan kuntoa ottelua varten. Järjetöntä tuollainen turha sinkoilu vain on, sillä minähän en tavallaan turhaan ala loikkimaan pitkin katuja. En edes sen takia, että saattaisin rapakunnossa hävitä otteluni espanjan ihmettä vastaan.

Lupaan silti, että ensi viikolla alkaa hikoilu. Tai oikeastaan, lupaan vähintään etsiä jumppahousuni kaapista ja kokeilla ,vieläkö mahdun niiden sisälle? Ehkä siihen mennessä myös keksin, mistä kirjoittaisin blogin?

2 thoughts on “I don’t speak Polish

  1. Tämä postaus motivoi kirjoittamaan! Kiitos tästä, positiivisilla jutuilla on kyllä huikee vaikutus. Oon aika imarreltu, siitä että sun blogissa on postaus otsikoituna mun blogin nimellä! 🙂 Muistan tämän ja oon jatkossa hiukan armollisempi sua kohtaan vaikka viljeletkin noita naurettavia nais- vitsejäs! 🙂

    • Odota vain kun saan kirjani valmiiksi. Sielä saattaa olla muutama vitsi naisista. 😂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *