En voi olla ainoa mies Suomessa, joka rapsuttelee itseään. Tässä maassa täytyy siis olla tuhansia naisia, jotka ovat omissa seurustelusuhteissaan tämän näyn uhreja. Pyydän kaikkien miesten puolesta anteeksi, vaikka eihän se paljoa korvaa.
Onko pakko rapsuttaa itseään koko ajan?
Olen saanut kotona paljon palautetta siitä, onko pakko kaapia itseään, kuin kirppuinen kenguru?
Onhan tuo itsensä raapiminen kieltämättä kauheaa katsottavaa. Toisaalta tämä on luonnollinen miehinen harrastus, jossa nainen ei voi vain auttaa. Toisen ihmisen tekemä rapsutus, kun ei vain ole sama asia. Se on yhtä hyödytöntä, kuin yritys kutittaa itseään.
Samaan outoon luojan luomaan tarpeeseen, kuuluu myös vehkeiden tarkistaminen kourimalla. En ole koskaan uskaltanut kokeilla tuon riitin väliin jättämistä, mutta pelkoa ja kauhua sen täytyisi aiheuttaa. Mitä jos rakkaat ovat kadonneet viime tarkistuksen jäljiltä?
Mistä edes kadonneita ruumiinosia etsittäisiin? Luultavasti ne olisivat yhtä hyvässä piilossa, kuin työssäkäyvän motivaatio, tai eilen pesukoneeseen laitettu sukka.
Tuosta voi vain päätellä, että joka kodissa asuu varasteleva tonttu, jolla riittää hurjan motivaatiotason lisäksi sukkia. Jotenkin se liittyy joulun ihmeeseen, mutta en tiedä miten.
Oma vika
Tämä ei ollut kohdallani hyvä aihe. Olen huomannut raaputtavani tekstin aikana vähän kaikkea. Osansa on saanut parransänki, kyljet, haarukset, kankku ja vatsa. Tuo jälkimmäinen on muuten uusi lempipaikkani.
Kuinka hyvää se tekeekään, kun kevyesti venyttää itseään, samalla rapsuttaen mahaansa. Voin melkein tuntea, kuinka vatsa kiehnää mielihyvästä, ollen kuin silittäjäänsä puskeva kissa.
Muuta kissamaista minussa ei olekaan. Varpaisiin en taivu, eikä mielessäni ole tappajan vikaa. Ainoa asia jossa muistutan noita eläimiä, on ruoka-ajan lähestyessä skarppina olo, sekä kovaääninen maukuminen
-Joko syödään?
Osaan olla nätisti
En tietenkään aina itseäni raavi. Se kuuluu kodin elämään, eikä saa näyttäytyä ulkomaailmassa. Siellä se on sallittua näkyvän, vain ahdistuksena miesten silmissä, kun he malttamattomana odottavat Prisman jonoista pois pääsyä.
Jos siis olet ihmetellyt, miksi miehesi on äkäinen kaupoilla ollessa, tässä oli syy. Miehet nyökyttelevätkin keskenään toisilleen kaupankäytävillä, valaen uskoa, että on enää pieni hetki tätä kärsimystä jäljellä. He ovat kuin bussikuskit, jotka morjestelevat lajitovereilleen, sillä samassa paskassa tässä ollaan.
Olen monesti kirjoittanut, että ihminen on eläin. Näin myös nyt, sillä ei apinan tavat kaukana miehen käyttäytymisestä ole. Toisaalta ihminen on puoliksi banaani, joten sekin selittänee tavallisen miehen ajattelukyvyn määrää.
Ja kyllä..
Meidän dna on 50-prosenttisesti sama, kuin banaanilla.
Haaste kotiin
En väitä, etteivät naiset osaisi olla ällöttäviä. Puhun vain keskimääräisyyksistä, jossa mies vie voiton luonnollisuudessaan.
Niin siinä vain käy, että mies muistuttaa ikää saadessaan, kiljusta krapulan saanutta gorillaa. Tällä tarkoitan noita pieniä asioita, joita näkee silloin, kun hän nousee sohvalta.
Voitte halutessanne laskea, kuinka monta tuhahdusta, ähinää, murinaa ja itsensä raapimista läheisenne suorittaa, ennen kuin hän pääsee haluamaansa paikkaan?
No tämä oli vain tällainen pikainen pohdinta sunnuntain iltaan. Taidan vetäytyä peiton alle rapsuttelemaan itseäni ja katson hetken elokuvaa. Väsy tuppaa painamaan silmiä, sillä aamulla seurattu jääkiekkopeli alkoi epäinhimilliseen aikaan. Jos siis joku ei ole vielä kaikista netin päivityksistä ymmärtänyt, niin joku hieno mitali sieltä voitettiin.
Muistakaa rapsutella toisianne ja itseänne!
en tiedä pitäisikö tämän lohduttaa…mutta, joo, ehkä se vähän tekee niin. Turjake pitää niin paljon ääntä ja ähinää ja rapsuttelee itseään (juurikin sitä vatsaa varsinkin, paita kainaloissa), että joskus äärimmäisen harvoin, kun hän on hiljaa, käyn tarkastamassa, että hän hengittää.
Minulla ei ole sitä ongelmaa, että kuolleeksi luulisivat. Olen näet kauhea tuhisia hengittäessä 😀